Niin astuimme Mose, Bek ja minä Elämän taloon. Sen portti avattiin meille ja myös minun nimeni kirjoitettiin Elämän kirjaan, kuten isäni, Senmutin, nimi oli siihen kirjoitettu ennen minua ja hänen isänsä nimi ennen häntä. Mutta enää en ollut onnellinen.
4
Ammonin suuren temppelin Elämän talossa valvoivat opetusta nimellisesti kuninkaalliset lääkärit kukin omalla erikoisalallaan. Mutta heitä näimme vain harvoin, sillä heidän potilaspiirinsä oli laaja ja he saivat rikkailta suuria lääkärinlahjoja palveluksistaan ja asuivat kaupungin ulkopuolella suurissa taloissa. Mutta milloin Elämän taloon tuli potilas, jonka vaiva saattoi vakinaiset lääkärit ymmälle tai jota he eivät tiedollaan rohjenneet ryhtyä parantamaan, silloin saapui kuninkaallinen lääkäri ja esitti parhaan taitonsa alansa opiskelijoille. Siten varattominkin sairas saattoi nauttia kuninkaallisen lääkärin hoitoa Ammonin kunniaksi.
Sillä Elämän talon potilailta perittiin lahjoja heidän varojensa mukaan, ja joskin useilla oli mukanaan kaupungin lääkäreiltä todistus, joka osoitti, ettei tavallinen lääkäri pystynyt heidän vaivaansa parantamaan, niin kaikkein köyhimmät tulivat suoraan Elämän taloon eikä heiltä peritty mitään lahjaa. Kaikki tämä oli kaunista ja oikein, mutta silti en olisi halunnut sairastaa köyhänä, sillä köyhiin koettelivat taitamattomat taitoaan ja oppilaat saivat käsitellä heitä oppiakseen eikä heille uhrattu kipuja lievittäviä lääkkeitä, vaan he saivat kärsiä pihdit ja veitsen ja tulen ilman puudutusta. Siksi nousi usein parku ja valitus Elämän talon esihalleista, joissa köyhimmät otettiin vastaan.
Lääkärin oppi ja harjoitusaika oli lahjakkaallekin pitkä. Meidän oli käytävä lävitse oppi lääkkeistä ja tunnettava kasvit, opittava poimimaan ne oikeaan aikaan ja kuivaamaan ja uuttamaan ne, sillä lääkärin oli tarpeen vaatiessa osattava itse valmistaa lääkkeensä. Minä ja moni muukin napisimme tätä vastaan, koska emme käsittäneet hyötyä siitä, sillä Elämän talosta sai kirjoittamalla lääkemääräyksen kaikkia tunnettuja lääkkeitä valmiiksi sekoitettuina ja annosteltuina. Kuitenkin minulle, niinkuin tulen kertomaan, oli myöhemmin paljon hyötyä tästä opistani.
Meidän oli opittava ruumiinosien nimitykset ja ihmisen eri elinten toiminta ja tarkoitus. Meidän oli opittava käyttämään veistä ja hammaspihtejä, mutta ennen kaikkea meidän oli harjaannutettava kätemme tuntemaan ihmisen vaivat niin hänen ruumiinsa onteloissa kuin hänen nahkansa lävitse, ja,myös ihmisen silmistä meidän oli opittava lukemaan hänen vaivansa. Meidän oli pystyttävä hoitamaan naisen synnytys, jota kätilö ei enää voinut auttaa. Meidän oli pystyttävä tuottamaan kipua ja vaimentamaan kipua tarpeen mukaan. Meidän oli opittava erottamaan pienet vaivat suurista vaivoista, hengen aiheuttamat vaivat ruumiin aiheuttamista vammoista. Meidän oli seulottava valheesta totuus potilaan puheissa ja päästä jalkoihin asti osattava tehdä kaikki tarpeelliset kysymykset saadaksemme itsellemme ilmeiseksi taudin kuvan.
On siis ymmärrettävää, että kuta pitemmälle edistyin opinnoissani, sitä syvemmin tunsin, miten vähän tiesin. Niin lieneekin, että lääkäri on valmis vasta silloin, kun hän nöyrästi tunnustaa itsensä edessä, että ei todellisuudessa tiedä mitään. Sitä ei kuitenkaan sovi sanoa maallikoille, sillä tärkeintä kaikesta on, että potilas uskoo lääkäriä ja luottaa hänen taitoonsa. Se on kaiken parannustaidon pohja, jolle on rakennettava. Siksi lääkäri ei saa koskaan erehtyä, sillä erehtyväinen lääkäri menettää maineensa ja vähentää muidenkin lääkärien mainetta. Siksi myös rikkaiden taloissa, minne ensimmäisen jälkeen kutsutaan kaksi tai kolmekin lääkäriä avuksi hankalaa tapausta tutkimaan, virkaveljet mieluummin hautaavat ensimmäisen lääkärin erehdyksen kuin paljastavat sen koko lääkärikunnan häpeäksi. Siksi sanotaankin, että lääkärit hautaavat yhdessä potilaansa.
Mutta tätä kaikkea en tiennyt vielä silloin, vaan astuin Elämän taloon täynnä kunnioitusta ja uskoen löytäväni sieltä kaiken maisen viisauden ja hyvyyden. Ensimmäiset viikot siellä olivat raskaat, sillä viimeksi tullut oppilas on kaikkien muiden palvelija eikä ole alhaisintä palveluskuntaan kuuluvaa, joka ei olisi häntä ylempänä ja hänen käskijänsä. Ensimmäiseksi on oppilaan opittava puhtaus eikä ole mitään niin likaista askaretta, jota häntä ei pantaisi suorittamaan, niin että hän on inhosta sairas, kunnes lopulta paatuu. Mutta pian hän unissaankin tietää, että veitsi on puhdas vasta tulella puhdistettuna ja vaate on puhdas vasta lipeässä ja vedessä keitettynä.
Kuitenkin kaikki, mikä kuuluu lääkärin taitoon, on kirjoitettuna muissa kirjoissa, enkä puutu siihen enempää. Sen sijaan kerron sellaista, mikä kuuluu itseeni, minkä itse olen nähnyt ja mistä muut eivät ole kirjoittaneet.
Pitkän koeajan jälkeen tuli aika, jolloin muut pukivat päälleni valkoisen vaatteen puhdistauduttuani pyhin menoin, ja sain vastaanottohallissa oppia kiskomaan hampaita väkevien miesten suusta, sitoa haavoja, puhkaista paiseita ja lastoittaa taittuneita jäseniä. Eikä tämä ollut minulle uutta, vaan isäni opettamana menestyin hyvin ja minusta tuli tovereitteni käskijä ja opettaja. Joskus sain myös lahjoja, joita annetaan lääkärille, ja annoin kaivertaa nimeni, Sinuhe, vihreään kiveen, jonka Nefernefernefer oli antanut minulle, voidakseni painaa sinettini lääkemääräysten alle.
Vaikeasta vaikeampaan tehtävään minut siirrettiin ja sain valvoa saleissa, joissa makasivat parantumattomat sairaat, ja seurata kuuluisien lääkärien hoitoa ja leikkauksia, joihin kymmenen potilasta kuoli, mutta yksi parani. Opin myös näkemään, ettei kuolema lääkärille ole mitään peloittavaa, ja että kuolema sairaalle on usein armelias ystävä, niin että ihmisen kasvot monesti hänen kuollessaan ovat onnellisemmat kuin hänen elämänsä köyhinä päivinä.
Kuitenkin minä olin sokea ja kuuro, kunnes minulle tuli heräämisen päivä, niinkuin kerran poikana, jolloin kuvat, sanat ja kirjaimet alkoivat elää minulle. Minulle tuli hetki, jolloin silmäni avautuivat ja heräsin kuin unesta ja riemusta kuohuvin mielin kysyin itseltäni: Miksi? Sillä kaiken oikean tiedon peloittava avain on kysymys: Miksi? Se on väkevämpi Thotin ruokoa ja voimallisempi kiveen hakattuja kirjoituksia.
Tämä tapahtui näin: Oli muuan vaimo, joka ei ollut saanut lasta ja uskoi itsensä hedelmättömäksi, sillä hän oli jo neljäkymmentä vuotta täyttänyt. Mutta hänen kuukautiset vaivansa lakkasivat ja hän pelästyi ja huolestui ja tuli Elämän taloon epäillen, että paha henki oli mennyt häneen ja myrkytti hänen ruumiinsa. Niinkuin oli käsketty, otin jyviä ja upotin ne multaan. Muutamat jyvät kastelin Niilin vedellä, mutta muut kastelin vaimon ruumiin vedellä. Mullan panin auringon lämpöön ja käskin naisen palata jonkin päivän kuluttua. Hänen palattuaan näin, että idut olivat nousseet ja pelkällä vedellä kastellut olivat pieniä, mutta muut rehoittivat vihantina. Oli siis totta se, mikä oli kirjoitettu, joten sanoin itsekin hämmästyneenä naiselle: »Iloitse, vaimo, sillä pyhä Ammon on armeliaisuudessaan siunannut kohtusi ja olet saava lapsen, niinkuin muutkin siunatut vaimot.»
Naisparka itki ilosta ja antoi minulle lahjana ranteestaan hopearenkaan, kahden debenin painoisen, sillä hän oli jo aikaa menettänyt toivonsa. Ja kohta uskomiaan hän jo kysyi: »Onko se poika?» Hän näet luuli minun tietävän kaiken. Rohkaisin mieleni, katsoin häntä silmiin ja sanoin: »Se on poika.» Sillä mahdollisuudet olivat tasan ja minulla oli onnea pelissä niinä aikoina. Nainen ilahtui vielä enemmän ja antoi minulle toisestakin ranteestaan hopearenkaan, kahden debenin painoisen.
Mutta hänen mentyään kysyin itseltäni: Miten on mahdollista, että ohranjyvä tietää sen, mitä kukaan lääkäri ei voi tutkia, tietää tai nähdä, ennen kuin raskauden merkit ovat silmin havaittavissa? Rohkaisin mieleni ja menin kysymään opettajaltani, miksi niin on, mutta hän katsoi minuun kuin mielettömään ja sanoi vain: »Niin on kirjoitettu.» Mutta se ei ollut minulle mikään vastaus kysyessäni: Miksi? Rohkaisin vielä kerran mieleni ja kysyin kuninkaalliselta synnytyslääkäriltä synnyttäjäin talossa, miksi niin on. Hän sanoi: »Ammon on kaikkien jumalien kuningas. Hänen silmänsä näkee naisen kohtuun, johon siemen on vuotanut. Jos hän sallii hedelmöitymisen tapahtua, niin miksi hän ei sallisi ohran jyvän vihannoida mullassa, jos sitä kastelee hedelmöityneen naisen ruumiin vedellä?» Hän katsoi minuun kuin tyhmyriin, mutta minulle tämä ei ollut mikään vastaus kysyessäni: Miksi?