Mutta Horemheb nauroi hänelle ja sanoi: »Pidä siis vaivat palkkanasi, rakas Kaptah. Minä tunnen sinut ja sinä tunnet minut äläkä siis enää viitsi jankuttaa minulle kullasta, sillä sellainen puhe hermostuttaa suuresti minua ja tekee minut äkäiseksi.»
Kaptah piti kuitenkin päänsä ja sai lopuksi tingityksi Horemhebilta yksinoikeuden kaiken sotasaaliin ostamiseen ja myyntiin Syyriassa. Tällä tavoin hänellä yksin oli oikeus ostaa sotilailta ja vaihtaa olueen, viiniin, noppiin ja naisiin saalis, mikä heille oli jaettu Ihmisluiden lakeudella heettiläisten leiristä ja Ghazan edustalla piirittäjien leiristä, ja sen lisäksi hänellä yksin oli oikeus myydä ja vaihtaa armeijan tarvitsemiin varusteihin faraon ja Horemhebin saalis. Jo tämä oikeus yksin olisi tehnyt hänestä rikkaan miehen, sillä Ghazaan oli saapunut Egyptistä laivoissa lukuisia kauppiaita ja myös Syyrian kaupungeista oli saapunut kauppiaita välittämättä heettiläisistä ja Azirusta voitonhimon houkuttelemina tekemään kauppaa sotasaaliista ja ostamaan vankeja orjiksi eikä tämän jälkeen kukaan saanut käydä kauppaa Ghazassa maksamatta Kaptahille hänen osuuttaan jokaisesta kaupasta. Mutta tyytymättä tähän Kaptah vaati samaa kauppaoikeutta kaikkeen saaliiseen, minkä Horemhebin armeija vastaisuudessakin saisi Syyriassa, ja Horemheb suostui siihen aikansa tingittyään, koska tämä lupaus ei maksanut hänelle mitään eikä hän itse ollut kauppias ja Kaptah lupasi hänelle runsaita lahjoja tästä oikeudestaan.
Silti Kaptah ei suinkaan ollut tyytyväinen, vaan Horemhebin sanat olivat loukanneet syvästi häntä ja palattuamme huoneisiini Horemhebin edestä joimme viiniä yhdessä ja Kaptah kävi synkäksi ja valitti suuresti maailman kiittämättömyyttä ja sanoi: »Onhan luonnollista ja itsestään selvää, että viisas mies on aina voittajan puolella ja varautuu jo etukäteen olemaan voittajan puolella, mitä hyvänsä tapahtuukin. Enhän toki voinut asua ja käydä kauppaa Syyriassa tekemättä palveluksia Azirulle ja heettiläisille, ja jos Horemheb olisi kärsinyt tappion, olisi minun täytynyt kavaltaa Ghaza heettiläisille, niin suuresti kuin se olisikin pahoittanut mieltäni, sillä heettiläiset ymmärtävät kauppaa koskevia asioita paremmin kuin Horemheb ja olisin sen tähden hyötynyt heistä vähemmän kuin Horemhebista, mutta niin ei onneksi käynyt ja kiitän tästä kuoriaistamme. Totisesti, kiittämättömyys on maailman palkka, sillä myös Theban kantajat ja orjat kirosivat nimeäni, vaikka juotin heille ilmaiseksi viiniä ja hankin heille aseita sinun varoillasi, herrani, saattaen tällä tavoin itseni suureen vaaraan Ammonin silmissä. Eikä Ammon olisi koskaan antanut minulle tätä anteeksi, ellen olisi ohjannut Pepitamonin miehiä orjien salaiseen asevarastoon ja saattanut kantajien johtajia hänen käsiinsä havaittuani Aronin joka tapauksessa joutuvan tappiolle. Eikä tästä ollut mitään vahinkoa kenellekään, vaan se säästi paljon ihmishenkiä ja orjien ja kantajien johtajat olisivat kuitenkin ajan mittaan joutuneet Ammonin käsiin eikä suinkaan ollut minun syyni, että Eje ja Pepitamon pystyttivät istuimensa Theban laiturille ja antoivat viskata heidän ruumiinsa krokotiileille. Myös kärsin suuria tappioita Krokotiilinpyrstön palaessa, sillä sen luoliin ja takahuoneisiin olin säilyttänyt kaiken saaliin, minkä kohtuulliseen hintaan olin ostanut rosvoilevilta orjilta ja kantajilta ja vaihtanut viiniin heiltä. Vielä enemmän tappioita kärsin orjien syyttä vainotessa minua ja polttaessa omistamani myllyt ja talot Thebassa, ja viljavarastonikin he sytyttivät palamaan, vaikka rauha jo vallitsi Thebassa. Totisesti, Sinuhe, nämä säälimättömät orjat panivat minun syykseni tappionsa. Siksi he vainosivat minua, niin ettei henkeni enää ollut turvassa Thebassa vartijoista huolimatta, ja laivamiesten mukana he lähttivät sanan Memfiksen orjille ja kantajille, niin etten sielläkään ollut turvassa, vaikka Horemhebin käsi suojeli minua. Siksi minun oli paettava Syyriaan, mutta tämä pako kääntyi onnekseni, sillä olen jälleen rikas mies ja tämän sodan päätyttyä olen rikkaampi kuin koskaan ennen ja kenties rikkaampi kuin kukaan Egyptin miehistä, tietenkin edellyttäen, että Horemheb voittaa, enkä enää epäile hänen voittavan, vaan tulen ahkerasti rukoilemaan kuoriaistamme ja voitelemaan häntä ja uhraamaan hänelle joka päivä valkoisen lehmän tuoretta lantaa, jotta Horemheb voittaisi. Olen näet suuresti kyllästynyt heettiläisiin, sillä he ovat saitoja miehiä ja pitävät tarkasti kirjaa kaikista kaupoistaan, niin että heiltä on vaikea varastaa. Mutta palatakseni vielä Theban kiittämättömiin orjiin näit itse, Sinuhe, että olin kaikin tavoin heidän puolellaan, niin kauan kuin valta oli heidän Thebassa ja saatoin hyötyä heistä, eikä minulle suinkaan voi laskea viaksi, jos annoin Ammonin papeille tietoja heidän teoistaan ja luettelin Ammonin papeille heidän johtajiensa nimet ja tuntomerkit, sillä jos orjat olisivat voittaneet, ei tästä olisi heille ollut pienintäkään vahinkoa, mutta koska orjat eivät voittaneet, ainakin minä säilytin henkeni ja Ammonin suosion ja olisin suuresti hyötynytkin Ammonin suosiosta, jos olisin voinut jäädä Thebaan. Tiedän hyvin, ettei tällaista menettelyä kenties pidetä kunniallisena ja että sinäkään, herrani Sinuhe, et kenties pidä sitä kunniallisena, mutta olet aina ollut tyhmä ja yksinkertainen mies luonnoltasi ja minä olen vain entinen orja ja syntynyt savimajassa eikä kukaan nosta minua pystyyn, jos kompastun. Siksi minun on itse pidettävä huoli itsestäni ja edustani enkä voi ymmärtää, mitä hyötyä miehellä on kunniastaan, jos hän makaa maassa kurkku puhkaistuna. Ei, Sinuhe, viisas mies on aina voittajan puolella eikä tätä suinkaan pidä lukea hänelle häpeäksi, vaan parempi on ylistää hänen viisauttaan, sillä se tekee elämän hänelle helpoksi ja yksinkertaiseksi ja tuottaa hänelle paljon hyötyä.»
Näin puhui Kaptah minulle, mutta hänen viisautensa teki viinin karvaaksi suussani ja ajatellessani hänen sanojaan kävi mielessäni turhaksi kaikki, mikä tapahtui auringon alla, sillä katkerassa mielessäni minun oli tunnustettava, että hänen viisautensa oli ydinmehu kaikesta maisen elämän viisaudesta ja että kaikki mikä ulottui hänen viisautensa ulkopuolelle oli pelkkää kuvitelmaa. Istuessani Ghazan linnoituksessa sieraimissani muurilla mätänevien ihmisnahkain haju, kävi kaikki turhuudeksi mielessäni. Sankaruus oli turhuutta ja oveluus oli turhuutta, kunnia oli turhuutta eivätkä hyvät teot olleet pahoja tekoja kummempia eikä silmissäni enää ollut eroa ihmisten teoilla, vaan kaikki ihmisen teot olivat turhuutta. Mutta Kaptah kuunteli juopuneiden sotilaiden meteliä alhaalla kaupungin nokisilla kujilla ja naisten kirkaisuja kauppiaitten teltoissa ja hieroi tyytyväisenä käsiään yhteen ja sanoi:
»Eikö viisauteni ole oikeaa viisautta, Sinuhe, sillä todistat itse sen oikeaksi istumalla edessäni köyhänä miehenä oman tyhmyytesi ja heikkoutesi tähden, vaikka olit rikas mies ja Egyptin rikkaimpia, ennen kuin heikkoutesi ja tyhmyytesi tähden käskit minun jakaa rikkautesi Atonin leipänä nälkäänäkeville. Totisesti, sinulla oli kaikki, mitä ihminen sydämessään voi halata, ja vaimokin sinulla oli, vaikka et ollut ihmisten edessä särkenyt ruukkua hänen kanssaan, ja poikakin sinulla oli, mutta hulluutesi tähden uhrasit heidät kuolemalle. Totisesti, Sinuhe, olet edessäni köyhä ja katkera mies ja naamasi on rypistynyt, ikään kuin alinomaa haukkaisit hapanta hedelmää, mutta minä voin hyvin ja lihon jälleen ja hyvät voiteet tuoksuvat nahassani ja viini lämmittää ruumistani ja jokainen oluttilkka, jonka sotilas juo tuolla alhaalla, tuo kuparia kukkarooni, ja jokainen ilotytön kirkaisu lemmenkauppiaitten teltassa helähtää kuparina pusiini. Luovu siis vihdoin hulluudestasi, Sinuhe, ja elä ihmisenä ihmisten joukossa ja näe elämä sellaisena kuin se todellisuudessa on, äläkä koeta muuttaa elämää kuvitelmiesi mukaiseksi, sillä elämän lakeja ei kukaan voi muuttaa ja ihminen on parantumaton.»