Mutta en vastannut hänelle, vaan menin pois hänen luotaan ja laskeuduin vuoteelleni ja koetin nukkua, mutta en saanut unta, sillä untani häiritsivät orjat, jotka jyskyttivät kuparihelaisilla tukeilla muureja ja helisyttivät kilpiä päällikkö Rojun oven edessä, jotta hän olisi luullut, että Ghazaa yhä piiritettiin ja rauhassa nukahtanut. Kenties hän nukkuikin, mutta minä en nukkunut, vaan valvoin, kunnes Merit tuli elävänä uneeni ja pieni Thot leikki unissani, niin että aamulla herätessäni sydämeni oli raskas ja suuni oli karvas, kuin olisin syönyt sappea.
4
Minun on vielä kerrottava, että saatuaan apujoukkoja laivoissa Egyptistä ja varustettuaan kuntoon kaikki sotavaunut ja kerättyään Ghazaan kaikki eteläisen Syyrian hevoset ja harjoitettuaan joukkojaan Ghazan edustalla Horemheb antoi julistuksen, jossa hän vakuutti tulevansa Syyriaan vapauttajana eikä suinkaan valloittajana. Syyrian kaupungit olivat aina nauttineet kaupan vapautta ja täydellistä itsenäisyyttä kukin kaupunki oman kuninkaansa johtamana Egyptin lempeässä suojeluksessa, mutta Azirun kauhistava petos oli saattanut kaikki Syyrian kaupungit Azirun valtaan ja Aziru oli pudottanut perinnäisten kuninkaiden kruunut ja kantoi kaupungeilta raskaita veroja. Lisäksi hän ahneudessaan oli myynyt Syyrian heettiläisille, joiden julmuudesta ja kauheista tavoista syyrialaiset omin silmin saivat joka päivä todistuksia, eikä Syyrialla enää ollut muuta kohtaloa kuin joutua heettiläisten orjuuteen ja täydelliseen turvattomuuden tilaan, vaikka heettiläiset kenties eivät vielä olleet täysin paljastaneet oikeaa karvaansa, vaan halusivat ensin kukistaa Egyptin. Sen tähden hän, Horemheb, voittamaton, haukan poika, saapui Syyriaan vapauttamaan Syyrian, vapauttamaan jokaisen kylän ja kaupungin orjuuden ikeestä, vapauttamaan kaupan ja palauttamaan entiset kuninkaat oikeuksiinsa, niin että Syyria Egyptin suojeluksessa voisi kohota jälleen rikkauteen ja kukoistukseen. Hän lupasi täyden turvan ryöstöstä, vapauden ja itsenäisyyden jokaiselle kaupungille, joka karkottaisi heettiläiset muuriensa sisäpuolelta ja sulkisi porttinsa Azirulta. Mutta ne kaupungit, jotka pysyisivät sitkeinä vastarinnassa, hän lupasi polttaa, ryöstää ja tuhota ja kuljettaa orjuuteen niiden asukkaat ja hajoittaa niiden muurit ainaisiksi ajoiksi.
Tällaisen julistuksen Horemheb antoi lähtiessään armeijoineen ja sotavaunuineen marssimaan Joppea kohden ja lähettäessään laivastonsa rannikkoa pitkin sulkemaan Joppen sataman. Vakoojiensa avulla hän levitti tämän julistaksen kaikkien Syyrian kaupunkien tietoon ja sai niissä aikaan paljon levottomuutta ja epävarmuutta ja teki vihollisensa eripuraisiksi keskenään, mikä olikin hänen julistuksensa ainoa tarkoitus. Mutta varovaisena miehenä Kaptah pysytteli Ghazan muurien sisäpuolella siltä varalta, että Horemheb kärsisi tappion, sillä heettiläiset ja Aziru keskittivät sisämaahan suuria sotavoimia. Kaptah sanoi syyksi, ettei voinut kestää epämukavan sotaretken vaivoja kaikkien kärsimysten jälkeen, mitä oli kokenut Ghazan vankiluolissa, ja piti minut luonaan Ghazassa, jotta oJisin parantanut hänet hänen vaivoistaan.
Roju Kyrmyniska tunsi suurta ystävyyttä Kaptahia kohtaan, sillä Kaptah paransi hänet hänen sairaudestaan kertomalla, että hänen omat sotilaansa olivat piirityksen aikana nälissään salaa syöneet nuo neljäsataa aasien häntähihnaa valjasvarastosta, koska ne olivat pehmeätä nahkaa ja niitä kelpasi pureskella nälkäänsä. Tämän kuultuaan Roju lauhtui raivostaan, niin että hänen siteensä voitiin irroittaa, ja hän soimasi ankarasti sotilaitaan, mutta antoi heille anteeksi heidän rikoksensa sen urheuden tähden, mitä he olivat osoittaneet puolustaessaan Ghazaa. Ja hän sanoi sotilailleen:
»Totisesti olen näistä aasien häntähihnoista tilityksen velkaa faraolle, mutta nyt voin tehdä tilityksen tunto puhtaana, koska tiedän, mihin häntähihnat ovat joutuneet, enkä rankaise teitä, vaikka sen ansaitsisitte, sillä ilokseni kuulen teidän kaupungin kujilla piesseen lukuisia Horemhebin sontarottia ja puhkoneen kalloja ja lyöneen haavoja heihin opettaaksenne heille, miten Ghazassa sopii käyttäytyä. Siksi vapautan teidät kaikesta rangaistuksesta näiden kirottujen häntähihnojen takia ja maksan ne omasta pussistani faraolle, kunhan menette ja pieksätte jokaisen Horemhebin sontarotan, joka tulee mahtaillen tiellenne. Lyökää heitä kartuilla ja pistelkää heitä terävillä kepeiliä ja viekää heiltä heidän tyttönsä ja sekoittakaa lampaanpapanoita heidän olueensa, niin mieleni on hyvä ja osaan jälleen nukkua.»
Siten Roju parani täydellisesti ja osasi jälleen nukkua, vaikka hänen sotilaansa tuottivat paljon harmia Horemhebille, sillä Horemheb ei katsonut voivansa rangaista Ghazan sankareita heidän kolttosistaan, vaikka he tekivät elämän Ghazassa sietämättömäksi hänen sotilailleen. Horemhebin lähdettyä marssimaan Joppeen Roju antoi sulkea Ghazan portit ja vannoi, ettei ikänä enää päästäisi ketään joukkoineen Ghazaan, ja joi viiniä yhdessä Kaptahin kanssa ja seurasi tämän noppapeliä vanginvartijajoukon kanssa, sillä Horemhebin lähtiessä Kaptah oli voittanut takaisin vasta puolentoista miljoonaa debeniä kultaa ukolta, jonka silmät olin parantanut, niin että hän erotti jälleen noppien silmät.
Tällä tavoin he joivat viiniä ja pelasivat noppaa aamusta iltaan ja riitelivät keskenään ja viskelivät nopat välistä toistensa silmille ja sylkivät kouriinsa ja kaatoivat jälleen nopat maljasta pyörimään lattialle, sillä ukko oli kovin saita ja tahtoi pelata vain pienin panoksin ja itki ja ruikutti tappioitaan, ikään kuin kulta, jonka hän menetti, olisi ollut todella hänen omaa kultaansa eikä vain kuvitelmaa. Mutta Horemhebin piirittäessä Joppea Kaptah reipastui ja sai hänet korottamaan panoksia, ja viestin kertoessa, että Horemheb oli murtanut rynnäkköaukkoja Joppen muureihin, Kaptah kyni ukon muutamassa loppupelissä niin perusteellisesti, että ukko jäi hänelle velkaa lähes satatuhatta debeniä kultaa. Mutta Kaptah oli jalomielinen ja antoi hänelle anteeksi hänen velkansa, koska ukko oli pelastanut hänen henkensä ja estänyt hänet nääntymästä nälkään Ghazan vankiluolissa ja antoi hänelle vielä uudet vaatteet ja pari kourallista hopeaa, niin että ukko itki ilosta ja siunasi häntä ja sanoi häntä hyväntekijäkseen.
Mutta pelasiko Kaptah väärin ja merkityillä nopilla, sitä en voi sanoa. Sen vain tiedän, että hän pelasi hyvin taitavasti ja että hänellä oli ilmiömäinen onni noppapelissä. Maine tästä pelistä, jossa miljoonat debenit olivat panoksena ja jota kesti useita viikkoja, levisi kautta Syyrian ja ukko, joka pian uudelleen tuli sokeaksi, eli vanhuutensa päivät lähellä Ghazan muuria pienessä majassa ja muista kaupungeista asti tuli matkailijoita häntä katsomaan ja hän kertoi heille pelistään ja muisti vielä vuosien jälkeen jokaisen heiton silmäluvun, sillä sokeilla on hyvä muisti. Mutta ylpein hän oli kertoessaan, miten viimeisellä heitollaan oli yhdellä ainoalla heitolla hävinnyt sataviisikymmentätuhatta debeniä kultaa, sillä niin korkeata peliä ei koskaan ennen ollut nopilla pelattu eikä hän uskonut, että kukaan enää hänen jälkeensä uskaltaisi pelata niin korkeata peliä. Siten hän eli erittäin onnellisena majassaan Ghazan porttien luona ja matkailijat toivat hänelle lahjoja saadakseen hänet kertomaan pelistään, niin ettei hänen tarvinnut koskaan kärsiä puutetta, vaan hän eli paremmin kuin jos Kaptah olisi maksanut hänelle eläkettä hänen vanhuutensa päivinä. Niin suuri on kuvitelmien valta ihmisten sydämiin.