Nefritite yllytti parhaansa mukaan hänen ylpeyttään ja uskotteli hänelle, että hän oli syntynyt suuriin tekoihin ja että hänen oli pelastettava Egypti alhaissyntyisten vallananastajien käsistä. Nefritite puhui hänelle suuresta kuningatar Hatshepsutista, joka sitoi kuninkaallisen parran leukaansa ja vyötti itsensä leijonanhännällä ja hallitsi Egyptiä faraoiden valtaistuimelta. He vaelsivat yhdessä Hatshepsutin valkoisin pylväin hehkuvassa kalliotemppelissä ja temppelin myrttipengermillä ja katselivat suuren kuningattaren kuvia ja Nefritite uskotteli Baketamonille, että hänen kauneutensa muistutti suuren kuningattaren kauneutta.
Nefritite puhui hänelle myös paljon pahaa Horemhebista, niin että hän neitseellisessä ylpeydessään alkoi kammota Horemhebia, joka oli alhaissyntyinen mies ja päätä pitempi ja rotevampi Egyptin ylhäisiä, eikä hän voinut sietää ajatusta, että Horemheb saisi hänet valtaansa ja tekisi hänelle väkivaltaa sotilaiden raakaan tapaan ja häpäisisi hänen pyhän verensä. Mutta ihmisen sydän on epäjohdonmukainen ja oikullinen ja siksi luulen hänen alkaneen eniten vihata Horemhebia, koska Horemhebin voima ja rajuus salaa houkutteli häntä ja hän oli Horemhebin saapuessa nuorukaisena kultaiseen taloon katsellut häntä liiaksi ja kuumentunut hänen katseistaan, vaikka ei koskaan ollut tunnustanut sitä itselleen.
Kaiken tämän vuoksi Nefrititen oli helppo taivuttaa hänet, kun Ejen ja Horemhebin suunnitelmat kävivät ilmeisiksi ja farao Tutankhamon riutui riutumistaan sodan Syyriassa lähetessä loppuaan. Enkä usko, että Eje salasi suunnitelmiaan Nefrititeltä, koska Nefritite oli hänen oma tyttärensä. Siten Nefrititen oli helppo saada selville, miten suurta peliä Eje ja Horemheb salassa pelasivat. Mutta Nefritite vihasi isäänsä, koska tämä oli syrjäyttänyt hänet hyödyttyään kylliksi hänestä ja piti hänet näkymättömissä kultaisessa talossa, koska hän oli kirotun faraon puoliso, eikä sallinut hänen ottaa osaa hovin juhlamenoihin. Luulen, että oli myös muita syitä, joiden vuoksi Nefritite vihasi isäänsä Ejeä, mutta en halua kertoa näistä syistä, koska en ole varma niistä enkä usko kaikkia kultaisen talon juoruja, vaikka tiedän, että faraoiden kultainen talo on pimeä talo ja kätkee seiniensä sisään paljon kauheita asioita. Sanon vain, että kauneus ja äly yhtyneinä naisessa, jonka sydämen vuodet ovat kovettaneet kiveksi, on vaarallinen yhdistelmä ja vaarallisempi kuin paljaat veitset ja repivämpi kuin hyökkäysvaunujen kuparisirpit. Enkä usko, että maailmassa on mitään vaarallisempaa ja tuhoisampaa kuin nainen, joka on kyllin kaunis ja kyllin älykäs ja jolta puuttuu sydän. Tämän todistaa parhaiten Nefrititen punoma suunnitelma, johon hän taivutti prinsessa Baketamonin.
Tämä viekas suunnitelma paljastui siten, että Horemheb kärsimättömyydessään alkoi Thebaan saavuttuaan kierrellä prinsessa Baketamonin huoneiden ympärillä nähdäkseen hänet ja puhutellakseen häntä, vaikka Baketamon ei halunnut ottaa häntä vastaan ja kieltäytyi näkemästä häntä. Horemheb osui huomaamaan heettiläisten lähettilään, joka pyrki Baketamonin puheille, ja alkoi ihmetellä, miten Baketamon otti vastaan heettiläisten lähettiläitä ja miksi lähettiläs viipyi niin kauan hänen luonaan. Siksi hän omin valloin ja keneltäkään kysymättä antoi vangita heettiläisen ja kopeudessaan heettiläinen uhkaili häntä ja puhui hänelle sanoja, joita vain vallastaan varma voi puhua.
Niinpä Horemheb kertoi kaiken Ejelle ja he tunkeutuivat väkisin yöllä Baketamonin huoneisiin ja surmasivat orjat, jotka puolustivat häntä, ja löysivät kirjeenvaihdon, jonka Baketamon oli kätkenyt hiiliastian tuhkaan. Luettuaan nämä savitaulut he kauhistuivat suuresti ja sulkivat Baketamonin huoneisiinsa ja antoivat vartioida häntä ja myös Nefrititeä he antoivat vartioida. Vielä samana yönä he tulivat luokseni entiseen kuparinvalajan taloon, jonka Muti oli rakennuttanut uudelleen tulipalon jälkeen Kaptahin lähettämällä hopealla, ja he tulivat yön pimeässä ja yksinkertaisessa kantotuolissa peitellen kasvojaan. Muti päästi heidät sisään tuntematta aluksi heitä ja ankarasti motkottaen heille, koska he vaativat häntä herättämään minut kesken uniani. En kuitenkaan nukkunut, sillä palattuani Syyriasta nukuin huonosti kaiken sen tähden, mitä Syyriassa olin joutunut näkemään. Siksi nousin vuoteesta kesken Mutin motkotuksen ja sytytin lamppuja ja otin vieraat vastaan luullen heidän tarvitsevan apuani lääkärinä. Mutta hämmästyin suuresti tuntiessani heidät ja annoin Mutin tuoda viiniä meille ja lähetin hänet sitten uudelleen nukkumaan, vaikka Horemheb oli niin peloissaan, että halusi tappaa Mutin, koska Muti oli nähnyt heidän kasvonsa ja saattoi kuulla puheemme. Koskaan en ollut nähnyt Horemhebia niin peloissaan ja tämä tuotti minulle suurta mielihyvää. Siksi sanoin:
»En suinkaan salli sinun tappavan Mutia, vaan luulen, että pääsi on kipeä, kun puhut noin järjettömiä. Muti on vanha nainen ja kuulee huonosti ja nukkuu yönsä kuorsaten kuin virtahepo. Jos maltat kuunnella, kuulet kohta hänen kuorsauksensa. Juo sen tähden viiniä ja usko, ettei sinun tarvitse pelätä vanhaa naista.»
Mutta Horemheb sanoi kärsimättömästi: »En tule puhumaan kanssasi kuorsauksesta, Sinuhe. Henki sinne tai tänne on samantekevää, sillä Egypti on kuolemanvaarassa ja sinun on pelastettava Egypti.»
Eje vahvisti hänen sanansa sanoen: »Totisesti, Egypti on kuolemanvaarassa, Sinuhe, ja myös minä olen vaarassa eikä näin suuri vaara liene koskaan ennen uhannut Egyptiä. Siksi käännymme sinun puoleesi hädässämme, Sinuhe.»
Mutta nauroin heille katkerasti ja levitin heidän nähtäväkseen tyhjät kämmeneni. Silloin Horemheb otti esiin kuningas Shubbiluliuman savitaulut ja antoi ne luettavakseni, ja hän antoi luettavakseni myös jäljennökset kirjeistä, jotka Baketamon oli kirjoittanut Khattushashiin heettiläisten kuninkaalle ennen sodan päättymistä. Luin nämä kirjeet eikä minua enää naurattanut ja viini menetti makunsa suussani, sillä Baketamon kirjoitti heettiläisten kuninkaalle seuraavasti:
»Olen faraon tytär ja suonissani virtaa pyhä veri eikä Egyptissä ole yhtäkään miestä, joka olisi minun arvoiseni. Olen kuullut, että sinulla on monta poikaa. Lähetä sen tähden poikasi luokseni, jotta särkisin ruukun hänen kanssaan, ja poikasi hallitkoon rinnallani Kemin maata.»
Tämä kirje oli niin uskomaton, että varovainen Shubbiluliuma ei ensin ollut uskonut sitä, vaan oli lähettänyt salaisen lähettillään mukana varsin epäluuloisen savitaulun Baketamonille tiedustellen häneltä hänen ehtojaan. Mutta Baketamon oli vahvistanut uudella kirjeellä tarjouksensa ja vakuuttanut, että Egyptin ylhäiset olivat hänen puolellaan ja että myös Ammonin papit olivat hänen puolellaan. Tämä kirje oli saanut Shubbiluliuman vakuuttumaan Baketamonin tarkoitusten vilpittömyydestä. Siksi hän oli kiirehtinyt tekemään rauhan Horemhebin kanssa ja valmistautui parhaillaan lähettämään poikansa Shubattun Egyptiin. Shubattun oli määrä suotuisana päivänä lähteä Kadeshista mukanaan koko joukko lahjoja Baketamonille, ja viimeisestä savitaulusta päätellen hän oli jo matkalla Egyptiin saattueineen.