Olen kertonut näin pitkälti mietteistäni osoittaakseni, miten vaikean tehtävän Horemheb minulle antoi, mutta enää en tahdo viipyä siinä, mitä ajattelin, vaan kerron vain, mitä tein. Memfiksen Elämän talossa täydensin lääkevarastoni eikä kukaan ihmetellyt kirjoittamiani lääkemääräyksiä, sillä mikä tavalliselle ihmiselle voi olla surmaavaa myrkkyä, on usein lääkärille parantava lääke. Sen jälkeen jatkoin vitkastelematta matkaani Tanikseen ja nousin siellä kantotuoliin ja varuskunta antoi saattueekseni muutamia sotavaunuja matkustaakseni erämaahan pitkin Syyrian suurta sotilastietä. Halusin näet matkustaa kantotuolissa lääkärin ja mukavuuteen tottuneen miehen tavoin, jottei liiallinen kiireeni olisi herättänyt epäilyksiä saattajissani ja heettiläisissä.
Horemheb oli saanut oikeita tietoja Shubattun matkasta, sillä kohtasin hänet ja hänen saattueensa kolmen päivänmatkan päässä Taniksesta muureilla ympäröidyn lähteen luona. Myös Shubattu matkusti kantotuolissa säästääkseen voimiaan ja hänen mukanaan oli lukuisia aaseja, jotka kantoivat painavia taakkoja ja kalliita lahjoja prinsessa Baketamonille, ja raskaat sotavaunut suojelivat hänen matkaansa ja kevyet sotavaunut vakoilivat tietä hänen edellään, sillä kuningas Shubbiluliuma oli käskenyt hänen varautua kaikkiin yllätyksiin tietäen liiankin hyvin, ettei hänen matkansa ollut mieluinen Horemhebille. Siksi Horemheb ei olisi voittanut mitään, jos olisi lähettänyt rosvojoukon murhaamaan hänet erämaassa, sillä hänen saattueensa voittamiseen olisi tarvittu säännöllinen sotaväenosasto hyökkäysvaunuilla vahvistettuna ja se olisi merkinnyt sotaa.
Mutta minulle ja vaatimattoman saattueeni upseereille heettiläiset olivat erittäin kohteliaita ja rakastettavia, kuten he aina ovat erittäin kohteliaita ja rakastettavia luullessaan saavansa ilmaiseksi sen, mitä asein eivät pysty valloittamaan. He ottivat meidät vastaan yöksi rakentamaansa leiriin ja auttoivat Egyptin sotilaita pystyttämään telttamme ja ympäröivät meidät lukuisilla vartijoilla sanoen suojelevansa meitä rosvoilta ja erämaan leijonilta, jotta saisimme nukkua yömme rauhassa. Mutta kuullessaan, että tulin prinsessa Baketamonin lähettämänä, prinssi Shubattu uteliaisuudesta maltittomana kutsutti minut luokseen puhutellakseen minua.
Tällä tavoin näin hänet hänen teltassaan ja hän oli nuori, uljas mies ja hänen silmänsä olivat suuret ja vedenkirkkaat, kun hän ei ollut juovuksissa, kuten nähdessäni hänet ensimmäisen kerran Horemhebin teltan edessä Azirun kuoleman aamuna Megiddon luona. Ilo ja uteliaisuus kohotti väriä hänen tummiin kasvoihinsa ja hänen nenänsä oli iso ja ylpeä rosvolinnun nenä ja hänen hampaansa välkkyivät hohtavan valkoisina kuin pedon hampaat, kun hän nauroi ilosta nähdessään minut. Annoin hänelle prinsessa Baketamonin kirjeen, jonka Eje oli väärentänyt, ja laskin käteni polvien tasalle hänen edessään kaikin kunnianosoituksin, ikään kuin hän olisi jo ollut hallitsijani. Minua huvitti suuresti nähdessäni, että hän ottaakseen minuc vastaan oli pukeutunut egyptiläiseen tapaan ja tunsi olonsa oudoksi vaatteiden tähden, joihin ei ollut tottunut. Hän sanoikin minulle:
»Koska tuleva kuninkaallinen puolisoni on uskoutunut sinulle ja olet kuninkaallinen lääkäri, en salaa sinulta mitään. Siksi sanon, että prinssi mennessään naimisiin on sidottu puolisoonsa ja puolisoni maa on oleva minun maani ja Egyptin tavat ovat minun tapani ja olen parhaani mukaan koettanut perehtyä Egyptin tapoihin, jotten olisi enää muukalainen saapuessani Thebaan. Myös olen odotuksesta maltiton nähdäkseni kaikki Egyptin ihmeet, joista olen kuullut paljon kerrottavan ja tutustuakseni Egyptin mahtaviin jumaliin, jotka tästä lähtien ovat myös minun jumaliani. Mutta maltittomin olen näkemään suuren kuninkaallisen puolisoni, koska olen perustava uuden hallitsijain suvun Egyptiin ja siittävä lapsia hänen kanssaan. Kerro sen tähden minulle kaikki hänestä ja kerro minulle hänen kokonsa ja muotonsa ja lanteittensa leveys, ikään kuin olisin jo egyptiläinen. Eikä sinun tule salata minulta mitään ikävääkään hänestä, vaan voit täysin luottaa minuun, kuten minä luotan sinuun kuin veljeeni.»
Luottamuksensa hän ilmaisi siten, että hänen takanaan seisoivat hänen päällikkönsä paljastetuin asein ja teltan ovea vartioivat heettiläiset sotilaat olivat suunnanneet keihäittensä kärjet selkääni kohden. Mutta en ollut tietävinäni tästä, vaan kumarsin maahan asti hänen edessään ja sanoin:
»Valtiattareni prinsessa Baketamon on Egyptin kauneimpia naisia. Pyhän verensä tähden hän on säilyttänyt itsensä koskemattomana, vaikka on sinua useita vuosia vanhempi, mutta hänen kauneutensa on ajaton ja hänen kasvonsa ovat kuin kuu ja hänen silmänsä ovat soikeat kuin lootukset. Lääkärinä voin myös vakuuttaa sinulle, että hänen lanteensa pystyvät synnyttämään lapsia, vaikka ne ovat kapeat, kuten kaikkien Egyptin naisten. Kaiken tämän tähden hän on lähettänyt minut sinua vastaan vakuuttautuakseen, että kuninkaallinen veresi on hänen pyhän verensä veroista ja että ruumiillisesti täytät kaikki vaatimukset, jotka aviomiehelle voi asettaa, niin ettet jätä häntä pulaan, sillä hän odottaa maltittomasti sinua, koska ei vielä milloinkaan elämässään ole tuntenut miestä.»
Prinssi Shubattu röyhisti rintaansa ja kohotti kyynärpäänsä hartioitten tasalle näyttääkseen käsivarsiensa lihaksia ja sanoi minulle: »Käsivarteni jännittävät vahvimmankin jousen ja pohkeitteni välissä voin puristaa aasin läkähdyksiin. Kasvoissani ei myöskään ole vikaa, kuten itse näet, enkä edes muista, milloin viimeksi olen sairastanut.»
Sanoin hänelle: »Olet varmaan vielä kokematon nuorukainen etkä tunne Egyptin tapoja, koska luulet, että egyptiläinen prinsessa on jousi, jota jännitetään, ja aasi, joka likistetään pohkeitten väliin. Niin ei suinkaan ole, vaan minun on nähtävästi pidettävä sinulle muutamia luentoja Egyptin lemmentaidosta, jotta et saattaisi itseäsi häpeään prinsessan edessä. Valtiattareni teki nähtävästi oikein lähettäessään minut sinua vastaan lääkärinä tutustuttamaan sinut Egyptin tapoihin.»
Sanani loukkasivat suuresti prinssi Shubattua, sillä hän oli ylpeä nuorukainen ja ylpeili miehuutensa väkevyydestä kaikkien heettiläisten tavoin. Hänen päällikkönsä purskahtivat nauruun ja tämä loukkasi vielä enemmän häntä, niin että hänen kasvonsa vaalenivat vimmasta ja hän puri narskuttaen hampaitaan yhteen. Mutta hän tahtoi esiintyä lempeänä egyptiläiseen tapaan ja sanoi sen tähden mahdollisimman rauhallisesti:
»En ole kokematon poika, kuten luulet, vaan keihääni on jo puhkaissut monta nahkasäkkiä enkä usko, että prinsessasi tarvitsee olla tyytymätön, kun opetan hänelle Khattien maan taitoa.»
Sanoin hänelle: »Uskon mielelläni voimasi, valtiaani, mutta varmaan erehdyit sanoessasi, ettet edes muista, milloin viimeksi olet sairastanut, sillä lääkärinä näen silmistäsi ja poskistasi, että olet sairas, ja lääkärinä tiedän, että vatsasi on löystynyt ja kiusaa sinua.»
Viime kädessä lienee niin, ettei ole ketään ihmistä, joka ei uskoisi olevansa sairas, jos sitä kyllin kauan ja itsepintaisesti vakuuttelee hänelle ja hän ryhtyy kuuntelemaan itseään. Jokaisella ihmisellä on näet tarve sisimmässään hemmotella itseään ja antautua hoidettavaksi, ja tämän ovat lääkärit tienneet kaikkina aikoina ja suuresti rikastuneet tämän tietonsa tähden. Mutta minulla oli tässä asiassa vielä se etu, että tiesin erämaan lähteiden sisältävän lipeää ja aiheuttavan ripulin niille, jotka eivät ole tottuneet erämaan veteen. Siksi prinssi Shubattu hämmästyi suuresti sanoistani ja huusi:
»Erehdyt varmaan, Sinuhe, egyptiläinen, sillä en toki lainkaan tunne itseäni sairaaksi, vaikka minun on myönnettävä, että vatsani on löysä ja olen saanut kykkiä pitkin päivää tien ohessa. Mutta mistä sen tiedät, sitä en ymmärrä ja lääkärinä olet varmaan etevämpi omaa lääkäriäni, joka ei ole kiinnittänyt huomiota vaivaani.» Hän kuunteli itseään ja koetti käsin silmiään ja otsaansa ja sanoi: »Totisesti, tunnen silmieni kirvelevän, kun olen koko päivän tuijottanut erämaan punaista hiekkaa, ja otsani on kuuma eikä oloni ole niin hyvä kuin toivoisin.»