Sanoin hänelle: »Lääkärisi olisi paras määrätä sinulle lääke, joka parantaa vatsasi ja antaa sinulle hyvän unen. Erämaan vatsataudit ovat näet hankalia ja tiedän itse, että koko joukko Egyptin miehiä kuoli erämaassa vatsanvaivoihin armeijan marssiessa Syyriaan. Eikä kukaan tiedä, mistä tämä vaiva aiheutuu, vaan muutamat sanovat sen tulevan erämaan myrkyllisestä tuulesta ja toiset sanovat sen johtuvan vedestä ja muutamat syyttävät heinäsirkkoja. Mutta en epäile, että huomisaamuna olet jälleen terve ja voit jatkaa matkaa, jos lääkärisi sekoittaa sinulle tänä iltana hyvän lääkkeen.»
Tämän kuullessaan hän alkoi ajatella ja hänen silmänsä kapenivat ja hän vilkaisi päällikköihinsä ja sanoi minulle viekastellen kuin pieni poika: »Sekoita sinä minulle hyvä lääke, Sinuhe, koska varmaan tunnet nämä erämaan oudot vatsataudit paremmin kuin oma lääkärini.»
Mutta en ollut niin tyhmä kuin hän luuli, vaan kohotin käteni torjuvasti kämmenet ulospäin ja sanoin: »Pois se minusta. Minä en toki rohkene sekoittaa sinulle lääkkeitä, sillä jos vointisi pahenisi, syyttäisit minua ja sanoisit minun egyptiläisenä tahtovan sinulle pahaa. Mutta oma lääkärisi tekee sen yhtä hyvin ja paremminkin kuin minä, koska hän tuntee ruumiisi rakenteen ja entiset vaivasi, eikä hänen tarvitse tehdä muuta kuin antaa sinulle yksinkertainen lääke, joka kovettaa vatsasi.»
Hän hymyili minulle ja sanoi: »Kenties neuvosi on hyvä, sillä aion syödä ja juoda kanssasi, jotta kertoisit minulle kuninkaallisesta puolisostani ja Egyptin tavoista, enkä halua lakkaamatta juosta teltan taakse kykkimään kesken kertomustasi.»
Niinpä hän antoi kutsua lääkärinsä, joka oli äreä ja epäluuloinen heettiläinen, ja keskustelimme lääkäreinä keskenämme. Huomattuaan etten halunnut kilpailla hänen kanssaan hän mielistyi minuun ja noudatti neuvoani ja sekoitti prinsille vatsaa kovettavan lääkkeen, ja neuvostani hän teki tämän lääkkeen varsin vahvaksi. Minulla oh näet tarkoitukseni antaessani tämän neuvon. Mutta sekoitettuaan lääkkeen hän joi ensin itse maljasta ja ojensi sen sitten prinssille osoittaakseen tällä tavoin, että lääke oli vaaraton. Hänen tavastaan sekoittaa lääke ja aineista, jotka hän sekoitti lääkkeeseen, huomasin, että hän oli taitava lääkäri, mutta puheeni hämmensivät hänet ja luulen, että hän uskoi minun olevan häntä taitavampi ja noudatti sen tähden neuvoani potilaansa hyväksi.
Mutta minä tiesin, ettei prinssi ollut sairas, vaan olisi parantunut lääkkeittäkin. Halusin kuitenkin hänen saattueensa uskovan hänet sairaaksi ja halusin hänen vatsansa kovettuvan, jottei lääke, jonka aioin juottaa hänelle, pääsisi purkautumaan hänestä ennen aikojaan. Ennen ateriaa, jonka prinssi antoi valmistaa kunniakseni, menin telttaani ja join vatsani täyteen ruokaöljyä, niin hankalaa kuin se olikin, mutta kuvotuksesta huolimatta join vatsani täyteen öljyä pelastaakseni oman henkeni. Sitten otin mukaani pienen ruukun viiniä, johon olin sekoittanut myrkyn ja jonka olin sinetöinyt uudelleen, ja ruukku oli niin pieni, että siitä riitti viiniä vain kahteen maljaan. Näin palasin prinssin telttaan ja istuuduin hänen matolleen ja söin ruokia, joita orjat tarjosivat, ja join viinejä, joita juomanlaskijat kaatoivat maljoihin, ja kerroin lukuisia hullunkurisia juttuja Egyptin tavoista, vaikka minua koko ajan ankarasti kuvotti, saadakseni prinssin nauramaan ja hänen päällikkönsä nauramaan. Prinssi Shubattu nauroikin hampaat välkkyen ja taputti kädellään selkääni ja sanoi:
»Olet mukava mies, Sinuhe, vaikka olet egyptiläinen, ja perehdyttyäni Egyptiin teen sinusta lääkärini ja teen sinusta kuninkaallisen lääkärin. Totisesti, läkähdyn naurusta ja unohdan vatsanvaivani kertoessasi minulle Egyptin naimatavoista, mutta nämä tavat ovat velttoja tapoja, joskin niistä saattaa olla paljon huvia, ja luulen, että egyptiläiset ovat keksineet näitä tapoja välttääkseen lasten saamista. Siksi aion opettaa Egyptille paljon heettiläisiä tapoja ja teen päälliköistäni Egyptin piirikuntain päälliköitä ja luulen, että tämä tulee tekemään varsin hyvää Egyptille, kunhan ensin olen antanut prinsessalle, mitä hänelle kuuluu.»
Hän löi käsin polviaan ja juopui viinistä ja nauroi ja sanoi: »Totisesti soisin prinsessan jo venyvän matollani, sillä kertomuksesi ovat suuresti kiihdyttäneet minua, Sinuhe, ja aion saada hänet ähkimään ilosta, kunhan kerkiän. Pyhän taivaan ja suuren maaemon nimeen, aion panna koko Egyptin ähkimään ilosta, sillä Khattien maan ja Egyptin yhtyessä ei maailmassa ole valtakuntaa, joka enää voisi valtaamme vastustaa, ja alistamme kaikki neljä maailmanosaa valtaamme, niin että valtamme ulottuu maasta maahan ja merestä mereen. Mutta ensin Egyptin on saatava rautaa jäseniinsä ja tulta sydämeensä, niin että jokainen egyptiläinen uskoo, että kuolema on elämää parempi. Kaikki tämä tapahtukoon ja tapahtukoon pian.»
Hän kohotti maljansa ja joi viiniä ja juotuaan viiniä hän uhrasi maljastaan viiniä maaemolle ja roiskutti ilmaan viiniä uhratakseen myös taivaalle, niin että hänen maljansa tyhjeni. Kaikki heettiläiset olivat jo jonkin verran juopuneet ja iloiset kertomukseni olivat hälventäneet heidän epäluulonsa. Siksi käytin tilaisuutta hyväkseni ja sanoin:
»En suinkaan halua loukata sinua ja viiniäsi, Shubattu, mutta ilmeisesti et vielä koskaan ole maistanut Egyptin viiniä, sillä jos kerran olisit maistanut Egyptin viiniä, olisi kaikki muu viini suussasi laimeaa kuin vesi etkä välittäisi enää muusta viinistä. Siksi sinun on suotava anteeksi minulle, jos juon omaa viiniäni, sillä pääsen päihdyksiin vain omasta viinistäni. Sen tähden varaan aina mukaani oman viinini muukalaisten pidoissa.»
Ravistin viiniruukkuani ja mursin sen sinetin auki hänen nähtensä ja kaadoin juopumusta teeskennellen viiniä maljaani, niin että viiniä läikkyi maahan, ja join maljastani ja sanoin: »Ah, tämä on Memfiin viiniä, tämä on pyramidien viiniä, joka punnitaan kullalla, väkevää, suloista ja juovuttavaa Egyptin viiniä, jonka veroista ei ole muualla maailmassa.» Viini olikin väkevää ja hyvää ja olin sekoittanut siihen myrhaa, niin että koko teltta tuoksui avatessani ruukun, mutta viinin ja myrhankin lävitse tunsin kielessäni kuoleman maun. Siksi viiniä läikkyi leualleni juodessani, mutta heettiläiset luulivat minun olevan juovuksissa. Prinssi Shubattu kävi uteliaaksi ja kurotti maljaansa minulle ja sanoi:
»En toki enää ole sinulle muukalainen, vaan huomispäivänä olen herrasi ja faraosi. Anna sen tähden minun maistaa tätä viiniä, sillä ellet salli minun maistaa sitä, en usko sitä niin erinomaiseksi kuin sanot.»
Mutta minä puristin viiniruukkua rintaani vasten ja torjuin kiivaasti ja sanoin: »Tämä viini ei riitä kahdelle eikä minulla ole enempää mukanani tätä hienoa viiniä ja tahdon juoda itseni juovuksiin tänä iltana, koska tämä on suuren ilon päivä koko Egyptille ja Egyptin ja Khattien maan ikuisen liiton päivä.»
»Hiihaa», huusin ja kiljuin kuin aasi ja puristin viiniruukkua syliini ja sanoin: »Minun sisareni, minun morsiameni, minun pieni armaani, kurkkuni on kotisi ja mahani on pehmeä pesäsi enkä salli vieraan kajota sinuun.»
Heettiläiset nauroivat selkä vääränä ja lyöden käsillä polviinsa, mutta Shubattu oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi, ja hän ojensi maljaansa minua kohden ja pyysi ja vannotti minua antamaan hänen maistaa viiniäni, kunnes vihdoin itkien kaadoin hänen maljansa täyteen ruukustani ja tyhjensin pienen ruukkuni hänen maljaansa. Eikä minun ollut vaikea itkeä, niin suuresti pelkäsin sinä hetkenä.
Mutta saatuaan viinin Shubattu katseli ympärilleen, ikään kuin hänen vaistonsa olisi varoittanut häntä, ja heettiläisen tavan mukaan hän ojensi maljansa minulle ja sanoi: »Pyhitä maljani, koska olet ystäväni ja haluan osoittaa sinulle suuren suosion.» Tämän hän teki, koska ei kehdannut osoittaa epäluuloaan ja antaa esimaistajan maistaa viiniä. Join pitkän kulauksen hänen maljastaan ja juotuani hän tyhjensi maljan ja maiskutti suutaan ja kuunteli ruumistaan pää kallellaan ja sanoi: »Totisesti, viinisi on väkevää, Sinuhe, ja nousee päähän kuin savu ja polttaa tulena mahaani, mutta suuhun jää siitä karvas maku ja tämän Egyptin maun haluan huuhdella suustani vuorten viinillä.» Hän täytti maljansa jälleen omalla viinillään ja huuhteli siten maljan ja tiesin, ettei myrkky vaikuttaisi häneen ennen kuin aamulla, koska hänen vatsansa oli kova ja hän oli syönyt runsaasti.