Mutta hänen kuolemaansa en enää voinut auttaa ja heettiläiset upottivat hänen ruumiinsa väkevään viiniin ja hunajaan voidakseen kuljettaa hänen ruumiinsa Khattushashiin heettiläisten kuninkaiden vuorihan taan, jossa kotkat ja sudet vartioivat kuninkaiden ikuista unta. He olivat suuresti liikuttuneita liikutukseni ja vilpittömien kyyneleitteni tähden ja pyynnöstäni he mielellään kirjoittivat minulle saveen todistuksen, etten millään tavoin ollut vikapää prinssi Shubattun kuolemaan, vaan olin ponnistanut kaiken taitoni pelastaakseni hänet taudin kuolemasta. Tämän todistuksen he kirjoittivat saveen heettiläisin kirjaimin ja painoivat sen alle omat sinettinsä ja prinssi Shubattun kuninkaallisen sinetin, jottei mikään varjo lankeisi ylleni Egyptissä heidän herransa kuoleman tähden. He arvostelivat näet Egyptiä omien tapojensa mukaan ja uskoivat prinsessa Baketamonin surmauttavan minut, kun palasin Egyptiin kertomaan prinssi Shubattun kuolemasta.
Tällä tavoin pelastin teollani Egyptin heettiläisten vallasta ja minun olisi pitänyt olla tyytyväinen tekoni tähden, mutta en suinkaan ollut tyytyväinen, vaan minulla oli tunne, että mihin hyvänsä meninkin kuolema seurasi kintereilläni. Kasvoin lääkäriksi parantaakseni ihmisiä taidollani ja kylvääkseni elämää kuoleman sijasta, mutta isäni ja äitini kuolivat minun pahuuteni tähden ja Minea kuoli heikkouteni tähden ja Merit ja pieni Thot kuolivat sokeuteni tähden ja farao Ekhnaton kuoli vihani ja ystävyyteni ja Egyptin tähden. Kaikki, joita rakastin, kuolivat tähteni väkivaltaisen kuoleman. Niin kuoli myös prinssi Shubattu tähteni, vaikka rakastin häntä hänen kuollessaan enkä enää tahtonut hänen kuolemaansa. Siksi aloin pelätä omia silmiäni ja pelkäsin käsiäni palatessani takaisin Tanikseen ja uskoin, että kirous seurasi minua, mihin hyvänsä menin.
Mutta palasin Tanikseen ja Taniksesta purjehdin Memfikseen ja Memfiksestä palasin Thebaan. Thebassa annoin laivani laskea kultaisen talon laituriin ja astuin Ejen ja Horemhebin eteen. He ottivat minut vastaan ja sanoin heille: »Tahtonne on tapahtunut. Prinssi Shubattu kuoli Siinain erämaassa eikä varjo hänen kuolemastaan lankea Egyptin ylle.» He iloitsivat suuresti sanoistani ja Eje otti valtikankantajan kultaisen ketjun kaulastaan ja pani sen kaulaani ja Horemheb sanoi: »Kerro tämä myös prinsessa Baketamonille, sillä hän ei usko meitä, jos kerromme sen hänelle, vaan kuvittelee minun murhauttaneen heettiläisten prinssin mustasukkaisuudesta hänen tähtensä.»
Menin prinsessa Baketamonin eteen ja hän otti minut vastaan ja hän oli maalannut poskensa ja suunsa tiilenpunaisiksi, mutta hänen soikeissa, tummissa silmissään väijyi kuolema. Sanoin hänelle: »Kosijasi prinssi Shubattu vapautti sinut lupauksestasi ennen kuolemaansa, sillä hän kuoli Siinain erämaassa erämaan vatsatautiin enkä voinut pelastaa häntä kaikella taidollani eikä heettiläisten lääkäri voinut häntä pelastaa.»
Hän riisui kultaiset renkaat ranteistaan ja pujotti ne ranteisiini ja sanoi: »Sanomasi on hyvä, Sinuhe, ja kiitän sinua sanomastasi, sillä minut on jo vihitty Sekhmetin papittareksi ja punainen pukuni on neulottu voitonjuhlaa varten. Tämän Egyptin vatsataudin alan kuitenkin jo tuntea liian hyvin ja tiedän myös veljeni Ekhnatonin, joka oli farao ja jota rakastin sisarena, kuolleen samaan vatsatautiin. Ole sen tähden kirottu, Sinuhe, ole kirottu hamaan iankaikkisuuteen, olkoon hautasi kirottu ja unohtukoon nimesi ikuisesti, sillä olet tehnyt faraoiden valtaistuimesta rosvojen leikkipaikan ja minussa häpäiset ainaisesti faraoiden pyhän veren.»
Kumarsin pääni syvään ja laskin käteni polvien tasalle hänen edessään sanoen: »Tapahtukoon, niinkuin sanot.» Sen jälkeen lähdin pois hänen luotaan ja hän antoi orjiensa lakaista lattian jäljessäni kultaisen talon kynnykselle asti.
4
Farao Tutankhamonin ruumis oli tällä välin valmistettu kestämään ikuisesti kuoleman ja Eje antoi kiireesti pappien kuljettaa hänet hänen ikuiseen hautaansa, joka oli louhittu lännen vuoriin kuninkaiden hautojen laaksoon. Hän sai mukaansa runsaasti lahjoja, mutta hänen aarteensa olivat pienet, koska Eje varasti paljon häneltä, ja hänen hautansa oli mitätön suurten kuninkaiden hautojen rinnalla, niin että hänet haudattiin yhtä mitättömänä kuin hän oli elänytkin leikkikalujensa keskellä kultaisessa talossa. Saatuaan sinetit lyödyksi hänen hautansa oveen Eje lopetti suruajan ja antoi kohottaa riemun viirit oinasten tien salkoihin ja Horemheb lähetti sotavaununsa miehittämään kaikki Theban torit ja katujen risteykset. Mutta kukaan ei noussut vastustamaan Ejen kruunausta faraoksi, sillä kansa oli jo kyllästynyt ja uupunut kuin eläin, jota keihäänpistoilla ajetaan pitkin loppumatonta tietä, eikä kukaan kysellyt mitä oikeuksia hänellä oli kruunuun eikä kukaan odottanut häneltä mitään hyvää.
Tällä tavoin Eje kruunattiin faraoksi ja papit, jotka hän oli lahjonut määrättömillä lahjoilla, voitelivat hänet pyhällä öljyllä suuressa temppelissä ja panivat hänen päähänsä punaisen ja valkoisen kruunun, lilja ja papyruskruunun, ylämaan ja alamaan kruunun. He kantoivat hänet kansan näkyviin Ammonin kultaisessa purressa ja kansa huusi hänen ylistystään, sillä hän antoi jakaa leipää ja olutta kansalle ja leipä ja olut oli suuri lahja Theban asukkaille, niin köyhäksi oli Egypti tullut. Mutta minä tiesin ja monet muut tiesivät, että hänen valtansa oli vain kuvitelmaa ja että Horemheb oli tästä lähtien Egyptin todellinen hallitsija, koska keihäät olivat hänen takanaan. Monet ihmettelivätkin salassa, miksi Horemheb ei itse ottanut valtaa käsiinsä, vaan päästi vanhan, vihatun Ejen faraoiden valtaistuimelle.
Mutta Horemheb tiesi hyvin mitä teki, sillä kansan vihan maljat eivät vielä olleet tyhjät eivätkä Egyptin kärsimykset olleet lopussa, vaan hälyttävät tiedot Kushin maasta kutsuivat häntä uuteen sotaan neekereitä vastaan. Vahvistettuaan Egyptin vallan etelässä ja lujitettuaan uudelleen rajakivet putousten tuolla puolen hän tiesi, että hänellä oli edessään vielä uusi sota heettiläisiä vastaan Syyrian tähden. Siksi hän halusi kansan syyttävän Ejeä kaikista kärsimyksistään ja köyhyydestään ja joskus myöhemmin ylistävän häntä, Horemhebiä, voittajana ja rauhan palauttajana ja hyvänä hallitsijana.
Eje ei ajatellut sellaista, vaan valta ja kruunujen loisto sokaisi hänet ja hän lunasti mielellään osansa sopimuksesta, jonka oli tehnyt Horemhebin kanssa Ekhnatonin kuolinpäivänä. Siksi papit taluttivat juhlasaatossa prinsessa Baketamonin Sekhmetin temppeliin ja pukivat hänet jumalattaren punaiseen pukuun ja koristivat hänet jumalattaren koruilla ja kohottivat hänet Sekhmetin alttarille. Horemheb saapui joukkoineen temppeliin juhlien voittoaan heettiläisistä ja Syyrian vapauttamista. Koko Theba huusi hänen kunniaansa ja temppelin luona hän jakoi miehilleen kultaisia ketjuja ja kunniamerkkejä ja päästi heidät hajalle kaupunkiin. Sen jälkeen hän astui temppeliin ja papit sulkivat kupariovet hänen jäljessään. Sekhmet ilmestyi hänelle prinsessa Baketamonin hahmossa ja hän otti omansa, sillä hän oli sotilas ja hän oli odottanut kauan.
Sinä yönä vietti Theba Sekhmetin juhlaa ja taivas hehkui punaisena Theban yllä soihtujen ja lamppujen leimusta ja Horemhebin sontakärsät joivat kuiviksi kaikki viinituvat ja olutkapakat ja särkivät ilotalojen ovet ja paruttivat tyttöjä Theban kaikilla kaduilla. Monet ihmiset saivat haavoja sinä yönä ja sotilaat sytyttivät juhliessaan muutamia taloja palamaan, mutta mitään suurempia vahinkoja ei tapahtunut ja aamunkoitteessa sotilaat kerääntyivät jälleen Sekhmetin temppelin eteen nähdäkseen Horemhebin tulevan ulos temppelistä. He huusivat äänekkäästi ja kiroilivat monilla eri kielillä hämmästyksestä nähdessään temppelin kupariporttien avautuvan ja Horemhebin astuvan näkyviin, sillä Sekhmet oli ollut uskollinen naarasleijonan hahmolleen ja Horemhebin kasvot ja käsivarret ja hartiat olivat täynnä verisiä naarmuja, ikään kuin leijona olisi repinyt häntä kynsillään. Tämä huvitti suuresti hänen sotilaitaan ja he rakastivat häntä entistä enemmän sen tähden. Mutta prinsessa Baketamonin papit veivät suljetussa kantotuolissa rantaan ja hän palasi kultaiseen taloon näyttäytymättä kansalle.