Puolisolleen Baketamonille Horemheb toi suuria lahjoja, kultahiekkaa punotuissa koreissa, jousella ampumiensa leijonain taljoja, strutsinsulkia ja eläviä marakatteja, mutta Baketamon ei halunnut edes katsella hänen lahjojaan. Ja Baketamon sanoi hänelle: »Olet ehkä puolisoni ihmisten edessä ja olen synnyttänyt sinulle pojan. Tyydy siis siihen, sillä tiedä, että jos kajoat minuun vielä kerran, tulen sylkemään vuoteeseesi ja pettämään sinua, niinkuin kukaan vaimo ei vielä koskaan ole miestään pettänyt. Häväistäkseni sinut tulen iloitsemaan orjien ja kantajien kanssa ja makaan Theban toreilla aasinajajien kanssa eikä ole niin alhaista miestä, jonka kanssa en iloitsisi häväistäkseni sinut, jos vielä rohkenet kajota minuun. Silmissäni ei näet Egyptinmaassa ole ketään niin alhaista miestä kuin sinä ja kätesi haisevat vereltä ja koko ruumiisi haisee vereltä, niin että minua kuvottaa, kun tulet lähelleni.»
Mutta hänen vastustelunsa kiihoitti Horemhebin himon häneen entistä polttavammaksi ja katsellessaan hänen kavenneita poskiaan ja kapeita lanteitaan ja pilkallista suutaan hän alkoi hengittää raskaasti ja hänen oli vaikea pitää kätensä kurissa. Sen tähden hän tuli luokseni ja valitti katkerasti ja sanoi: »Sinuhe, miksi on näin ja mitä pahaa olen tehnyt, kun vaimoni väistää vuodettani. Itse tiedät, miten paljon olen tehnyt voittaakseni hänet ja ollakseni maineeni avulla hänen arvoisensa, ja tiedät, etten useinkaan kajonnut kauniisiin naisiin, joita miehet toivat telttaani osanani saalista, vaari annoin heidät sontakärsilleni heidän ilokseen. Totisesti, sormillani ja varpaillani voin laskea ne naiset, joiden kanssa olen iloinnut näiden vuosien aikana, eikä heistä ollut minulle suurtakaan huvia, vaan heitä syleillessäni ajattelin vain häntä, Baketamonia, ja Baketamon oli minulle lumoava kuin kuu. Mikä noituus siis tämä on, joka tekee lihani katkeraksi ja pahoittaa mieleni kuin käärmeenmyrkky?»
Sanoin hänelle: »Älä välitä hullusta naisesta, sillä hän kärsii itse enemmän kuin sinä ylpeytensä tähden. Theba on täynnä kauniita naisia ja vähäisin orjatyttökin voi antaa sinulle saman kuin hän.» Mutta Horemheb sanoi; »Puhut vastoin omaa sydäntäsi, Sinuhe, sillä tiedät hyvin, ettei rakkautta voi käskeä.» Varoitin häntä ja sanoin: »Älä siis yritä käskeä hänen rakkauttaan, sillä siitä seuraa vain pahaa.» Mutta Horemheb ei uskonut minua, vaan sanoi. »Sinuhe, anna minulle lääke, jonka voin juottaa hänelle, niin että hän nukkuu, jotta edes unessa voisin mennä hänen luokseen ja saada iloni hänestä, sillä totisesti, tämä nainen on minulle velkaa paljon iloa.»
Kieltäydyin kuitenkin antamasta hänelle sellaista lääkettä, mutta hän kääntyi muiden lääkärien puoleen ja nämä antoivat hänelle vaarallisia lääkkeitä, jotka tekevät naiset mielettömiksi ja sytyttävät heidän sylinsä, niin että he luulevat tulen palavan sisässään. Tällaisia lääkkeitä Horemheb syötti salaa Baketamonille ja sai tahtonsa lävitse hänen kanssaan, mutta noustuaan hänen sylistään Baketamon vihasi häntä entistä enemmän ja sanoi: »Muista, mitä sanoin sinulle, ja muista, että varoitin sinua.» Horemheb oli kuitenkin sokea ja mieletön kyllästymättömässä himossaan ja sai hänet juomaan viiniä ja huumaavia lääkkeitä, kunnes hän nukkui eikä herännyt kosketuksesta eikä voinut enää vastustaa Horemhebin iloitessa hänen kanssaan, mutta miten paljon iloa Horemheb sai hänestä, sitä en voi sanoa, vaan luulen, että hänen ilonsa oli katkeraa ja että rakkaus kävi karvaaksi hänelle. Siksi hän matkusti pian Syyriaan valmistaakseen sotaa heettiläisiä vastaan, sillä hän sanoi: »Kadeshiin pystyttivät suuret faraot Egyptin rajakivet ja tyydyn vasta sotavaunujeni ajaessa palavaan Kadeshiin.»
Mutta huomatessaan, että ohranjyvä jälleen alkoi viheriöidä hänelle prinsessa Baketamon sulkeutui huoneisiinsa eikä halunnut enää nähdä ketään ihmistä, vaan hautoi yksin häpeäänsä. Palvelijain ja orjien oli kannettava hänen ruokansa ovien taakse ja hän söi niin vähän, että kultaisen talon lääkärit pelkäsivät hänen kuolevan. Hänen aikansa lähestyessä he antoivat salaa vartioida häntä, sillä he pelkäsivät, että hän aikoi synnyttää yksin ja lähettää lapsensa kaislaveneessä virtaa alas kuten tekevät äidit, jotka pelkäävät häpeää synnyttäessään lapsia. Mitään sellaista hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan aikansa tullessa hän kutsui lääkärit luokseen ja synnytyksen kivut kohottivat hymyn hänen huulilleen ja hän riemuitsi kivuistaan ja synnytti Horemhebille pojan ja antoi tälle nimen Sethos kysymättä Horemhebin mieltä. Niin suuresti hän vihasi tätä lastaan, että antoi hänelle Sethin nimen ja kutsui häntä Sethin synnyttämäksi.
Parannuttuaan synnytyksen jälkeen hän antoi voidella ruumiinsa ja maalata kasvonsa ja pukeutui kuninkaalliseen pellavaan ja antoi orjanaisten soutaa itsensä virran toiselle rannalle ja meni yksin Theban Kalatorille. Siellä hän puhutteli aasinajajia ja vedenkantajia ja kalanperkaajia ja sanoi heille: »Olen prinsessa Baketamon ja Horemhebin, Egyptin suuren sotapäällikön, puoliso. Kaksi poikaa olen synnyttänyt hänelle, mutta hän on ikävä ja laiska mies ja haisee vereltä eikä minulla ole iloa hänestä. Tulkaa sen tähden iloitsemaan kanssani, jotta minullakin olisi iloa teistä, sillä pidän suuresti arpisista kouristanne ja terveestä sonnanhajusta nahassanne ja pidän myös kalojen hajusta.»
Kalatorin miehet ihmettelivät suuresti hänen sanojaan ja pelkäsivät häntä ja väistyivät hänen tieltään, mutta hän seurasi itsepintaisesti heitä ja houkutteli heitä puheillaan ja paljasti heille kauneutensa sanoen: »Enkö ole teille kyllin kaunis vai miksi emmitte? Kenties olen jo vanha ja ruma, mutta en pyydä teiltä vastalahjaksi kuin pienen kiven jokaiselta ja antakoon kukin ilonsa pantiksi minulle millaisen kiven haluaa, mutta antakoon kukin sitä isomman kiven, mitä enemmän iloa voin tuottaa hänelle, ja uskokaa minua, että tulen tekemään parhaani ilonne hyväksi.»
Mitään tällaista ei koskaan ennen ollut tapahtunut Kalatorin miehille enkä luule, että sellaista oli tapahtunut koskaan ennen koko Egyptissä. Siksi he katselivat halukkaasti häntä ja heidän silmänsä syttyivät hänen kauneutensa tähden ja hänen vaatteensa kuninkaallinen pellava viehätti heitä ja hänen voiteittensa haju nousi heidän päähänsä. He sanoivat toisilleen: »Mitään tällaista ei koskaan ennen ole tapahtunut ja varmaan hän on jumalatar, joka ilmestyy meille, koska olemme mieluisat hänen silmissään. Siksi tekisimme varmaan väärin, jos vastustaisimme hänen tahtoaan, sillä hän ei ole näkemiemme maallisten naisten kaltainen ja ilo, jonka hän meille tarjoaa, on varmaan jumalallista iloa.» Muutamat sanoivat: »Ainakin ilomme tulee halvaksi, sillä sen halvemmalla eivät neekerinaisetkaan myy itseään, vaan vaativat ainakin kuparinpalan tarjoamastaan ilosta. Varmaan hän on papitar, joka kerää kiviä rakentaakseen uuden temppelin Eastille, ja siksi teemme jumalille mieluisan teon täyttäessämme hänen tahtonsa.»
Tällä tavoin Kalatorin miehet empivät ja puhuivat puoleen ja toiseen ja seurasivat puhuessaan häntä virran rantaan ja kaislikkoon, minne hän vei heidät ollakseen suojassa ihmisten katseilta. Kalanperkaajat tosin sanoivat: »Älkäämme seuratko häntä, sillä kenties hän on tullut vedestä ja vie meidät veteen, ja kenties hän on itse kissanpäinen ja hänen päänsä muuttuu kissanpääksi ja hän kynsii meiltä miehuutemme takajaloillaan, jos otamme hänet syliimme iloitaksemme hänen kanssaan.» Silti he seurasivat häntä hänen kauneutensa ja hyvän hajunsa noitumina ja aasinajajat nauroivat kalanperkaajille ja sanoivat: »Muuttukoon hänen päänsä vaikka kalanpääksi, emmekä pelkää hänen takajaikojaan, kunhan vain saamme ilomme hänestä.»