Mutta prinsessa Baketamon koski kainosti kädellään hänen kuhmuista olkapäätään ja sanoi: »Oi, karjatallien kivenkantaja, minä olen vain köyhä nainen ja mieheni laiminlyö minua eikä minulla ole varaa kutsua palvelukseeni ylhäisiä rakentajia. SinuUekaan en voi antaa arvoistasi lahjaa tästä rakennustyöstä, kuten toivoisin, mutta kun huvimaja on valmis, katselen sitä sinun kanssasi, ja jos havaitsen sen hyväksi, iloitsen kanssasi tässä huvimajassa, sen lupaan. Minulla ei ole näet mitään muuta antamista sinulle, mutta rahtusen iloa voin kai sinulle tuottaa, kun en vielä ole aivan vanha ja ruma, ja olkoon se palkkasi. Myös uskon sinun tuottavan minulle suurta iloa, sillä olet vahva mies ja käsivartesi ovat väkevät ja minä olen pieni nainen ja kaipaan iloa, koska miehestäni ei ole minulle mitään iloa, kuten varmaan hyvin tiedät.»
Karjatallien rakennusmestari kiihtyi suuresti hänen sanoistaan ja kosketuksestaan ja katseli hänen kauneuttaan ja muisti kaikkia satuja, joissa prinsessat rakastuvat yksinkertaisiin miehiin ja iloitsevat heidän kanssaan. Hän pelkäsi kovin Horemhebia, mutta hänen halunsa oli hänen pelkoaan väkevämpi ja Baketamonin sanat mairittelivat häntä suuresti. Sen tähden hän alkoi kiireesti rakentaa huvimajaa kultaisen talon puutarhaan Baketamonin keräämistä kivistä ja käytti rakentamiseen kaiken taitonsa ja näki unia avoimin silmin rakentaessaan ja rakensi unelmansa kivien mukana huvimajan seiniin. Hänen halunsa ja rakkautensa tekivät hänestä suuren taiteilijan, sillä hän näki joka päivä prinsessa Baketamonin ja hänen sydämensä hehkui ja paloi poroksi kuin kuiva kaisla prinsessan soikeiden silmien katseista ja hän teki työtä kuin mieletön ja laihtui ja kalpeni työstä ja kaipauksesta ja rakensi erikokoisista ja erivärisistä kivistä huvimajan, jonka veroista ei kukaan vielä koskaan ennen ollut nähnyt.
Mutta hänen rakentaessaan Baketamonin keräämät kivet loppuivat pian ja hänen oli hankittava lisää kiviä. Sen tähden hän antoi soutaa itsensä Thebaan ja keräsi kiviä kaikilta toreilta, ja oinasten kujalta ja temppelien puutarhoista hän keräsi kiviä, niin ettei lopulta Thebassa ollut paikkaa, mistä hän ei olisi kerännyt kiviä. Miehet, jotka toivat hänelle niitä, salasivat hänet vartijoilta, mutta lopulta pappien ja faraon vartijat saivat hänet käsiinsä ja tahtoivat vangita hänet viedäkseen hänet tuomarien eteen hänen käyttäytymisensä vuoksi. Mutta hän kohotti ylpeästi päänsä ja sanoi vartijoille: »Olen prinsessa Baketamon ja haluaisin nähdä, kuka rohkenee olla tuomarini, koska suonissani virtaa pyhä veri ja olen faraoiden vallan perillinen. En kuitenkaan rankaise teitä tyhmyytenne tähden, vaan iloitsen mielelläni myös teidän kanssanne, koska olette vahvoja ja komeita miehiä, mutta siitä hyvästä jokaisen teistä on tuotava minulle kivi ja tuokaa kivenne tuomarien talosta tai temppelistä ja kuta isomman kiven tuotte minulle, sitä suuremman ilon tuotan teille, enkä petä lupaustani, vaan teen parhaani ja tässä asiassa olen jo perehtynyt varsin taitavaksi.»
Vartijat katselivat häntä ja muiden Theban miesten hulluus tarttui heihin ja he menivät ja murtivat keihäillään isoja kiviä tuomarien talon portista ja Ammonin temppelin esipihoista ja toivat ne hänelle ja hän täytti runsain mitoin lupauksensa heille. Mutta minun on sanottava hänen kunniakseen, ettei hän koskaan käyttäytynyt julkeasti kerätessään kiviä, vaan iloittuaan miesten kanssa hän kääriytyi kainosti vaatteeseensa ja loi katseensa maahan eikä sallinut kenenkään enää kajota häneen. Tämän tapauksen jälkeen hänen oli kuitenkin mentävä ilotaloihin seinien suojaan voidakseen salassa kerätä kiviä ja hän vieraili lukuisissa ilotaloissa köyhien kaupunginosassa ja pyysi tarjoamansa ilon hinnaksi vain kiven jokaiselta, joka halusi iloita hänen kanssaan. Sen tähden ilotalojen isännät hyötyivät suuresti hänestä ja ottivat mielellään hänet vastaan vieraakseen, mutta välttääkseen vartijoita ja väenkokouksia hänen oli joka päivä mentävä uuteen ilotaloon.
Tähän aikaan tiesivät jo kaikki, mitä hän teki, ja hovin väki kerääntyi puutarhaan katselemaan salaa huvimajaa, jota karjatallien rakennusmestari rakensi hänen tuomistaan kivistä. Nähdessään sen seinien korkeuden ja isojen ja pienten kivien lukumäärän sen seinissä hovin naiset panivat kätensä suun eteen ja huudahtelivat hämmästyksestä. Mutta hänelle itselleen kukaan ei rohjennut sanoa mitään eikä kukaan uskaltanut varoittaa häntä, ja kuullessaan hänen käytöksestään Eje, joka faraon vallalla kenties olisi voinut hillitä häntä, iloitsi suuresti kaikessa vanhuutensa hulluudessa arvatessaan tämän tuottavan harmia Horemhebille, sillä hän iloitsi kaikesta, mikä tuotti harmia Horemhebille.
Mutta Horemheb kävi sotaa Syyriassa ja valloitti heettiläisiltä Sidonin, Simyran ja Bybloksen ja lähetti paljon saalista ja orjia Egyptiin ja vaimolleen hän lähetti uhkeita lahjoja. Kaikki Thebassa tiesivät jo, mitä tapahtui kultaisessa talossa, mutta ei ollut ketään niin rohkeata miestä, joka olisi uskaltanut ilmoittaa hänelle hänen vaimonsa käyttäytymisestä, ja hänen omat miehensä, jotka hän oli asettanut korkeihin hovin virkoihin, ummistivat silmänsä Baketamonin käytökseltä ja sanoivat toisilleen: »Tämä on perheriita ja mies tekee viisaammin pistäessään kätensä myllykivien väliin kuin sekaantuessaan miehen ja vaimon väliseen riitaan, sillä joka sekaantuu miehen ja vaimon väliseen riitaan, hän saa molemmat vastaansa.» Siksi Horemheb ei saanut tietää mitään siitä, mitä Thebassa tapahtui hänen käydessään sotaa Syyriassa, ja luulen, että niin oli paras Egyptille, sillä tieto Baketamonin käyttäytymisestä olisi varmaan suuresti häirinnyt hänen mielenrauhaansa hänen käydessään sotaa.
5
Olen kertonut paljon siitä, mitä muille tapahtui pappi Ejen hallitessa Egyptiä, mutta itsestäni en ole kertonut. Tähän on kuitenkin syynsä, sillä minulla ei ole itsestäni enää paljon kertomista. Elämäni virta ei näet kuohunut enää, vaan rauhoittui hitaaksi ja tyyneksi ja juuttui jälleen matalaan veteen. Minä elin vuoteni Mutin hoidossa entisessä kuparinvalajan talossa, jonka Muti oli rakennuttanut uudelleen tulipalon jälkeen, ja jalkani olivat väsyneet kulkemaan kaikkia pölyisiä teitä ja silmäni olivat väsyneet katselemaan maailman rauhattomuutta ja sydämeni oli väsynyt kaikkeen turhuuteen, mitä maailmassa tapahtui. Siksi pysyin talossani ja sulkeuduin talooni enkä enää ottanut vastaan sairaita talossani, vaan paransin vain joskus naapureitani heidän vaivoistaan ja kaikkein köyhimpiä paransin joskus, koska heillä ei ollut lahjoja antaa muille lääkäreille. Annoin kaivaa uuden lammikon pihaani ja istutin siihen kirjavia kaloja ja istuin sykomorin alla pitkät päivät puutarhassani aasien kiljuessa kadulla taloni edessä ja lasten leikkiessä tomussa katsellen kaloja, jotka uivat hitaasti viileässä vedessä. Tulipalosta nokinen sykomori alkoi jälleen työntää vihreitä lehtiä oksistaan ja Muti hoiti hyvin minua ja valmisti minulle hyviä ruokia ja antoi minun juoda kohtuullisesti viiniä milloin halusin ja piti huolen, että nukuin runsaasti enkä vaivannut ruumistani.
Mutta ruoka oli menettänyt makunsa suussani eikä viini tuottanut iloa minulle, vaan viini toi iltojen viiletessä eteeni kaikki pahat tekoni, ja farao Ekhnatonin kuolevat kasvot ja prinssi Shubattun nuoret kasvot viini toi eteeni illan viiletessä. Siksi en tahtonut enää parantaa ihmisiä taidollani, sillä käteni olivat kirotut kädet ja kylvivät vain kuolemaa, vaikka olisi tahtonut, että ne olisivat olleet hyvät kädet. Siksi katselin vain kaloja puutarhani lammikossa ja kadehdin kaloja, joiden veri on kylmä ja hekuma viileä ja jotka elävät ikänsä vedessä hengittämättä maan kuumaa ilmaa.