Mutta he nauroivat minulle ääneen ja löivät polviinsa ja sanoivat: »Totisesti olet hupsu mies etkä varmaan ole nähnyt lainkaan elämää, vaan olet kasvanut säkissä. Sillä ei ihminen voi elää, ellei hän tunne itseään toista ihmistä paremmaksi, eikä ole niin kurjaa ihmistä, ettei hän jossakin asiassa tuntisi itseään toista ihmistä paremmaksi. Toinen ylpeilee käsiensä vikkelyydestä, toinen ylpeilee hartiainsa väkevyydestä, varas ylpeilee oveluudestaan, tuomari ylpeilee viisaudestaan, ahne ylpeilee ahneudestaan, tuhlari tuhlauksestaan, vaimo siveydestään, ilotyttö auliista luonnostaan. Eikä mikään tuota ihmiselle suurempaa mielihyvää kuin tieto, että hän jossakin asiassa on toista etevämpi. Siksi mekin tunnemme suurta mielihyvää havaitessamme olevamme sinua viisaampia ja sinua ovelampia, vaikka olemmekin köyhiä miehiä ja orjia ja sinä osaat lukea ja kirjoittaa.»
Sanoin heille: »Silti hyvä ihminen on parempi kuin paha ihminen ja oikeus on parempi kuin vääryys.»
Mutta he kävivät katkeriksi ja sanoivat: »Mitä on hyvyys ja mitä on pahuus? Jos tapamme pahan isännän, joka kiusaa meitä kepillään ja varastaa ruokamme ja pitää nälässä vaimomme ja lapsemme, on tekomme hyvä teko, mutta vartijat vievät meidät faraon tuomarien eteen ja leikkaavat korvamme ja nenämme ja ripustavat meidät muurille pää alaspäin. Tämä on oikeus, mutta oikeus riippuu punnuksista, joilla se punnitaan, ja liian monesti oikeus on meille vääryyttä, koska emme saa panna omia punnuksiamme oikeuden vaakaan ja faraon tuomarien punnukset ovat toisenlaiset kuin meidän punnuksemme.»
He antoivat minulle vaimojensa paistamia kaloja syötäväksi ja join heidän laihaa oluttaan ja sanoin: »Tappaminen on alhaisin rikos, minkä ihminen voi tehdä, ja yhtä alhaista on tappaa hyvän asian vuoksi kuin pahan asian vuoksi, sillä ihmistä ei pidä tappaa, vaan hänet pitää parantaa pahuudestaan.»
Silloin he panivat kätensä suunsa eteen ja katselivat ympärilleen ja huudahtelivat ja sanoivat: »Emme suinkaan halua tappaa ketään, sillä ruoska ja kepit ovat tehneet meidät nöyriksi ja nielemme kaikki potkut ja loukkaukset ja nöyryytykset tappamatta enää ketään. Mutta jos haluat parantaa ihmisiä heidän pahuudestaan ja saattaa oikeuden vääryyden tilalle, niin mene toki ylhäisten ja rikkaiden luokse ja faraon tuomarien luokse ja puhu heille näistä asioista, sillä mielestämme tapaat heissä enemmän pahuutta ja vääryyttä kuin meissä.» Näin he sanoivat ja nauroivat keskenään ja tönivät toisiaan kyynärpäillä vilkuillen toisiinsa. Mutta sanoin heille:
»Puhun mieluummin teille, sillä te olette kansa ja teidän lukunne on kuin hiekka ja tähdet ja teistä on lähtöisin kaikki pahuus ja vääryys, kuten kaikki hyvyyskin on teistä lähtöisin. Ettekä te ole syyttömät, sillä kun teille sanotaan: Menkää, niin te menette ja teette kaiken, mitä teille sanotaan. Myös faraon värvärit tulevat usein luoksenne ja antavat teille kuparia ja kankaanpalasia ja panevat keihäitä käteenne ja vievät teidät sotaan. Ellette seuraa heitä, he sitovat teidät köysiin ja kahleisiin ja vievät teidät kahleissa sotaan. Sodassa te pistätte ja tapatte ihmisiä, kaltaisianne. Te pistätte puhki veljienne mahan ja ylpeilette suuresti teoillanne. Kuitenkin kaikki tappaminen on alhaista ja veri, joka vuotaa, vuotaa teidän päällenne. Siksi ette suinkaan ole syyttömiä.»
Muutamat heistä miettivät sanojani ja huokasivat minulle: »Totisesti, emme ole syyttömiä kukaan, mutta synnyimme pahaan maailmaan ja aloitimme itkulla elämämme noustessamme äitiemme kohdusta. Siksi itku seuraa meitä kaikilla elämämme teillä ja orjuus on ikuinen osamme ja papit kytkevät meidät noituudellaan vielä kuolemankin jälkeen tekemään työtä herrojemme hyväksi antamalla nimemme puukuville, jotka seuraavat herrojamme hautaan. Mene kuitenkin myös rikkaiden ja ylhäisten luokse puhumaan näistä asioista, sillä luulomme mukaan pahuus ja vääryys lähtee heistä, koska valta on heidän, mutta älä syytä meitä, jos he sanojesi tähden leikkaavat korvasi sinulta ja lähettävät sinut kaivoksiin tai ripustavat sinut muurille pää alaspäin, sillä sanat, joita puhut, ovat vaarallisia sanoja. Jos joku meistä puhuisi sellaisia sanoja, emme rohkenisi kuunnella häntä, vaikka kuuntelemmekin sinua, koska ilmeisesti olet hupsu ja vaaraton mies. Mutta vaarallisinta mitä puhut on se, mitä puhut sodasta, sillä tappaminen sodassa on miehen kunnia ja Horemheb, suuri sotapäällikkömme, surmauttaisi sinut empimättä, jos kuulisi sinun puhuvan tällaista kansalle, vaikka hän muuten onkin kyvytön mies eikä pysty tyydyttämään edes vaimoaan.»
Kuuntelin heidän neuvojaan ja lähdin heidän savimajoistaan. Kävelin pitkin Theban suuria katuja paljain jaloin ylläni köyhien harmaa vaate ja puhuttelin kauppiaita, jotka sekoittivat jauhoihin hiekkaa, ja puhuttelin myllyjen isäntiä, jotka lukitsivat kapuloilla orjiensa suun, jotteivät nämä olisi päässeet syömään jauhamaansa viljaa, ja puhuttelin tuomareita, jotka ryöstivät orpojen perinnön ja tuomitsivat väärin saadessaan suuria lahjoja. Puhuttelin heitä kaikkia ja soimasin heitä heidän tekojensa ja pahuutensa tähden ja he kuuntelivat sanojani suuresti ihmeissään. He sanoivat toisilleen: »Kuka oikeastaan on tämä lääkäri Sinuhe, joka puhuu rohkeita sanoja, vaikka hänen yllään on vain orjan vaate. Olkaamme varovaisia, sillä hän on varmaan faraon vakooja. Muuten hän ei toki uskaltaisi puhutella meitä näin rohkeasti.» Siksi he kuuntelivat sanojani kyllästymättä, ja kauppiaat kutsuivat minut huoneisiinsa ja tarjosivat minulle lahjoja ja myllyjen isännät juottivat minulle viiniä ja tuomarit kysyivät minulta neuvoa ja julistivat päätöksensä neuvojeni mukaan. Tällä tavoin he julistivat päätöksensä köyhien hyväksi rikkaita vastaan, vaikka olivat saaneet suuria lahjoja rikkailta, niin että tämä herätti suurta tyytymättömyyttä ja Thebassa sanottiin: »Enää ei voi luottaa edes faraon tuomareihin, vaan he ovat itse petollisempia kuin varkaat, joita he tuomitsevat.»
Mutta mennessäni ylhäisten luokse he pilkkasivat minua ja usuttivat koiransa kimppuuni ja antoivat palvelijainsa karkottaa minut ruoskilla pihoistaan, niin että häpeäni oli suuri ja juoksin vaate revittynä sääret verta vuotavina pitkin Theban katuja koirat kintereilläni. Ihmiset nauroivat minulle lyöden käsillä polviinsa ja kauppiaat ja faraon tuomarit näkivät häpeäni eivätkä enää uskoneet sanojani, vaan karkottivat minut luotaan ja kutsuivat vartijoita lyömään minua keihäittensä varsilla. He sanoivat minulle: »Jos kerran vielä tulet luoksemme syyttämään meitä väärillä syytöksillä, tuomitsemme sinut pahojen puheiden levittäjänä ja kansan villitsijänä ja korpit nokkivat ruumiisi muurilla.»
Silloin palasin häpeissäni takaisin entiseen kuparinvalajan taloon köyhien kaupunginosassa nähden kaiken vaivani turhaksi, koska kuolemani ei olisi hyödyttänyt ketään, vaan ilahduttanut vain korppeja. Muti voivotteli suuresti ja löi käsiään yhteen päänsä päällä nähdessään kurjan tilani ja pesi ruumiini ja voiteli haavani toruen kiihtyneesti minua ja sanoen: »Totisesti, miehen luonto on parantumaton ja sinun tulisi hävetä, Sinuhe, kun karkaat talostasi vielä vanhoilla päivilläsi, vaikka olet jo kalju ja kaulasi on ryppyinen. Onko oikein, että vaihdat viiniin hienot vaatteesi kapakoissa ja tappelet ilotaloissa, niin että saat kuhmuja päähäsi ja haavoja sääriisi. Eikä sinun suinkaan tarvitse karata talostasi juodaksesi viiniä, vaan annan tästä lähtien mielelläni sinun juoda viiniä, niin paljon kuin haluat, enkä toru sinua enää, vaan voit kutsua juomaveikkosikin taloosi, jos kaipaat heidän seuraansa, sillä olen ollut suuresti levoton tähtesi näinä päivinä ja öinä, jotka olet viipynyt poissa. Myös Kaptah on tiedustellut sinua ja ollut huolissaan tähtesi, sillä hän on palannut Thebaan etkä enää ole yksin.»
Hän hieroi hyvällä voiteella haavani ja rupeni ja puki minut puhtaisiin vaatteihin ja motkotti kiivaasti minulle ja sanoi: »Totisesti olisi parempi, jos mieheltä leikattaisiin kokonaan pois tuo pieni kapine hänen esivaatteensa alta, koska se tuottaa humalaa ja häpeää, riitaa ja tappelua vielä vanhalle miehelle. Mutta ellet sen paremmin voi hillitä miehistä luontoasi, Sinuhe, niin ota toki vaimo taloosi tai osta nuori orjatyttö, joka tyydyttää halusi ja rauhoittaa sinut ja samalla voi päivisin auttaa minua talousaskareissa, koska olen jo vanha ja käteni vapisevat ja paisti pääsee usein palamaan minulta sekoittaessani kastikkeita. Tappeleminen ilotaloissa kunniattomien naisten tähden ei sovi arvollesi, Sinuhe, ja sinun pitäisi itse se tietää ja ihmettelen suuresti käytöstäsi.»