Hänen puheensa loukkasi suuresti minua, koska mielestäni en vielä ollut kovin vanha mies, vaikka pääni oli kalju. En kuitenkaan rohjennut kertoa hänelle, miksi olin karannut talostani, vaan annoin hänen mieluummin uskoa, että olin miesten tapaan juoppo ja ilonpitäjä, jottei hän olisi sulkenut minua pimeään huoneeseen ja käärinyt minua märkiin vaatteisiin vuoteessani ja kutsunut lääkäreitä upottamaan iilimatoja polvieni taipeisiin, sillä sen hän varmasti olisi tehnyt, jos olisin kertonut menneeni köyhien luokse ja ylhäisten luokse puhumaan pahuudesta ja hyvyydestä, oikeudesta ja vääryydestä. Siksi annoin hänen motkottaa minulle mielensä mukaan ja hänen paistettu hanhensa suli suloisesti suussani orjien leivän ja pilaantuneessa öljyssä paistettujen kalojen jälkeen ja hänen viininsä oli makea suussani köyhien kaljan jälkeen. Sydämeni rauhoittui ja ajattelin maltillisesti tekojani ja ajattelin lääkärinä tekojani ja ymmärsin, että kenties lääkärin silmissä olin sairas ja kalloni olisi pitänyt puhkaista, jotta olisin parantunut, kun en enää tyytynyt maailmaan sellaisena kuin se oli, vaan pidin itseäni syypäänä kaikkeen pahaan, mitä maailmassa tapahtui.
Siksi istuuduin jälleen puutarhaani sykomorin alle katselemaan mykkiä kaloja lammikossani ja niiden katseleminen rauhoitti suuresti mieltäni aasien kiljuessa kadulla taloni edessä ja lasten leikkiessä sotaa ja viskellessä toisiaan aasinkakkaroilla. Myös Kaptah tuli tervehtimään minua, sillä hän oli tosiaan palannut Thebaan pelkäämättä enää orjia ja kantajia, joiden mieli oli nöyrtynyt. Hän tuli hyvin mahtavana luokseni ja hänen koristettua ja maalattua kantotuoliaan kantoi kahdeksantoista mustaa orjaa ja hän istui kantotuolissaan pehmeillä matoilla ja kallis voide tippui otsalta hänen kasvoilleen, jottei hänen olisi tarvinnut tuntea köyhien kaupunginosan pahoja hajuja. Hän oli jälleen suuresti lihonut ja syyrialainen kultaseppä oli tehnyt hänen sokean silmänsä tilalle kullasta ja jalokivistä uuden silmän, josta hän oli hyvin ylpeä, vaikka se hankasi kipeästi hänen silmäkuoppaansa, niin että hän riisui sen pois istuutuessaan luokseni sykomorin alle, kun kukaan ei enää nähnyt meitä.
Mutta ensin hän syleili minua ja itki ilosta nähdessään minut ja hänen painonsa oli kuin vuori hänen nojatessaan leveät kätensä olkapäilleni ja hänen painonsa alla rusentui tikuiksi istuin, jonka Muti kantoi hänelle, niin että hän kääri ylös vaatteensa liepeet ja istuutui maahan edessäni. Hän kertoi minulle, että sota Syyriassa oli päättymässä ja että Horemhebin sotavaunut olivat ajaneet Kadeshiin asti voimatta kuitenkaan valloittaa Kadeshia. Hän kerskaili rikkaudestaan ja suurista kaupoista, joita oli tehnyt Syyriassa, ja kertoi ostaneensa vanhan palatsin ylhäisten kaupunginosassa ja palkanneensa satoja rakentajia rakentamaan sen uudelleen hänen rikkautensa arvoiseksi, koska hänen arvolleen ei enää sopinut pitää kapakkaa satamassa.
Hän sanoi minulle: »Olen kuullut sinusta pahoja puheita Thebassa, herrani Sinuhe, ja sinun sanotaan yllyttävän kansaa Horemhebia vastaan ja tuomarit ja ylhäiset ovat kovin käärmeissään sinulle, koska syyttelet heitä monista vääryyksistä. Kehoitan sinua pitämään varasi, sillä jos jatkat vaarallisia puheitasi, he tuomitsevat sinut kaivoksiin. Myös voi olla, etteivät he rohkene tuomita sinua, koska olet Horemhebin suosiossa, mutta talosi on jo kerran palanut ja voi olla, että he jonakin pimeänä yönä tulevat uudelleen ja lyövät sinut hengiltä ja polttavat talosi, jos jatkat puheitasi ja yllytät köyhiä rikkaita vastaan. Kerro sen tähden minulle, mikä sinua oikein vaivaa ja mikä on tuonut muurahaisia päähäsi, jotta voisin auttaa sinua, kuten hyvän palvelijan tulee auttaa herraansa.»
Kumarsin pääni hänen edessään ja kerroin hänelle kaiken mitä olin ajatellut ja tehnyt ja kerroin hänelle sydämeni vaivan. Hän kuunteli minua nyökytellen päätään, niin että hänen paksut poskensa lerpahtelivat, ja puhuttuani loppuun hän sanoi: »Tiedän hyvin, että olet yksinkertainen ja hullu mies, herrani Sinuhe, mutta luulin hulluutesi parantuvan iän mukana. Kuitenkin hulluutesi vain pahenee, vaikka omin silmin olet nähnyt kaiken pahan, mikä tapahtui Atonin tähden ja oman ilosikin Aton tuhosi. Kenties sinuun tarttui Akhetatonissa Ekhnatonin tauti, mutta luulen, että tämä vaivasi johtuu joutilaisuudesta ja että joutilaisuuden tähden turhat päähänpistot häiritsevät sinua. Siksi olisi parempi, jos alkaisit jälleen harjoittaa ammattiasi ja käyttäisit taitosi ihmisten kallojen tutkimiseen ja heidän vaivojensa parantamiseen, sillä parantamalla yhden sairaan tuotat enemmän hyötyä kuin kaikilla puheillasi, joista on vain vahinkoa itsellesi ja niille, joita puheillasi houkuttelet. Mutta ellet harjoita ammattiasi, voit käyttää aikasi johonkin hyödylliseen askarteluun, kuten joutilaat rikkaat tekevät. Luulen, ettei sinusta ole virtahepojen metsästäjäksi eikä kenties kissojen haju miellytä sinua, vaikka voisit saavuttaa mainetta rotukissojen kasvattajana kuten Pepitamon. Mutta varmaan voisit kerätä vanhoja kirjoituksia ja laatia niistä luetteloita ja voisit kerätä esineitä ja koruja, jotka on veistetty ja taottu jo pyramidien aikana. Voisit kerätä syyrialaisten soittokojeita tai neekerien jumalankuvia, joita Kushin sodasta palanneet sotilaat kaupittelevat. Totisesti, Sinuhe, maailmassa on lukemattomia tapoja, joilla ihminen voi kuluttaa joutilaan aikansa, niin etteivät turhat ajatukset häiritse häntä, eivätkä naiset ja viini ole suinkaan huonoin näistä ajantappamistavoista ja nopanpeluu hälventää nopeasti huonon tuulen, vaikka onkin vaarallinen huvitus heikolle miehelle, jollainen sinä olet, herrani Sinuhe, jos sallit minun sen sanoa. Mutta Ammonin tähden, pelaa noppaa, haaskaa kultasi naisiin, juo itsesi humalaan, tee mitä hyvänsä muuta, kunhan et tuhoa itseäsi turhilla puheilla, sillä rakastan suuresti sinua, herrani Sinuhe, enkä tahtoisi sinulle tapahtuvan pahaa.»
Vielä hän sanoi: »Maailmassa ei ole mitään täydellistä ja jokaisen leipäkyrsän reuna on palanut ja jokaisessa hedelmässä on madon purema ja viiniä juotuaan ihmisen on kärsittävä kohmelo. Siksi ei myöskään ole täydellistä oikeutta, vaan jokaiseen oikeuteen sisältyy vääryys, ja hyvätkin teot voivat tuottaa pahoja seurauksia ja parhain tarkoitus voi kylvää eniten kuolemaa, kuten Ekhnatonin esimerkki sinulle opetti. Mutta katso minua, herrani Sinuhe, minä tyydyn vajaaseen osaani ja lihon sovussa jumalien ja ihmisten kanssa ja faraon tuomarit kumartavat edessäni ja ihmiset ylistävät nimeäni, kun sen sijaan koirat heittävät vetensä sinun kintuillesi, Sinuhe. Rauhoitu siis, Sinuhe, herrani, sillä sinä et ole syypää siihen, että maailma on sellainen kuin on, etkä sinä ole syypää, että näin on ollut ja näin on aina oleva.»
Katselin hänen lihavuuttaan ja rikkauttaan ja kadehdin suuresti häntä hänen mielenrauhansa tähden, mutta sanoin hänelle: »Olkoon niinkuin sanot, Kaptah. Rauhoitun siis ja alan harjoittaa jälleen ammattiani, mutta kerro minulle, muistetaanko vielä Atonia ja kiroavatko ihmiset yhä Atonia, koska tulit maininneeksi Atonin, vaikka hänen nimeään on kielletty mainitsemasta ja hänen nimensä lähettää miehet kaivoksiin ja muurille pää alaspäin.»
Kaptah sanoi: »Totisesti Aton on unohtunut yhtä nopeasti kuin Akhetatonin pylväät ovat sortuneet ja seinät hajonneet ja hiekka täyttänyt talojen lattiat. Mutta olen nähnyt vielä joidenkin taiteilijain piirtävän kuvia Atonin tapaan ja on sadunkertojia, jotka kertovat vaarallisia satuja, ja joskus näkee torilla hiekkaan piirrettynä Atonin ristin ja julkisten käymälöiden seiniin ovat kävijät piirtäneet Atonin ristejä, joten siis Aton ei kenties vielä ole kokonaan kuollut.»