Tällä tavoin erosimme, Horemheb ja minä, emmekä enää olleet ystäviä niinkuin ennen. Mutta lähdettyäni hänen luotaan hän meni poikiensa luokse ja kohotti heidät väkevään syliinsä ja viskasi heidät korkealle ilmaan ilossaan, ja poikiensa luota hän meni prinsessa Baketamonin huoneisiin ja sanoi hänelle: »Kuninkaallinen puolisoni, kuun kaltaisena olet paistanut mielessäni kaikkina kuluneina vuosina ja ikäväni on ollut suuri. Mutta nyt on työni tehty ja olet pian oleva suuri, kuninkaallinen puoliso rinnallani, mihin pyhä veresi sinut oikeuttaa. Paljon verta on vuotanut sinun tähtesi Baketamon, ja kaupungit ovat palaneet sinun tähtesi ja ihmisten valitus on kohonnut taivaaseen asti sinun tähtesi kaikkialla, missä armeijani on kulkenut. Enkö siis ole ansainnut palkkaani?»
Baketamon hymyili rakastettavasti hänelle ja koski kainosti kädellään hänen olkapäätään ja sanoi: »Totisesti olet ansainnut palkkasi, mieheni Horemheb, Egyptin suuri sotapäällikkö. Siksi olen antanut rakentaa puutarhaani huvimajan, jonka veroista ei ennen ole nähty, voidakseni ottaa sinut vastaan ansaitsemallasi tavalla, ja jokaisen kiven olen itse kerännyt sen seiniin suuren ikäväni vallassa odottaessani sinua. Menkäämme siis tähän huvimajaan, jotta saisit palkkasi sylissäni ja tuottaisin iloa sinulle.»
Horemheb ihastui suuresti hänen sanoistaan ja Baketamon tarttui ujosti hänen käteensä ja talutti hänet mukanaan puutarhaan ja hovin väki piiloutui ja pakeni ja pidätti henkeään kauhusta ajatellessaan, mitä oli tapahtuva, ja myös orjat ja tallimiehet pakenivat, niin että kultainen talo jäi autioksi. Tällä tavoin Baketamon vei Horemhebin kanssaan huvimajaansa, mutta kun Horemheb maltittomana tahtoi tarttua häneen syleilläkseen häntä, Baketamon torjui lempeästi hänet ja sanoi:
»Hillitse hetkeksi miehinen luontosi, Horemheb, jotta voin kertoa sinulle, miten suurella vaivalla olen tämän huvimajan rakentanut. Toivon näet sinun muistavan, mitä sanoin sinulle, kun viimeksi pakotit minut syliisi. Katso sen tähden tarkasti näitä kiviä ja tiedä, että jokainen seinän ja lattian kivi, eikä niitä ole vähän, on muisto minun ilostani toisen miehen sylissä. Ilostani olen rakentanut tämän huvimajan sinun kunniaksesi, Horemheb, ja tuon ison valkoisen kiven toi minulle muuan kalanperkaaja, joka suuresti ihastui minuun, ja tuon vihreän kiven sain Hiilitorin käymäläntyhjentäjältä ja nuo kahdeksan ruskeata kiveä vierekkäin toi minulle muuan vihanneskauppias, joka oli aivan kyllästymätön sylissäni ja ylisti suuresti taitoani. Kunhan maltat mielesi, kerron sinulle jokaisesta kivestä sen tarinan ja meillähän on paljon aikaa, Horemheb. Meillä on monta yhteistä vuotta edessämme ja vanhuutemme päivät ovat yhteiset, mutta luulen, että minulla riittää tarinoita näistä kivistä vanhuuteni päiviin asti joka kerta, kun haluat minua syleillä.»
Horemheb ei ensin uskonut hänen sanojaan, vaan piti niitä mielettömänä pilana ja Baketamonin kaino käytös petti hänet. Mutta katsoessaan Baketamonin soikeihin silmiin hän näki niissä vihan, joka oli peloittavampi kuolemaa, ja uskoi hänen sanansa. Käsittäessään kaiken hän kävi vihasta mielettömäksi ja tempasi heettiläisen veitsensä surmatakseen Baketamonin, joka näin kauhealla tavalla oli loukannut hänen miehuuttaan ja turhamaisuuttaan. Mutta Baketamon paljasti auliisti rintansa hänen edessään ja sanoi ilkkuen:
»Lyö, Horemheb, lyö veitsellä kruunut päästäsi, sillä olen Sekhmetin papitar ja pyhää verta, ja jos surmaat minut, ei sinulla enää ole laillista oikeutta faraoiden istuimeen.»
Hänen sanansa saivat Horemhebin malttamaan mielensä, sillä hänen oli pysyttävä sovussa Baketamonin kanssa, koska vain avioliitto Baketamonin kanssa teki hänen oikeutensa faraoiden kruunuihin lailliseksi. Tällä tavoin Baketamon sitoi hänet eikä hän voinut mitään Baketamonille, vaan Baketamonin kosto oli täydellinen, sillä Horemheb ei rohjennut edes hajoittaa hänen huvimajaansa, vaan se säilyi hänen silmiensä edessä joka päivä, kun hän katsoi ulos huoneistaan. Hänellä ei näet kaikkea tapahtunutta harkittuaan ollut muuta keinoa kuin olla olevinaan tietämättä mitään Baketamonin käytöksestä. Mutta jos hän olisi antanut hajoittaa huvimajan, kaikki olisivat huomanneet hänen tietävän, miten Baketamon oli antanut koko Theban kansan sylkeä hänen vuoteeseensa. Siksi hän sieti mieluummin kansan naurun selkänsä takana kuin antautui julkiseen häpeään. Mutta tämän jälkeen hän ei enää kajonnut Baketamoniin eikä häirinnyt häntä, vaan eli yksin, ja Baketamonin kunniaksi minun on mainittava, ettei hänkään enää ryhtynyt uusiin rakennustöihin, vaan tyytyi kauniiseen huvimajaansa.
Näin kävi Horemhebille, enkä luule, että hänellä enää oli paljon iloa kruunuistaan, kun papit voitelivat hänet ja kohottivat hänen päähänsä punaisen ja valkoisen kruunun, ylämaan ja alamaan kruunun, lilja ja papyruskruunun. Hän kävi epäluuloiseksi eikä luottanut enää täysin kehenkään ihmiseen, vaan luuli jokaisen nauravan hänelle hänen selkänsä takana Baketamonin tähden. Siten hänellä oli ikuinen piikki kupeessaan eikä hänen sydämensä saanut rauhaa eikä hän myöskään voinut iloita muiden naisten kanssa, sillä hänen kärsimänsä loukkaus oli liian hirveä, jotta hän enää olisi voinut iloita kenenkään naisen kanssa. Siksi hän turrutti työllä surunsa ja katkeruutensa ja alkoi ajaa sontaa ulos Egyptistä palauttaakseen kaiken ennalleen ja saattaakseen oikeuden vääryyden tilalle.
7
Minun on näet, ollakseni oikeudenmukainen, kerrottava myös Horemhebin hyvistä töistä, sillä kansa ylisti suuresti hänen nimeään ja piti häntä hyvänä hallitsijana ja jo hänen ensimmäisten hallitusvuosiensa jälkeen kansa laski hänen kuuluvan Egyptin suurten faraoiden joukkoon. Hän näet likisti rikkaita ja ylhäisiä, sillä hän ei sallinut, että kukaan oli liian rikas tai liian ylhäinen Egyptissä, jottei kukaan olisi voinut kilpailla vallasta hänen kanssaan, ja tämä miellytti suuresti kansaa. Hän rankaisi vääriä tuomareita ja palautti köyhälle hänen oikeutensa, ja hän uudisti veronkannon maksaen faraon aitoista säännöllisen palkan veronkantajille, niin ettei heillä enää ollut valtaa kiskoa veroja kansalta itse rikastuakseen.
Lakkaamatta ja ikuisesti rauhattomana hän matkusti pitkin maata piirikunnasta piirikuntaan ja kylästä kylään tutkien väärinkäytöksiä ja hänen tietään merkitsivät väärien veronkantajien leikatut korvat ja veriset nenät ja kepiniskujen läiske ja parku kantautui kauas ympäristöön paikoilta, missä hän kävi oikeutta. Köyhinkin saattoi esittää asiansa suoraan hänelle itselleen eivätkä hänen virkamiehensä uskaltaneet estää köyhiä pääsemästä hänen puheilleen, vaan hän jakoi kansalle lahjomatonta oikeutta. Hän lähetti laivoja jälleen Puntiin ja merimiesten vaimot ja lapset itkivät laitureilla ja haavoittivat kasvonsa kiviin hyvän tavan mukaan ja Egypti rikastui suuresti, sillä kymmenestä laivasta palasi joka vuosi kolme takaisin tuoden mukanaan suuria aarteita. Hän rakensi myös uusia temppeleitä ja antoi jumalille, mitä jumalille kuului, heidän arvonsa ja oikeuksiensa mukaan suosimatta erikoisesti ketään jumalaa paitsi Horusta ja suosimatta erikoisesti mitään temppeliä, paitsi Hetnetsutin temppeliä, jossa kansa palveli jumalana hänen omaa kuvaansa ja uhrasi hänelle härkiä. Kaiken tämän vuoksi kansa siunasi hänen nimeään ja ylisti suuresti häntä ja kertoi hänestä lukuisia ihmeellisiä tarinoita jo hänen elinaikanaan.