Myös Kaptah menestyi suuresti ja kävi vuosi vuodelta entistä rikkaammaksi, niin ettei Egyptissä enää ollut ketään miestä, joka olisi rikkaudessa voinut kilpailla hänen kanssaan. Hänellä ei näet ollut vaimoa eikä lapsia ja sen tähden hän määräsi Horemhebin perijäkseen saadakseen elää rauhassa elämänsä päivät ja kerätä yhä lisää rikkauksia. Tämän vuoksi Horemheb ei likistänyt häntä yhtä pahasti kuin Egyptin muita rikkaita eikä sallinut veronkantajain liiaksi ahdistaa häntä.
Kaptah kutsui minut usein taloonsa, joka sijaitsi ylhäisten kaupunginosassa ja täytti puutarhoineen kokonaisen katujen välin, niin ettei hänellä ollut ainoatakaan naapuria, joka olisi häirinnyt hänen rauhaansa. Hän söi kultaisista astioista ja hänen talossaan juoksi vesi kreetalaiseen tapaan hopeisista hanoista ja hänen kylpyammeensa oli hopeaa ja hänen käymälänsä istuin oli mustaa puuta ja sen seinät oli upotettu täyteen kalliita kiviä, jotka muodostivat miellyttäviä kuvia. Hän syötti minulle ihmeellisiä ruokia ja juotti minulle pyramidien viiniä ja hänen syödessään huvittivat häntä soittajat ja laulajat ja Theban kauneimmat ja taitavimmat tanssitytöt esittivät hänen huvikseen mitä taidokkaimpia tansseja. Hänellä ei kuitenkaan ollut naisista paljon iloa, koska hänen vatsansa oli lemmenhuvien tiellä, mutta hän valitsi mieluummin vatsan ilot, koska piti niitä naisten tarjoamia iloja suurempina.
Hän piti myös suuria pitoja ja Egyptin ylhäiset ja rikkaat kävivät mielellään hänen talossaan, vaikka hän oli syntynyt orjana ja säilytti käyttäytymisessään lukuisia orjan tapoja niistäen nenänsä sormiinsa ja röyhtäillen äänekkäästi aterioidessaan. Hän oli näet antelias isäntä ja jakoi kalliita lahjoja vierailleen ja hänen neuvonsa kauppaa koskevissa asioissa olivat ovelia, niin että kaikki hyötyivät hänen ystävyy destään. Hänen puheensa ja tarinansa olivat hullunkurisia ja usein hän vieraittensa huviksi pukeutui orjan pukuun ja kertoi heille kaikenlaisia valheita orjien tapaan, sillä hän oli liian rikas pelätäkseen enää pilkkaa menneisyytensä tähden ja ylvästeli Egyptin ylhäisten edessä sillä, että oli ennen ollut orja. Hän sanoi minulle:
»Herrani Sinuhe, kun ihminen on kyllin rikas, ei hän enää voi köyhtyä, vaan tulee aina rikkaammaksi, vaikka ei enää tahtoisikaan tulla rikkaammaksi, niin ihmeellinen on maailman järjestys. Mutta rikkauteni on lähtöisin sinusta, Sinuhe, ja sen tähden tunnustan aina sinut herrakseni eikä sinulta tule mitään puuttumaan elämäsi päivinä, vaikka sinulle itsellesi on parempi, että et ole rikas, koska et kuitenkaan osaisi käyttää rikkautta oikein, vaan rikkaudellasi kylväisit pelkkää levottomuutta ja saisit aikaan paljon vahinkoa. Siksi oli parempi, että kulutit hukkaan rikkautesi väärän faraon pahoina päivinä, sillä minä valvon kyllä etusi ja pidän huolen, ettei sinulta puutu mitään järjellistä, mitä pyydät.»
Hän suosi myös taiteilijoita ja taiteilijat veistivät hänet kiveen ja he veistivät hänet hienoksi ja ylhäiseksi ja he veistivät hänen jäsenensä siroiksi ja kätensä ja jalkansa pieniksi ja poskipäänsä korkeiksi ja veistoksissa hänen molemmat silmänsä näkivät ja hän istui mietteissään jalat ristissä kirjoituskäärö polvillaan ja piirrin kädessään, vaikka ei ollut koskaan edes yrittänyt oppia lukemaan ja kirjoittamaan, vaan hänen kirjurinsa lukivat ja kirjoittivat ja laskivat hänen puolestaan suuria lukuja. Nämä kuvat huvittivat suuresti Kaptahia ja Ammonin papit, joille hän jo Syyriasta palattuaan oli antanut suunnattomia lahjoja pysyäkseen sovussa jumalien kanssa, antoivat pystyttää hänen kuvansa suureen temppeliin ja hän kustansi itse tämän kuvan.
Myös hän antoi rakentaa itselleen mahtavan haudan kuolleiden kaupunkiin ja taiteilijat maalasivat sen seiniin lukuisia kuvia hänen jokapäiväisestä elämästään ja huvituksistaan ja he maalasivat hänet näkevänä ja ylhäisenä ja ilman vatsaa, sillä hän halusi pettää jumalia ja päästä lännen maahan sellaisena kuin halusi olla eikä sellaisena kuin oli, vaikka elämänsä päivinä halusikin mieluummin pysyä sellaisena kuin oli, koska siitä oli vähemmän vaivaa kuin ylhäisyydestä. Tätä varten hän antoi myös hautaansa varten laatia kuolleiden kirjan, joka oli taidokkaimmin laadittu ja monimutkaisin kuolleiden kirja mitä koskaan olen nähnyt ja käsitti kaksitoista kääröä kuvia ja kirjoituksia ja loitsuja manalan henkien rauhoittamiseksi ja Osiriksen vaa'an varustamiseksi väärin punnuksin ja oikeamielisten paviaanien lahjomiseksi. Kaiken tämän hän teki, koska varmuus hänen mielestään oli paras, vaikka hän muuten ei millään muistanut kuolemaa ja kunnioitti kuoriaistamme enemmän kuin mitään muuta jumalaa.
Mutta minä soin mielelläni Kaptahille hänen rikkautensa ja onnensa ja kaikille muillekin soin heidän ilonsa ja tyytyväisyytensä enkä enää tahtonut riistää ihmisiltä heidän kuvitelmiaan, jos kuvitelmat tekivät heidät onnellisiksi. Ihmisen elämä on näet monin tavoin kudottu kuvitelmista. Siksi totuus on paha ja suolainen ihmiselle ja monelle ihmiselle on parempi surmata hänet kuin särkeä hänen kuvitelmansa. Siksi en tahallani särkenyt ihmisiltä heidän kuvitelmiaan, jos he olivat kuvitelmissaan onnellisia eivätkä kuvitelmiensa tähden harjoittaneet pahuutta, vaan tyytyivät kuvitelmiinsa.
Mutta minun otsaani eivät kuvitelmat viilentäneet eikä ilo rauhoittanut sydäntäni eikä työni tyynnyttänyt minua, vaikka näinä vuosina tein paljon työtä ja paransin lukuisia sairaita ja muutamia kertoja puhkaisin ihmisten kalloja ja he paranivat ja vain kolme kuoli, niin että saavutin suuren maineen kallonpuhkaisijana. Sen tähden olin ikuisesti tyytymätön ja kenties opin Mutilta hänen katkeruutensa ja hänen motkottamisensa tarttui minuun, niin että soimasin lakkaamatta kaikkia ihmisiä, joita kohtasin. Kaptahia toruin hänen ylensyömisestään ja köyhiä soimasin heidän laiskuudestaan ja rikkaita heidän itsekkyydestään ja tuomareita heidän välinpitämättömyydestään, enkä ollut tyytyväinen kehenkään, vaan olin tyytymätön kaikkiin ihmisiin ja pilkkasin katkerasti heitä. Sairaita ja lapsia en kuitenkaan pilkannut, vaan paransin sairaita tuottamatta heille tarpeetonta kipua ja annoin Mutin jakaa hunajaleivoksia keittiöstään kadun pienille pojille, joiden silmät toivat mieleeni Thotin kirkkaat silmät.
Ihmiset sanoivat minusta: »Tämä Sinuhe on ikävä ja katkera mies ja hänen maksansa on turvonnut ja sappi kuohuu hänen suustaan hänen puhuessaan, niin että hän on vanhentunut liian varhain eikä osaa enää iloita elämästään. Myös hänen pahat tekonsa ajavat häntä takaa, niin ettei hän osaa nukkua öisin. Olkaamme sen tähden suopeita hänelle ja katsokaamme hänen ohitseen, sillä hänen kielensä pistää enemmän häntä itseään kuin meitä.»
Niin olikin, sillä motkotettuani kylliksi kärsin itse oman katkeruuteni tähden ja vuodatin kyyneliä ja annoin viljaa laiskurille ja riisuin vaatteen yltäni pukeakseni juopon miehen ja pyysin anteeksi rikkailta soimauksiani ja uskoin tuomarien vilpittömyyteen. Näin tapahtui, koska yhä edelleen olin heikko enkä voinut muuttaa luontoani toiseksi.
Mutta puhuin pahaa myös Horemhebista ja kaikki hänen tekonsa olivat pahoja silmissäni ja eniten soimasin hänen sontakärsiään, joita hän elätti faraon aitoista ja jotka viettivät laiskaa elämää kerskaillen urotöistään oluttuvissa ja ilotaloissa ja puhkoen päitä ja katkoen jäseniä tappeluissa ja raiskaten köyhien tyttäret, niin ettei naisella ollut enää turvaa Theban kaduilla. Horemheb antoi näet sontakärsilleen anteeksi kaikki heidän tekonsa ja selitti heidän tekonsa aina parhain päin. Jos köyhät tyttäriensä tähden kääntyivät hänen puoleensa valittamaan, hän sanoi, että heidän tuli olla ylpeitä sotilaiden siittäessä vahvaa verta Egyptiin. Horemheb näet vihasi naisia ja piti heitä ainoastaan lasten synnyttäjinä eikä suonut heille muuta arvoa.