Jäätyään yksin Oiva Juntunen vihelsi Viisisatasen metsästä. Kun ketunpentu ilmestyi savotan pihalle, Oiva heitti sille Remeksen ostaman kumiluun. Tovin kettu haisteli sitä epäluuloisena, kunnes totesi sen mielenkiintoiseksi ja otti suuhunsa. Kumiluu hampaissa Viisisatanen riensi riemuissaan metsään. Komeasti sen pitkä häntä syystuulessa hulmusi.
15
Kittilästä majuri Remes lähetti Tukholmaan Stickanille sähkeen. Hän saneli lennättimessä Oiva Juntusen käsikirjoituksen mukaan:
»Moi Stickan! Olen toistaiseksi kuvasta poissa löytymättömässä paikassa. Pidä Siiraa silmällä jos se päästetään Långholmenista irti. Sano huorille hauskat terveiset vanhalta Oiva Juntuselta.»
Remes merkitsi Stickanin osoitteen ja puhelinnumeron omaan muistivihkoonsa. Stickanin käyntikortti, jonka Oiva oli antanut hänelle muistilapuksi, kertoi että miekkonen omisti Människor och livet Ab -nimisen Erman Tukholmassa. Se edusti videokasetteja, kuvallisia julkaisuja ja harjoitti revyytaidetta, ylläpiti majoitus- ja ravitsemusliikkeitä ja oli erikoistunut myös suomalaisiin saunoihin sekä hierontaan. Majuri arveli että kenties hänkin voisi joskus ottaa yhteyttä Stickaniin, jonka liiketoiminta suuntautui näin mielenkiintoisille aloille.
Sitten majuri soitti vaimolleen Espanjaan ja sai kuulla että rahavarat alkoivat olla lopuillaan. Hän lähetti Espanjaan 1 500 markkaa Oiva Juntusen rahoja. Omatunto ei reagoinut asiaan millään tapaa. Hän soitti myös nuoremmalle tyttärelleen ja sai kuulla että tämä oli mennyt vihille edellisellä viikolla. Majuri lähetti myös hänelle Juntusen rahaa, eikä synnintunto herännyt vielä siihenkään. Pankkisiirron tiedonantopuolelle hän kirjoitti:
»Tästä lähtien saat tulla omillasi toimeen, toivoo isukki.»
Majuri Remes ajoi Kittilän sahalle. Hän osti suuret määrät höylättyä paneelia, erilaista lautatavaraa ja rimoja. Rautakaupoista ja maalausakti liikkeistä hän hankki muuta remontissa tarvittavaa tavaraa, kuten tapetteja, maaleja, nauloja ja kalteri-tarvikkeita sekä järeitä saranoita ja suuren munalukon tallivankilan oveen.
Illaksi hän hankkiutui Levitunturin matkailuhotelliin syömään ja juomaan. Hän ryyppäsi niinkuin entisinä aikoina, ja joutui riitaan eräitten helsinkiläisten ammattiyhdistyspasifistien kanssa. Seurauksena oli että majuri heilautteli ravintolassa rustottuneita nyrkkejään, ja siitä puolestaan aiheutui valtavaa rytinää ja ryskettä ja lasien kilinää ja akkojen huutoa. Se johti poliisin kutsumiseen paikalle. Porttikielto saaliinaan Remes töylyytettiin Kittilän putkaan, jossa hän vietti apean yön. Aamulla hän heräsi viluisena betonilattialta, myönsi kuulusteluissa olevansa syyllinen kaikkeen mahdolliseen, sai sakot ja nousi sitten taksiin, jolla ajoi suoraa päätä Puljuun. Rakennustarvikekuorma odotti siellä kohmeloista sotaherraa. Hänestä tuntui hyvältä päästä takaisin Kuopsuvaaraan, vaikka olihan sielläkin kyllä putka.
— Viina ei sovi minulle... ne joille viina sopii eivät juo sitä, mutta me joille se ei sovi, me ryypätään. Miten se asia näin on järjestetty, hän mietiskeli katuvaisena taksin kaartaessa Puljuun. Traktorin lavalla kohmeloinen Remes keikkui Puljusta Kuopsuvaaraan, oksenteli aika ajoin keltaista sappinestettä, pyyhki vettä silmistään ja teki parannusta. Viimein tuskien taival päättyi, Remes puratti kuorman ja maksoi miehet pois. Itse hän horjui ilmoittautumaan Oiva Juntuselle.
Vaivihkaa majuri Remes ryhtyi asentamaan tallin sonta-luukkuun kaltereita. Hän sahasi rautasahalla harjateräksestä sopivan mittaiset tangot, jotka hän asensi paikoilleen järeillä aspeilla. Ankara moikuna kaikui vaaran rinteillä kun krapulainen upseeri rakenteli itselleen vankityrmää. Kun työ oli valmis, Oiva Juntunen testasi kaltereitten kestävyyden jyskyttämällä niitä metrin mittaisella koivuhalolla. Kipinät vaan sinkoilivat kuivasta koivusta kun se osui teräkseen. Rauta piti. Majuri asensi kaltereitten sisäpuolelle vielä pienen lasiruudun, ettei putkassa olisi talvipakkasilla liian kylmä. Lopuksi tallin oveen ruuvattiin uudet raskaat saranat ja suuri munalukko. Kun putka oli valmis, Oiva Juntunen kantoi ladosta vanhoja heiniä pilttuuseen ja kehotti majuria käymään pitkäkseen. Oiva lukitsi ulko-oven ja pudotti avaimen taskuunsa. Jos Remeksellä olikin vara-avaimet, hän ei voinut niitä käyttää, kun lukko oli putkan ulkopuolella.
Oiva Juntunen pistäytyi hyljätyllä ketunpesällä kultaa kaivamassa. Hän palasi pian takaisin, kävi kurkistamassa sonta-luukusta varmistaakseen että majuri oli varmassa tallessa, ja vei sitten kullan kämppään. Hän ei pitänyt mitään kiirettä toverinsa vapauttamisella, sillä vankeusaikansa pituudesta Remes voisi päätellä, miten kaukana Oivan kulta-aarre sijaitsi. Tässä asiassa Oiva Juntunen ei tahtonut olla toverilleen avuksi. Hän kellahti ukkoherran petiin maate, taisi nukahtaakin pariksi tunniksi. Vasta sitten hän vapautti majurin vankilasta. Remes hieroi silmiään — hänkin oli nukkunut pidätysaikanaan.
Yhteistuumin käsiteltiin kultaa. Jalot kullanmurut naputeltiin pieniksi ja vähän suuremmiksin hipuksi, jotka koottiin huolellisesti pulloon. Ensin pullo punnittiin tyhjänä kirjevaa’assa, ja sitten kullalla täytettynä. Näin saatiin selville kullan todellinen paino. Tällä kerralla Oiva oli lohkonut vajaat 600 grammaa kultaa, noin 35 000 markan arvosta. Oiva lukitsi kullan kasöörin kaappiin ja pani avaimet visusti talteen.
— Kullan voit käydä myymässä Kyanderille myöhemmin. Nyt saat ruveta remonttimieheksi, sanoi Oiva Juntunen Remekselle.
Pari viikkoa majuri naulasi paneelilautoja ukkoherran kämpän seiniin ja kattoon. Keittiön ja kokkihuoneen seiniin hän liisteröi somat kukka-aiheiset tapetit. Oiva Juntunen ei osallistunut rakennustöihin, vaan tyytyi jakelemaan hyviä neuvoja ja juttelemaan hauskoja. Kun kattoa paneloitiin, hän valitti kovasti joutuessaan kannattelemaan paneeleja, sillä yksin majuri ei olisi selviytynyt työstä.
Hohtavan valkeat seinäpaneelit somistivat kovasti tupaa. Saunan muuripata lämmitti pesuvettä, kiuas sähähti iskevästi kun sille viskattiin vettä. Kun vielä kämpän lattialle levitettiin itämainen mattojäljitelmä, ikkunoihin ripustettiin koreat verhot, vuoteisiin sijattiin joustinpatjat ja uudet siniruutuiset lakanat, alkoi kämppä kovasti muistuttaa ihmisasuntoa. Tallissa kehräsi sähköä dieselkäyttöinen generaattori. Pihakuuseen nostettiin ulkovalo, ja sisälle majuri asensi sinne tänne valaisimia. Puuhellan kannelle nostettiin kaksilevyinen sähköliesi, jonka äkäiset salamalevyt nopsaan kiehuttivat majurin keitoksia.
Syyskuun lopussa Oiva Juntunen lähetti majurin Rovaniemelle myymään kultaa ja hankkimaan lisää tavaroita. Nyt kun Kuopsuvaarassa oli sähköt, voitiin ostella kaikenlaista kotitaloudessa tarvittavaa konetta ja laitetta. Etenkin stereot ja videolaitteet piti ostaa, teroitti Oiva Juntunen lähtijän mieleen.
— Äläkä unohda ostaa semmoista televisiota, jossa on kaukosäätölaite. Rahaa ei kannata säästellä, osta parasta laatua mitä on tarjolla. Televisiolupaa ei kannata hankkia.
Rovaniemellä Remes möi kullan Kyanderille, nosti 35 000 markkaa rahaa ja asettui totuttuun tapaan asumaan Pohjanhoviin. Käytyään suihkussa majuri lähti kaupungille tekemään ostoksia. Hän tunsi olevansa rikas mies, ensimmäistä kertaa elämässään.
Ostohimon vallassa majuri haali kokoon radiolaitteita, sovitteli ulkoiluvaatteita, ja kaiken minkä hän hankki piri olla parasta laatua. Yksin puukonkin jonka hän vyölleen ripusti, piti olla visakoivusta ja parhaasta Marttiinin teräksestä. Videot ja televisiot olivat kaukosäätöisiä, ja levysoitrimet ja nauhurit olivat automaattisia hifejä. Hän osteli kasoittain levyjä ja kasetteja, enimmäkseen marssimusiikkia ja rokkia. Hän osti pari sota-videota ja Oiva Juntusta ajatellen Emmanuellen, sekä itselleen Mustan Emmanuellen.
Majuri hankki itselleen maastomopon, jota hän arveli tarvitsevansa kalareissuillaan. Ilmankostutin oli myös tärkeä ostos, puhumattakaan tähtikaukoputkesta ja ilmapuntarista. Kirjakaupasta hän valitsi pari metriä kalliita ja hienoja romaaneja, unohtamatta virsikirjaa ja seuraavan vuoden Kalamiehen Kalenteria.