— Pärkkele, Stickan! Missäs ne huorat viipyvät?
Stickan väitti että asia oli vireillä. Piti vielä tovi odotella. Sopivia, matkustushaluisia naikkosia oli tähän vuodenaikaan kovin vaikea löytää, varsinkin kun tilaajan laatuvaatimukset olivat korkeat. Mutta että juttu järjestyy ihan pikapuoliin.
Se asia oli siis hoidossa. Majuri jatkoi juhlimista koko volyymillään. Kabinettien haitariovet venytettiin äärimmilleen. Kristallilasit täyttyivät kuohuvista juomista. Majuri joi isänmaalle, rauhalle, joululle ja kaikelle mikä maailmassa oli kallisarvoista. Poronselykset hävisivät nälkäisiin suihin. Karpalojäädykkeet ja liekitetyt jäätelöt juoksutettiin pöytiin. Remes juhli, isännöi ja elämoi.
Aamulla raskaat aivolohkot eivät suostuneet muistelemaan mitään edellisen päivän tapahtumista. Vesijohtoliikkeestä soitettiin inhottavan varhain että kylpyamme ja muut saniteettitarvikkeet oli kuormattu autoon, ne sopi tulla kuittaamaan milloin vaan. Tiedotus hämmensi suuresti majuria. Hän ei muistanut ostelleensa vesijohtoputkia eikä kylpyammeita. Hankinnat oli kuulemma maksettukin.
Majurin huoneeseen tuotiin aamupäivän aikana jos jonkinlaista tavaraa. Yksin joululahjoja oli monta sylillistä, kauniisiin lahjapapereihin käärittyinä. Oli kuusenkoristeita, latvatähti ja kynttilöitä...
— Voi perkele. Olenko minä nämä kaikki ostanut, hän kyseli epäuskoisena tavaratalon asiapojalta.
Majuri tilasi aamiaisen huoneeseensa. Ei oikein uskaltanut lähteä kaupungille, sillä tavaraa saattoi tulla lisää. Majuri toivoi ettei hän ollut ostanut mitään aivan mieletöntä.
Tavaravirta jatkui. Liinavaatteita, hiihtokenkiä, tuulikangaspukuja, monta paria suksia ja sauvoja, sähköparranajokone, piippaussakset, sähkökäyttöinen hammasharja...
Puolilta päivin oveen koputti koneliikkeen mies.
— Se moottorikelkka on sitten pihalla. Ja teräksinen reki niinkuin sovittiin.
Lumikiitäjä oli kuormattu maastoauton vetämään peräkärryyn. Kohmeloinen majuri käski ajamaan Ounasvaaraan, jossa moottorikelkkaa kokeiltiin. Hyvin sillä matka umpihangessa taittui, majuri totesi. Paljon se oli maksanut, mutta väliäkö sillä. Juntusen kultapallosta kyllä riitti yhteen jos toiseenkin hankintaan.
Koeajon päätteksi majuri tarjosi koneliikkeen miehelle lounaan ja sitten ajettiin vesijohtoliikkeen varastolle, jossa moottorikelkka rekineen kuormattiin liikkeen kuorma-auton lavalle kylpyammeen ja kuumavesiboilerin ja muun roinan seuraksi. Sinne köytettiin joululahjat ja hiihtovälineet ja kaikki muukin mitä majuri oli edellisenä päivänä hankkinut. Majuri käski kuorma-auton kuskin ajaa Puljuun, jonne ostaja saapuisi taksilla.
Pohjanhovin lasku oli nelinumeroinen. Hiuksenhienosti Remeksen käsi vavahti kun hän sen maksoi. Kabinettivuokria, musisointia ja erilaisia illallisia näytti laskuun kirjoitetun. Ei ihme että Remeksen mieleenpainamiskyky oli valjuuntunut nollille.
Sitten taksilla hitonmoista kyytiä Puljuun. Menomatkalla Meltauksessa taksi ohitti vesijohtoliikkeen kuorma-auton, jonka lavalla keikkui isomahainen kylpyamme. Taksimies huomautti:
— On niitä hulluja. Ei nykyaikana kylpyammetta kannata hankkia. Suihku säästää energiaa.
— Amme on elintason merkki, murahti majuri. — Köyhät ne itsensä sateessa pesevät. Ja metsän elukat.
Puljussa Remes odotteli toista tuntia, ennenkuin vesijohtoliikkeen kuorma-auto ehti sinne. Yhdessä kuskin kanssa kuorma purettiin ja lastattiin moottorikelkan rekeen. Kuorman päälle köytettiin kylpyamme.
— Sitä lienee tämmöisellä kapineella paljonkin käyttöä erämaissa, virkkoi vesijohtoliikkeen kuski. Majuri Remes ei jatkanut keskustelua, vaan starttasi äkäisenä moottorikelkan. Hän ohjasi sen raskaine kuormineen kohti synkkää kairaa. Oli jo iltapäivä. Kannatti pitää kiirettä, että ehtisi valoisan aikana Kuopsuvaaraan.
Leveätelainen voimakas moottorikelkka jaksoi vain vaivoin vetää raskasta kuormaa. Kylpyamme keikkui kiikkerän näköisesti kuorman päällä. Ison Aihkiselän maastossa se putosi kuormasta: köydet olivat höltyneet. Kuului kova kumaus niinkuin Kemijärven kirkonkello olisi lyönyt, kun amme iskeytyi vankkaan petäjään. Majuri kirosi hartaasti.
Pari kertaa majuri sitoi ammeen paikoilleen, mutta uppiniskainen peseytymisväline putosi aina hankeen kun lumikiitäjän vauhti kiihtyi. Suivaantuneena Remes pysäytti ajokin. Hän mietti, kannattiko mokomaa laitosta ollenkaan kuljettaa perille. Ehkä olisi viisainta haudata se Juha-Vainaan Maahan ja unohtaa sinne?
— Että pitikin, perkeleen saatana, mennä kaikkea ostelemaan, katui majuri.
Viimein Remes keksi sitoa kylpyammeen hanan puoleiseen päähän köyden, jonka toisen pään hän solmi reen takaosaan. Näin ammeesta tuli eräänlainen ahkio. Sen kulku oli vakaata, kun siihen lastasi joululahjoja ja muonaa.
Nyt kulku oli kevyttä. Lumikiitäjä veti rekeä, ja reen perässä liukui emalipohjainen amme.
— Upseeri keksii, myhäili majuri tyytyväisenä.
Kylpyamme oli liukkaampi ja tilavampi vetopeli kuin lappalaisten käyttämä ahkio. Majuri mietiskeli, että etelässä, jossa saneerataan kylpyhuoneita vaihtamalla ammeet suihkuihin, voitaisiin lyödä rahoiksi kun älyttäisiin myydä käytetyt ammeet lappalaisille ahkioiksi.
Vastaan hurjasteli toinen moottorikelkka. Sen kirkas etu-valo havahdutti majurin ammeaatoksista. Tulija oli poropoliisi Hurskainen, pukeutunut paksuihin ajohaalareihinja turkiksilla vuorattuun kypärään. Poliisin miekkatunnus otsassa antoi Hurskaisen olemukselle lujan virallisen leiman.
Hurskainen pysäytti ajokkinsa. Hän kertoi ajelleensa juuri äsken Puljun Kiimatievojen maastosta, jossa oli löytänyt useita poronraatoja. Luodinrei’istä päätellen porot eivät olleet kuolleet nälkään. Asialla saattoi olla naapuripaliskunnan kateellinen pororosvo. Hurskainen tiedusteli majurilta, oliko tämä nähnyt näillä seuduilla epäilyttävän näköisiä kulkijoita.
— Eipä ole ihmeitä näkynyt. Mitäs täällä, kairassa.
Poropoliisi uteli, minne majuri oli matkalla. Remes mainitsi ylimalkaisesti että hän oli varannut metsänhoitaja Severiseltä talvikaudeksi erään kämpän majapaikakseen.
— Pidän virkavapaata... eräänlaista sapattivuotta. Täällä on tilaa hengittää.
Majuri varoi hengittämästä poropoliisin suuntaan. Hurskainen olisi tullut juovuksiin Remeksen vanhan viinan löyhkästä.
— Jaa että sapattivuotta? Lienette ortodoksi?
— Täytyykin tästä lähteä, ilmoitti majuri ja käynnisti ajokkinsa. — Toivottavasti saatte kiinni ne porovarkaat.
Erämaaetsivä katsoi hajamielisesti majurin lähtöä. Upseerilla näytti olevan uusi moottorikelkka, uusi reki täynnä tavaraa... ja sitten reen perässä kylpyamme. Täynnä joululahjoja.
Poropoliisi mietti ankarasti, minkä takia majurin arvoinen upseeri ajeli täällä kiveliössä kylpyamme perässään. Eihän täällä ollut edes vesijohtoja, saati kylpyhuoneita.
Hurskainen yritti palauttaa mieleensä, oliko kenties laitonta raahata talvipakkasilla kylpyammeita metsähallinnon piirikunnan mailla. Ilmeisesti lainsäätäjät eduskunnassa eivät koskaan tulleet edes ajatelleeksi tällaista mahdollisuutta.
Poliisi huokasi. Näissä erämaissa vaelsi yleensäkin merkillistä väkeä, joskus aivan pähkähullua kansaa, raahaten mukanaan jos jonkinlaista tavaraa, laillista ja laitonta. Mutta ensimmäistä kertaa hän täällä kylpyammeen näki.
— Pitävät poliisia perkeleet pilkkanaan. Ammetta ajeluttavat...
Hurskainen harkitsi tuokion, kannattiko hänen lähteä ottamaan ammeesta tarkempaa selkoa, mutta päätti sitten jatkaa porovarkaitten jäljillä. Ammejuttu tuntui niin ylivoimaisen merkilliseltä, että tuntui viisaammalta unohtaa se kokonaan.
22
Naama kuurassa majuri Remes kurvasi Kuopsuvaaran kulta-kämpän pihaan. Hän oli kuin joulupukki, kylpyamme lahjoja täynnä. Paitsi että harvemmin joulupukit ovat niin kohmelossa kuin Remes nyt. Ehkä se johtuu siitä että joulupukit saapuvat lahjoineen Korvatunturilta eivätkä Pohjanhovista.