— Voi olisitta kertonu että teillä on vaimot, että oisin tienny pukia paremmat vaatteet päälle! Ja ruottia puhuvat, tulkkaapa Oiva mitä net sanovat.
Niin Kuopsuvaaran kultakämppä muuttui kaksikieliseksi. Oiva Juntusen ja majuri Remeksen oli ryhdyttävä Naskan ja ruotsalaisnaisten tulkiksi. Siinä oli puuhaa pitkin päivää, sillä naisilla oli paljon keskinäistä juteltavaa. Ensi alkuun Naska kummasteli, etteivät frouvat puhuneet montakaan sanaa suomea, mutta sitten hän ajatteli että semmoinen tapa oli vallalla hienommissa piireissä. Lapsena Naska oli kuullut kerrottavan että Nikolain hovissakin puhuttiin ranskaa eikä venäjää.
— Mie kyllä olen niin vanha ihminen etten mie ennää rupia mottia opettelemaan. Suonikylässä opettelin vähän norjaa, mutta senki oon jo unohtanu. Venättäkään en ossaa ku muutaman virren verran.
Tervetuliasjuoma lämmitti Oiva Juntusen mieltä ja mahaa. Loppujen lopuksi nuorta naisseuraa tässä yksinäisyydessä kaivattiinkin. Naska oli mukava ihminen, mutta armottoman vanha.
Majuri Remes esitteli Kuospsuvaaran kämpän Agnetalle ja Cristinelle. Katseltiin kylpyhuone, joka herätti vieraissa ihastusta. Luotiin silmäys notkuviin ruokakomeron hyllyihin, vilkaistiin liinavaatevarastoon, käytiin kurkistamassa kaivoon ja pistäydyttiin saunassa ja tallissa. Naiset koettelivat sontaluukun kaltereita ja virkkoivat:
— Hui, vankila!
Oiva Juntunen esitteli stereolaitteet. Hetki katseltiin väritelevision testikuvaa. Naiset olivat yllättyneitä kämpän loistokkuudesta. Oiva Juntusen itsetuntoa hiveli, kun kaikki sai osakseen ihastuneita kiitoksia.
Sovittiin että Naska yksinäisenä ihmisenä muuttaa kokki-huoneesta keittiöön. Majuri Remes vaimoineen, tässä tapauksessa hän ja Cristine, saivat kokkihuoneen asunnokseen. Agneta muutti Oiva Juntusen seuraksi tuvan puolelle. Kaikille riitti lakanoita, Remes oli ostellut niitä yllin kyllin Rovaniemen reissuillaan. Vessapaperiakin oli vielä jäljellä yli 40 rullaa.
Naska piti naisia melkein miniöinään. Hänen mielestään oli oikein hyvä että taloon tuli nuoria naisia. Nyt hänen itsensä ei tarvinnut siivota yksin suurta kämppää eikä valmistaa ruokaa kahdelle kovasyöntiselle miehelle. Erityisesti pyykinpesussa nuorista rouvista olisi apua, iloitsi Naska.
Agneta ja Cristine tyhjensivät matkalaukkunsa savotan komeroihin. Heillä oli mukanaan suunnaton määrä keveitä hepeneitä, joita he auliisti esittelivät Naskalle. Oli ihania yöpaitoja, rintaliivejä ja verkkosukkia, monia pareja korkokenkiä ja punaisia sukkanauhoja vaikka millä mitalla. Naskasta tuntui että vain prinsessoilla saattoi olla noin ihania vaatteita ja koruja. Molemmilla naisilla oli suuri peili ja matkasilitysrauta. Huolellisia tyttöjä, saattoi Naska todeta. Entäpä monenlaiset tuoksuvat saippuat ja ihanat hajuvedet! Naskan ahavoituneet sieraimet olivat haljeta niitä haistellessa. Cristine lahjoitti Naskalle yhden pullon kaikkein kalleinta hajuvettään. Agnetalta Naska sai vaaleanpunaisen läpinäkyvän yöpaidan, joka ulottui maahan asti. Se oli niin kevyt että piti ihan katsoa peiliin ennenkuin uskoi sen olevan päällä. Agneta ja Cristine olisivat lahjoittaneet Naskalle myös kauniin punatukkaisen peruukin, mutta Naska tyytyi omaan valkeaan tukkaansa:
— Eihän sitä meikäläinen raski tehtaantukassa kulkea. Eikä se Vapahtaja taitais hyvvää tykätä jos näkis että mullaki on valetukka päässä... menis Jeesukselta laskut sekaisin, niinhän sitä sanotaan että jokkainen hiuski on päästäis luettu. Ei sitä auta panna liikaa tukkaa vanhaan päähän.
Naisten virallinen asema myös sovittiin. Heidän taksakseen tuli 1000 kruunua päivässä. Palkasta ei pidätettäisi veroa ei sosiaalimaksuja missään maassa eikä milloinkaan. Työvaatteista naiset vastasivat itse. Meikkitarpeita ja hajuvesiä varten Oiva Juntunen lupasi maksaa 500 kruunua viikossa. Yksimielisyyteen päästiin myös mahdollisten kuukautisten aiheuttamista työnseisauksista ja niitten korvauksista ja hyvityksistä. Työrupeaman pituudeksi sovittiin alustavasti muutama viikko, vähintäänkin loppiaiseen asti.
Sitten naiset antoivat Oiva Juntuselle kirjeen, jonka Stickan oli Tukholmasta heidän mukanaan lähettänyt.
Kirje oli lyhyt ja tehokas. Stickan kertoi että hänellä oli ollut hiukan vaikeuksia naisten hankinnassa, mutta että lopulta juttu oli onnistunut. Elämänmeno Tukholmassa oli tavanomaista: huorabusiness ei oikein vetänyt, revyyhommat tuottivat monenlaista huolta, pornomarkkinat olivat läpeensä kyllästetyt, mutta uhkapelipuoli pyöri erinomaisesti. Niin että toimeen tultiin, kun ei valiteltu. »Kuten ehkä tiennet, kauppateknikko Hemmo Siira on vapautunut Långholmenista. Pari kertaa hän on käynyt minunkin luona tiedustelemassa, missä sinä mahdat piileskellä. Hän on kovin hermostunut. Väittää että teillä on jotakin selvittämätöntä. Täällä liikkuu sellaisia huhuja että hän olisi antanut sinulle tappotuomion. Kyllähän Siirasta semmoista sopii odottaakin. Ikävä juttu vai mitä. Siira muuten on käynyt Vehmersalmella ja Floridassa. Pariin viikkoon sitä ei ole näissä maisemissa näkynyt. Kiinni se ei ole joutunut, mutta on matkoilla.»
Oiva Juntunen huokaisi raskaasti. Monimurhaaja Siira oli nyt liikkeellä. Pitäisikö erämaan lukko vai löytäisikö Siira tiensä Kuopsuvaaraan? Oiva Juntunen nukkui yönsä levottomasti, eikä se ollut yksin Agnetan syytä.
— Ei maailma laiskoja elätä, huuteli Naska seuraavana päivänä kun Agneta ja Cristine tapansa mukaan loikoivat vuoteissaan puolille päivin. Kolttamuori komensi naiset talousaskareisiin. Hiukan tottumattomia nämä olivat siivoustöihin, mutta Naska oli kärsivällinen opettaja. Hän ohjasi kädestä pitäen miten lattiat piti lakaista, miten kastikkeet maustaa ja miten lakanat piti keittää saunan padassa ennenkuin ne saattoi pestä. Vastavuoroisesti Agneta ja Cristine kampasivat joka ilta ja aamu Naskan hiukset. He opettivat tälle, miten lämpörullia käytetään ja kulmakarvoja ohennetaan. He olisivat halunneet lakata Naskan kynnetkin, mutta siihen tämä ei suostunut.
— Eihän sitä sormia sentään maalata, vanhus vastusteli, mutta antoi Agnetan punata varpaankyntensä, kun ne eivät näkyneet kengistä. Cristine sirotteli Naskan hopeanharmaille hiuksille kultalameeta. Naskaa nauratti kun hän katsoi peiliin:
— Olisipa nyt Kiureli kattelemassa!
26
Remes rakastui räjähdyksenomaisesti. Hänen karu mustapartainen muotonsa ikään kuin suli pois. Hänestä tuli hajamielinen, auttavainen miehenköriläs, joka puheli pehmoisia, availi naisille ovia, otti tuolloin tällöin lakin päästään ja suuteli käsille. Hän hiihteli ihastuksensa kohteen, Cristinen, kanssa usein Juha-Vainaan Maassa avaten latua esimerkillisellä uutteruudella. Jos Cristine tahtoi levätä, Remes riisui turkkinsa ja levitteli sen kaatuneen kelon päälle, jotta naisen pemppu ei olisi istuessa kylmettynyt. Remes oli niin rakastunut että hänen silmänsä vetistyivät aika ajoin. Entisen juomarin askel terhakoitui, maha vetäytyi yön taakse, kiinteytyi ja jäi sinne. Upseerin sydän löi joskus onnellisesti joutilasta, etenkin silloin kun majuri onnistui tavallista syvällisemmin lähestymään rakkautensa kohdetta. Cristine vastasi majurin tunteisiin kaikella sillä hellyydellä ja intohimolla, jota hän korkealla ammattipätevyydellään kykeni osoittamaan.
Remes jo suunnitteli eroamista omasta vaimostaan. Tällä ei varmaankaan olisi mitään järjestelyä vastaan. Paha vain että Cristine oli huora, eivätkä edes juopot upseerit mielellään mene sellaisten kanssa vihille. Remes puhui kauniisti uudelleenkoulutuksesta ja ammatinvaihdosta, mutta tässä asiassa hän ei saanut järin suurta vastakaikua Cristineltä. Tytön mielestä oli myöhäistä ja ajattelematonta palata lapsuudenaikaiseen siveellisyyteen ja siihen liittyneeseen ainaiseen köyhyyteen. Asian ymmärsi kun kuunteli Cristinen kertomusta suvustaan. Tyttö oli tosiaan lähtöisin kurjista oloista.