— Tämä on siltä varalta ettei sinulle juolahtaisi päähän tulla pyytämään paria kiloa lisää kultaa, selitti Oiva Juntunen. Hän otti Hurskaisen sormenjälkiä myös muualle, kultapullojen kylkiin, Remeksen sotilaspassin takakanteen, naisten korkokenkiin ja vöitten solidin.
Hurskainen oli niin innostunut kultapallostaan että sonnustautui saman tien taipaleelle. Ei kelvannut yösija, vaikka savotan väki tarjosikin ruokaa ja lämpimän vuoteen. Onnellisena erämaaetsivä kaarteli lumikiitäjällä läpi Hirtettyjen Kettujen Metsän, kohti Puljua. Hän ajatteli vetää roskakorin Kittilän nimismiehen päähän, kun palaisi Rovaniemeltä kullanmyynnistä ja menisi anomaan siirtoa etelään. Iskisi ukon päähän roskakorin korvia myöten.
— Ei siitä saa kuin viisi päiväsakkoa, jos sitäkään.
28
Joulunalusviikolla majuri Remes lainasi Piera Vittormilta luodikon, ampui kaksi metsoa, kyni ne ja ripusti vankiselliin riippumaan. Sen takia vankilaan, etteivät ketut, mukaanluettuna Viisisatanen, olisi päässeet niitä näykkimään.
Tehtiin muitakin jouluvalmisteluja. Oiva Juntunen ja majuri Remes kaatoivat Juha-Vainaan Maasta sopusuhtaisen joulukuusen. Remes veisti lankuista kuuselle soman ristijalan. Saunaan kannettiin vettä, piisiin pilkottiin puita, kylpyamme valkaistiin ja lattiat kuurattiin. Oiva Juntunen vuoleskeli joukon tuomaanristejä. Hänet oli palkittu Turun keskusvankilassa eräänä jouluna nimenomaan tuomaanristien vuoleskelusta. Ne myytiin vankeinhoidon hyväksi Turussa kirpputorilla. Saaduilla rahoilla vangit yleensä ostivat rauhoittavia tabletteja pimeiltä markkinoilta.
Yhdessä naisten kanssa Oiva Juntunen valmisti joukon kuusenkoristeita kävyistä ja jäkälistä, joita hän oli kesän aikana suuret määrät tullut keränneeksi.
Mitä lähemmäksi joulu tuli, sitä hurskaammin Naska valitteli ettei hänellä ollut tilaisuutta päästä tsasounaan, ei edes jouluna. Majuri Remes päätti lievittää kolttamuorin kirkonkaipuuta. Hän ryhtyi höyläämään vanhukselle suurikokoista ikonikehystä. Cristine, joka oli erinomainen meikkaaja, sai tehtäväksi laatia ikoniin asiaankuuluvan kuvan. Majuri luonnosteli kolikynällä puiselle metrin korkuiselle alustalle karkeasti Neitsyt Marian ja Jeesuslapsen hahmot. Pyhäinkuvan maalaamisessa Cristinellä kului aikaa neljättä tuntia, kun hän yleensä selvitti omien kasvojensa parantelun tunnissa tai kahdessa. Lopputulos olikin sitten todella kaunis. Kuvan perusteella Neitsyt Maria olisi ollut varteenotettava voittajaehdokas Miss Eurooppa -kisoissa -jos olisi ollut elävä — ja Jeesuslapsikin näytti somemmalta kuin Shirley Temple aikoinaan. Ikonin kestävyyttä historiaa ajatellen ei voitu taata, sillä Cristine käytti sen maalaamiseen etupäässä mascaraa, huulipunaa ja kasvovoiteita sekä kynsilakkaa ja muuta sellaista. Oiva Juntunen muovaili puhtaasta kullasta loistavan ikonin jokaiseen kulmaan ruusukkeet sekä naputteli vasaralla Jeesuslapselle kullankimalteiset silmät. Neitsyt Marialle hän takoi aidot kultahampaat. Kallis ikoni käärittiin pakettiin odottamaan aattoiltaa.
Jouluaaton aamuna miehet heräsivät varhain ja kävivät käsiksi metsoihin. He huuhtelivat niiden mahat, ripottelivat sinne suolaa, sytyttivät pihalle suuren nuotion, jonka liekeissä he kärvensivät metsojen nahan kullankeltaiseksi. Sitten he, sillä välin kun nuotio hiiltyi, täyttivät metsot kuivatuilla omenoilla, luumuilla ja silavalla. Neulottuaan metsojen mahat umpeen ja käärittyään linnut märkiin tuohenvonkaleisiin he hautasivat ne syvälle hiillokseen. Majuri katsoi kelloa.
— Arvelisin että illalliseksi ne ovat kypsiä.
Puolilta päivin Agneta ja Cristine alkoivat koristella kuusta. Jäkälillä somistettuja käpyjä ripustettiin oksille, latvaan kiinnitettiin tähti ja tuomaanristejä sidottiin oksiin. Naiset leikkasivat paperista lappuja, jotka he värjäsivät valtiolipuksi. Remeksen pyynnöstä mukaan tuli myös Suomen sotalippu.
Miehet lämmittivät joulusaunan tulisen kuumaksi. Ensin menivät naiset kylpemään, ilakoivat löylyissä tunnin verran, kunnes juoksivat kovasti kikatellen yli lumisen pihan tupaan piisin lämpimään. Tämän jälkeen majuri Remes ja Oiva Juntunen saunoivat. Joulun kunniaksi Oiva Juntunen pesi tavoistaan poiketen majurin selän; yhdessä lyötiin kovat löylyt ja puhuttiin mukavia. Yksimielisesti todettiin että joulu erämaassa poikkesi edukseen armeijassa tai vankilassa vietetyistä vastaavista kristikunnan juhlista.
Sillä välin kun naiset kattoivat jouluillallista, miehet huolehtivat pienistä ja vähän suuremmistakin metsän eläimistä. Majuri Remes avasi puukolla sikanautapurkin, jonka sisällön hän longotteli liiterin portaille kettuja ja myyriä varten. Siinä olisi Viisisataselle muutama maukas suupala, kunhan kettu ymmärtäisi tulla ajoissa osuuttaan vaatimaan. Lintuja varten viskeltiin kaivon ja porraspään tietämille muutamia kourallisia kaura-ryynejä. Kuopsuvaaran alarinteeseen kaadettiin haapoja jänisten ruuaksi. Saunan taakse, latoon ja miehistökämpän puolelle varisteltiin puoli kiloa mannaryynejä hiirien jouluiloksi. Se tehtiin Naskalta salaa.
Joulupöytä oli mitä herkullisin. Siinä oli taalainmaalaisia herkkuja, venäläisiä ruokia, suomalaisia erikoisuuksia, ja kaiken kruunasi kaksi höyryävää täytettyä metsoa. Pienissä laseissa läikehti kirkas viina, vähän isommissa helmeili kuultava rosé.
Naska luki kirkkoslaaviksi ruokarukouksen. Remes tapaili rykien jouluevankeliumia, ja aika paljon hän siitä muistikin.
Aterian jälkeen Agneta ja Cristine esittivät eroottissävyisen tonttutanssin. Sitten kokoonnuttiin ihailemaan suurta lahja-kasaa, joka oli levitelty kuusen juurelle. Remes innostui tanssimaan muutaman askeleen ripaskaa jota väitti oppineensa venäläisiltä sotilasasiamiehiltä, jotka olivat olleet seuraamassa eräitä sotaharjoituksia Remeksen pataljoonassa.
Tämän menon keskeytti ulkoa kuuluva kolistelu. Sisään astui huurteinen miehenköriläs toivotellen hyvää joulua.
Poropoliisi Hurskainenhan sieltä saapui! Oli tulossa Rovaniemeltä, kainalossaan joukko kauniisiin papereihin käärittyjä joululahjoja.
Kynttilät sytytettiin. Hurkaiselle tarjottiin illallinen ja sitten hän sai luvan toimia lahjojen jakajana.
Oiva Juntunen sai sähkökäyttöisen hammasharjan, naisille joulupukki toi mitä rohkeimpia hepeniä, majuri Remestä muistettiin Marttiinin puukkotehtaan parhaalla puukolla. Mutta paras lahja oli kuitenkin Naskan loistelias ikoni. Kyyneliin liikuttuen eukko suuteli pyhäinkuvaa. Se kiinnitettiin muorin vuoteen pääpuoleen ja sen eteen sytytettiin kaunis antiikkikynttilä.
— Hospoti pomiloi, jutteli Naska ikonille silmät vesissä. Kun loputkin lahjat oli jaettu, Hurskainen kertoi myyneensä kullan Rovaniemellä. Sitä oli ollut 1 750 grammaa ja hän oli saanut siitä reilusti yli 100 000 markkaa. Hurskainen oli ajatellut jotenkin muistaa Kuopsuvaaran hyviä ihmisiä, ja niin hän toi vaatimattomat lahjansa.
— Tammikuun puolivälissä minä saan siirron Hyvinkäälle. Eipä enää tarvitse kärvistellä nuotiolla eikä rassata moottorikelkan kaasutinta jäätynein sormin. Se on leikintekoa nulikoitten putkaan kuskaaminen verrattuna näitten Lapin pirujen paimentamiseen, kertoi Hurskainen hyvillä mielin. — Ruokkorästit on maksettu ja lapsille lähetin joulupaketin. Videopelin ja vesitoimisen konepistoolin, kyllä kersat tykkää!
Ulkona oli tähtikirkas taivas, pakkasta kenties kaksikymmentä astetta. Pihalla loisti Remeksen muovaama lumilyhty. Taivaan kannelle ilmestyi leiskuvia revontulia. Yksinäinen jänis jyrsi haavankuorta kämpän alapuolella. Hirtettyjen Kettujen Metsästä kantautui kaihomielisen suden herkkä ulvaisu.
Majuri Remes kaivoi repustaan vielä yhden joululahjan. Se oli puolen metrin mittainen sujuva patukka, paperoitu tonttuhiippaisia jänöjä esittävään kääreeseen.
— Ei sovi Viisisatasta unohtaa, hän virkkoi. Kuopsuvaaran väki siirtyi portaille. Oiva Juntunen vihelsi Viisisataselle, joka juuri sillä hetkellä oli saunan takana nuolemassa puhtaaksi sille jätettyä lihapurkkia. Kettu hiippaisi valaistuun pihaan, ja nähtyään poropoliisi Hurskaisen sekä kaikki muutkin, se irvisti lievästi. Majuri Remes heitti sille lahjapaketin, johon kettu aluksi suhtautui epäluuloisesti, mutta ei kuitenkaan malttanut olla avaamatta lahjaansa. Kun se huomasi että paperin alta paljastui ihka uusi, ihanalta tuoksuva kumiluu, se vinkaisi onnesta ja lähti kumiluu suussaan juoksemaan erämaahan.