— Tykkäsi kovasti, totesi Oiva Juntunen,
Sisälle palattua naiset leikkivät jälleen piirileikkejä, laulettiin joitakin joululauluja ja syötiin välillä. Kaikkein suloisimmalta kuullosti Cristinen tanskaksi esittämä Maa on niin kaunis:
Dejlig er jorden, praegtig er Guds himmel, skon er sjaelens pilgrimsgang! Gennem de favre riger pä jorden gär vi til Paradis med sang.
Kun laulu päättyi, kaikki olivat hetken hiljaa. Sitten Naska ilmoitti olevansa hiukan väsynyt ja tahtovansa kiittää lahjoista. Kolttavanhus nielaisi jouluyön kunniaksi kaksi sydäntablettia. Arkioloissa hän tyytyi aina yhteen, vaikka joskus sydän tuntuikin pakahtuvan. Naska teki ikonin edessä muutamia ristinmerkkejä, puhalsi sitten kynttilän kevyesti sammuksiin ja kahisteli itsensä puhtaitten lakanoitten väliin. Hän ajatteli ennen nukahtamistaan että tämä joulu saattoi olla hänen viimeisensä. Hyvä niin, sillä tämä oli kaikkein kaunein. Naska nukahti Jennakin turvalliseen kehräykseen.
Nuoret ilakoivat tuvan puolella vielä pitkään. Naiset tanssivat tonttujatsia kuusen ympärillä jaloissaan reiteen saakka ulottuvat mustat saapikkaat, keikuttelivat takamuksiaan ja lauloivat hilpeitä lauluja. Juotiin, syötiin ja pidettiin piisissä tulta. Vasta aamuyöllä mentiin maate.
Valojen jo sammuttua majuri Remes hiipi Naskan vuoteen äärelle, koetti kolttavaimon otsaa kevyesti karhealla kädellään, totesi että vanhus nukkui rauhallisesti. Sitten hän kävi tuvan pöydältä noutamassa aimo kimpaleen metson täkkälihaa, jonka asetti Jermakin kuppiin. Majuri nosti kissan vuoteen jaikopäästä ja opasti kupille. Pimeässä hehkuivat Jermakin ummistelevat silmät kun se pisteli poskeensa omaa jouluateriaansa. Kollin selkäkarvat säkenöivät sinisellä liekillä kun Remes silitti sitä.
Ulkona revontulten loisteessa juoksi kolme joutilasta sutta Juha-Vainaan Maassa, kohti Norjaa, mielessään ajatus lämpimästä porosta jonka ne toivoivat tyhjien mahojensa täytteeksi. Viisisatanen kalusi kumiluuta Puljun Kiimatievojen Vitsikossa.
29
Joulu meni, Hurskainen lähti. Vielä juhlittiin uudenvuoden tulo, loppiaisena kannettiin joulukuusi ulos ja asetuttiin arkeen.
Agnetalta loppuivat huumesätkät jo uudeltavuodelta, ja muutenkin hän tunsi ruumiissaan työn kutsun. Cristine olisi vielä sulostuttanut rakastuneen majurin virkavapautta, mutta kuukautiset uhkasivat häntä ja lisäksi hän pelkäsi ihastumista ja sitä kautta työmahdollisuuksien kaventumista. Niinpä myös hän alkoi pohtia tulevaisuuttaan ja päätti lähteä Kuopsuvaarasta.
Oiva Juntunen antoi naisille matkarahat. Remes autteli pakkaamisessa, kanteli matkalaukkuja moottorikelkan rekeen. Naska päivitteli että jopa rouville tuli kiire kun pakkaset todella alkoivat. Miten hän selviäisi yksin aviomiesten ylöspidosta?
Vastentahtoisesti majuri Remes lähti ajamaan kaunotarkuormaa Puljuun ja sitä kautta suureen maailmaan.
Maailma antoi, maailma otti. Kiitetty olkoon maailma. Oli siinä Remeksellä nieltävää.
Puljussa majuri Remes vaati rakkaudenvalan Cristineltä, piti tyttöä kädestä ja oli vakava, niinkuin kyseessä olisi ollut armeijan sotilasvalatilaisuus. Väistämättömän eron viiltävällä hetkellä Remeksen silmiin kihosi ja kohosi pari väkevää karvaista kyyneltä.
Majurin itkiessä pakkanen laski viisi astetta. Lumi suli rakastavaisten ympäriltä. Sitten Agneta rykäisi. Taksi saapui ja vei ihanuudet pois. Majuri palasi Kuopsuvaaraan puhumattomana miehenä.
Tukholmassa ilotytöt eivät malttaneet olla hölisemättä ihanasta Lapin-matkastaan, erämaan suloisista, karvaisista miehistä ja rikkumattomasta luonnonrauhasta jonka vain sudet joskus alakuloisella ulvonnallaan olivat jännittävällä tavalla rikkoneet. He väittivät matkustavansa kevään tullen Kuopsuvaaraan uudelleen, jos vain erämaan sankarit esittäisivät uuden kutsun, eivätkä he sitä epäilleet.
Nämä puheet kantautuivat kauppateknikko, monimurhaaja Hemmo Siiran korviin. Siitä pitäen kun Ruotsin höhlä kuningas oli armahtanut hänet, hän oli käyttänyt kaiken aikansa ja tarmonsa Oiva Juntusen olinpaikan selvittämiseen. Hän oli tehnyt matkoja Vehmersalmelle ja Floridaan, oli tiedustellut, kiristänyt, mutta toistaiseksi kaikki oli ollut turhaa. Hemmo Siiran katkeruus petollista rikostoveria kohtaan oli kasvanut päivä päivältä. Hän kantoi kaiken aikaa asetta mukanaan, ei niinkään itsepuolustuksen takia vaan tappaakseen iljettävän petturin heti kun saisi siihen tilaisuuden. Viisi pitkää vuotta eri vankiloissa tyhjän takia on omiaan katkeroittamaan kenen tahansa mielen. Tässä suhteessa monimurhaaja Siira ei tehnyt poikkeusta. Hänessä oli enemmän katkeruutta kuin tuhannessa feministissä.
Lasten ja huorien suusta kuulet usein totuuden, joskin enimmäkseen silkkaa valetta. Siira päätti ryhtyä Agnetan asiakkaaksi. Hän uhrasi tarkoitukseen viimeiset sosiaaliavustuksensa. Sijoitus tuotti hedelmää. Siira vieraili matkatoimistossa ja ryhtyi hankkimaan talviurheiluvälineitä.
Vieraiden lähdettyä Naska hankkiutui suurpyykille. Piti pestä miesten likaiset alusvaattet, pöytäliinat, verhot, suuret määrät liinavaatteita. Lakanoitakin oli likaantunut rouvien aikana puolitoista tusinaa. Naska kanteli likapyykin saunaan, keitteli muuripadassa päivätolkulla lakanakeittoa eikä halunnut kuullakaan automaattipesukoneen hankinnasta.
— Jo vain mie olen havillinen pyykille! Pyytäkää tet miehet vain niitä kettuja, mie hieron lakanoita, sanoi Naska iloisesti.
Tammikuinen suurpyykki kävi vanhuksen voimille, vaikkei hän sitä miehille näyttänytkään. Jäätävässä pakkasviimassa kolttavaimo ripusteli puhtaita liinavaatteita jäiselle pyykkinarulle. Pienet suonikkaat kädet kylmästä sinisinä hän ahkeroi pihalla ja saunassa. Kun suurpyykki oli viimein pesty ja liinavaatekomerossa oli kattoon saakka ihanan puhtailta tuoksuvia lakanoita, kallistui Naska sairasvuoteelle. Hän oli vilustunut, illalla mitattiin kuumetta 38,3 astetta.
Naska makasi pari päivää kuumeissaan. Remes valmisti taas ruoan ja siivosi kämpän. Hän keitti Naskalle lihalientä, jota Oiva Juntunen lusikoi sairaan kurkkuun. Miehet asuivat kämppää vaitonaisina ja surullisina: oli kuin heidän rakas isoäitinsä olisi sairastunut. Tavan takaa he kävivät peittelemässä Naskaa ja koettelemassa tämän polttavaa otsaa. Sairashuoneen verhot vedettiin alas ja lämpötila pidettiin tasaisena. Jermakkia kiellettiin kehräämästä liian äänekkäästi. Kun Naskalle tuli tarve peseytyä Remes laski kylpyammeen täyteen kuumaa vettä. Yhdessä Oiva Juntusen kanssa hän kylvetti ja kuivasi vanhuksen.
Mikään ei auttanut. Kuume kohosi edelleen. Kolmantena päivänä Naska alkoi hourailla. Hänellä tuntui olevan asiaa lähinnä Jumalalle, mutta myös Kiurelille oli yhtä ja toista juteltavaa.
Matalalla äänellä miehet neuvottelivat lääkärin kutsumisesta eukkopahaa hoitamaan. Joka tapauksessa lääkkeitä piti hankkia, penisilliiniä tai muuta. Näin vanhan ihmisen vilustuminen oli aina vakava tapaus. Kauheana mahdollisuutena miesten mielessä väikkyi Naskan kuolema.
Jos naisen tila vielä vähänkin pahenisi, hänet piti toimittaa sairaalaan keinolla millä hyvänsä, miehet suunnittelivat.
— Minä ajan Puljuun ja soitan armeijan helikopterin, päätti majuri Remes. — Mene sinä siksi aikaa vaikka vankilaan. Ei me Naskaa voida tänne jättää kuolemaan.
Oiva Juntunen oli samaa mieltä. Jos tilanne kiristyisi, hän voisi paeta Kuopsuvaarasta. Hiihtäisi Norjaan vaikka. Nyt oli tärkeintä Naskan toipuminen. Kaikki mahdollinen oli tehtävä.