Minä en lakkaa ihmettelemästä, että tällainen palaaminen kiihkoiluun, tällainen yritys kehoittaa uskonnolliseen sotaan, saattoi ilmetä meidän aikakaudellamme, meidän suuressa Parisissa, keskellä hyväntahtoista kansaamme. Tämä on erityisesti käsittämätöntä nyt yleisen suvaitsevaisuuden kansanvaltaisena aikana, jolloin kaikkialla huomataan pyrkimystä tasa-arvoisuuteen, veljeyteen ja oikeuteen.
Ei koskaan luultavasti niin kiihkeästi haaveiltu siitä, että rajat häviäisivät ja kaikki kansat yhdistyisivät. Me näemme, miten eri uskontunnustuksiin kuuluvat hengelliset käyvät yhdessä uskonnollisissa kongresseissa; paremmat ajatukset opettavat meille, että kaikki ihmiset ovat taisteluveljiä toisilleen, että meidän velvollisuutemme on auttaa toinen toisiamme kantamaan elämän koetuksia ja että korkein alttari on se, johon kannetaan ihmisten sääliväisyyden rukouksia. Mutta äkkiä kourallinen tylsämielisiä, järjettömiä eli keinottelijoita alkavat raivoisasti parkua: kuolema juutalaisille, lyökää juutalaisia, kuristakaa niitä, hävittäkää ne sukupuuttoon, sytyttäkää polttoroviot ja palatkaa ihmiskunnan alkuvaiheisiin. Siinä on, josta voidaan sanoa, että se on hyvin valittu seikka. Ah, kaikki, tämä olisi tyhmää, ellei se olisi niin kauheata.
Että muutamien juutalaisten käsiin on kerääntynyt liian paljon pääomia, se on tosiasia. Juuri samanlainen kokoontuminenhan on ominaista myös katolilaisilla ja protestanteilla. Mutta lisätä kansan harmia, tehdä se uskonnollisten intohimojen aseeksi, heittää juutalainen pulaan joutuneitten onnettomien ihmisten vihan sovitusuhriksi, sillä tekosyyllä, että jokainen juutalainen on kapitalisti -millaista väärää ja ulkokullattua sosialismia tämä on. Sitä ei saa kruunata, vaan se täytyy paljastaa. Jos tulee päivä, jolloin työnlaki järjestyy muotoihinsa eli luo oikeutta ja onnea, -se päivä toteuttaa ihmisyyden. Silloin katoaa eroitus juutalaisen ja kristityn välillä, silloin vaaditaan kaikilta samanlaista tilinvelvollisuutta, mutta senpä tähden oikeudet ja velvollisuudet tulevatkin olemaan kaikille samanlaiset.
Ihmisten yhteisyys! Oi, kuinka välttämätöntä on tähän uskoa, jotta omata rohkeutta elää, jotta suojella edes jonkinlaista toivoa taistelussa. Ihmisten yhteisyys! Nämät sanat kaikuvat tuskin kuuluvalla äänellä, mutta vähäkerrassaan se tulee voimakkaammaksi ja kuten voittoisa huuto, kaikuu kaikille kansoille, jotka janoavat totuutta, oikeutta ja rauhaa.
Pois viha, ryhtykäämme rakastamaan toinen toisiamme kaupungeissa, kylissä ja rajojen ulkopuolellakin; ryhtykäämme työskentelemään saattaaksemme kaikki rodut yhdeksi onnelliseksi perheeksi. Vaatikoon tämä vaikka tuhatta vuotta, me kuitenkin tahdomme uskoa lopulliseen rakkauden voittoon, me myöskin uskomme, että myös meidänkin aikanamme täydelleen voimme alkaa rakastaa lähimpiämme. Mutta ne vähämieliset hullut, jotka uskovat, että oikeutta voidaan jakaa veitsen iskuilla, - antaa niitten palata takaisin keskiajan raakalaiskauden synkkään metsään. Ja sanokoon Jesus intoileville oppinsa seuraajille, että hän on antanut juutalaisille anteeksi ja että hekin ovat ihmisiä...