— Minkä vuoksi?
— Kaipaan ilmanalan vaihdosta, vastasi Jere.
— Se ei ole totta. Te olette maailman suurin valehtelija! Te valehtelette silloinkin, kun puhutte totta.
— Pääasia, että olen jossakin maailman suurin, vastasi Jere. — Te ette ole koskaan tyytyväinen, jatkoi yksitoistakertainen kunniatohtori syytöstulvaansa. — Teidän pitäisi saada taivaan ilmapiiri ja helvetistä toveriseura, ennen kuin olisitte tyytyväinen. Vai ilmanalan vaihdosta?
— Aivan niin. En ole erityisen ihastunut vankilan ilmanalaan.
— No entäs ihanteet? Vuosi sitten sanoitte pyhittävänne elämänne totuudelle ja vain totuudelle. Emile Zola sanoo, että 'Totuus on lähtenyt kiertämään…'
— Minä lähden myös, keskeytti Jere.
Totuutta rakastava lakimies astui aivan Jeren eteen eikä päästänyt suutaan kesannolle.
— Herra maisteri, hän äänsi hiukan ivallisesti. — Ranskalaisilla on tapana sanoa, että paras lääke hilseeseen on giljotiini. Minä sanon nyt teille, että paras tapa hylätä totuus on erota heti Totuuden Sanomain palveluksesta eikä odottaa siirtolaispassia.
Tämä oli kuudestoista kerta Jeren elämässä, jolloin hänelle annettiin lopputili. Hän lähti hotelli Helsinkiin tapaamaan Mr. River siä, mutta tämä oli kadonnut kuin kamfertti omaan hajuunsa. Hotellin vieraskirjaan oli vain ilmestynyt pikku merkintä: "Matkustanut takaisin USA:han".
Jere oli jälleen vapaa-ajattelija ja yksityisyrittäjä. Koska hänellä ei ollut totuutta armastelevan sanomalehtitoiminnan jälkeen mitään toiveita päästä opettajaksi, hän ryhtyi antamaan yk-sityistunteja oppikoululaisille ja ulkomaille matkustaville liikemiehille, joiden kielitaito oli saman arvoinen. Eräiden täytyi ohjata kädellään kieltään lausuessaan kaksi englanninkielistä sanaa. Eräät optimistit taas uskoivat oppivansa vieraan kielen pitämällä oppikirjaa taskussaan. Jere ei halunnut horjuttaa heidän uskoaan, koska hänenkin oli elettävä.
Puolisen vuotta myöhemmin Jere sai Mr. Riversiltä seuraavan kirjeen:
Pruklyynissä tammikuun kuutes päivä 1952.
Mr. Jerry Finn.
Terve täältä suuresta maailmasta new Yoorkista joko sinä kohta tulet kun pitäs pisnestä suurentaa ja tartten apuas ja kirjotin sinne Konsulaattiin helsinkiin ja pyysin niitä panemaan horioppia ja muuten on mennyt mukavasti mutta höri tahtoo olla vaan olis hyvä senssi tehdä rahaa kun sais kaverin helppaamaan, kyllä kai sinä nyt sitten tulet Paanariksi kun oli puhetta siis Kirjota heti kun tulet.
Sinua Tervehtäin
Mr. Isaac Rivers, Doctor,
881-41 St. Pruklyn N y.
Jere vastasi Doctor Riversille, että hän on jonon keskivälissä. Sitten hän tuli surulliseksi, sulkeutui yksinäisyyteensä ja alkoi lukea Schopenhaueria. Hänen mielensä olisi tehnyt kirjoittaa Doctor Riversille muutamia totuuden sanoja, mutta hän tunsi vaistomaista kunnioitusta miestä kohtaan, joka oli elänyt kuusi-kymmentäneljä vuotta. Toisaalta hän ymmärsi nyt perin hyvin eräitä miehiä, jotka kunnioittivat vain viinin ja konjakin ikää.
Jotta pääsisimme nopeammin uppoutumaan varsinaiseen tarinaamme, sivuutamme väkivaltaisesti eräät tärkeät yksityiskohdat ja sielulliset perustelut ja harppaamme tammikuusta kesäkuuhun. Vähää ennen juhannusta Jere Suomalainen vannoi pyhästi, että ei aio kaataa Yhdysvaltain hallitusta asevoimin, että hänen maineensa oli puhdas poliittisista tahroista ja että hänellä oli vilpitön tahto tulla maailmankansalaiseksi, jonka molemmat jalat ovat tukevasti maassa ja molemmat kädet ilmassa.
Pitkien ristikuulustelujen jälkeen tutkittiin hänen sotilaskan-takorttinsa, rikosrekisteriote, keuhkot, sydän, virtsa, verenpaine ja perhesuhteet. Havaittiin, että Jere Suomalainen ei ollut holhouksenalainen, että hänellä ei ollut aviottomia lapsia eikä elatusvelvollisuuksia, että hänen suvussaan ei ollut koskaan havaittu mielenvikaisuutta, tilapäistä juoppohulluutta, moniavioisuutta, synnynnäistä varvaskatoa, pimeänpelkoa eikä kleptomaniaa.
Lukijalle lienee tärkeätä, että hänelle ilmoitetaan jo näin alussa Jere Suomalaisen tuntomerkit. Pituus kuusi jalkaa ja kaksi tuumaa; paino satakahdeksankymmentäkolme paunaa; rotu: valkoinen; silmien väri: sähkövalaistuksessa teräksenhar-maa, päivänvalossa sininen; hiusten väri: vaaleahko, öljyttynä oravanpunainen; kasvojen muoto soikeahko; nenä suora ja tavanmukainen; hampaat omat. Muita tuntomerkkejä: parta ajeltu, kynnenalukset kohtalaisen puhtaat, säärissä, käsivarsissa ja rinnassa tavanmukainen karvapeite; puhuu suomea, ruotsia ja englantia; käyttää silmälaseja eikä näe pimeässä; luonteeltaan ystävällinen, kainohko ja ajoittain suuripiirteinen. Suostui vastustelematta antamaan sormenjäljet, tusinan valokuvia ja ken-gännumeron. Suostui vastustelematta rokotettavaksi pilkkukuumetta vastaan ja vannoi kaikki antamansa tiedot oikeiksi maineensa ja omantuntonsa kautta.
Jere Suomalaisesta oli leivottu maailmankansalainen. Ennen Suomesta lähtöään hän muutti nimensä Jerry Finniksi, mistä Virallisessa Lehdessä ja Päivän Sanomien 'Halutaan kirjeen-vaihtoon'-osastossa julkaistiin asianmukaiset kuulutukset. Tämän vuoksi lukijan onkin nyt sanottava jäähyväiset herra Jeremias Suomalaiselle. Emme enää puhu sanaakaan hänen hyvästä ja hienosta sukupuustaan. Mehän tiedämme kyllin hyvin, että hienosta sukupuusta on aina suurin osa maan alla, kun sen sijaan Mr. Jerry Finn elää ja vaikuttaa yhä maan päällä.
TOINEN LUKU
Siirtolaiselämän vaikuttavin kohokohta on laivan saapuminen New Yorkin satamaan. Mutta koska tästä aiheesta on jo tähän mennessä kirjoitettu yli kuusikymmentätuhatta matkakertomusta ja sama verta esittelyvihkosia, rajoitumme vain kuvaamaan Mr. Jerry Finniä, joka pääsi laivasta maihin neljän tunnin ankaran ristikuulustelun ja ruumiintarkastuksen jälkeen. Hän suhtautui pikku muodollisuuksiin perin suopeasti käsittäen, että terve epäily on aina paikallaan. Ensin häntä epäiltiin jalokivien ja huumausaineiden salakuljettajaksi, sitten poliittiseksi pakolaiseksi, vakoilijaksi, pornograafisen kirjallisuuden levittäjäksi, atomifyysikoksi ja lopulta etsintäkuulutetuksi ihmisryöstäjäksi, kunnes viimein havaittiin, että hän oli vain muuan niitä vilpittömiä onnenonkijoita, joilla ei ole mahdollisuutta päästä taivaaseen, mutta kylläkin kirkkovaltuustoon.
Hän joutui epäilyksen alaiseksi nimensä vuoksi, sillä Yhdysvaltain salaisen poliisin kirjoissa oli parituhatta Finn-nimistä miestä. Jos hän olisi säilyttänyt entisen nimensä, hänet olisi sivuutettu heti, koska sellaista nimeä eivät olisi kyenneet lausumaan muut kuin suomalaiset.
Jerry oli kuitenkin perin hilpeällä tuulella tepastellessaan alus-vaatteisillaan tulli- ja poliisiviranomaisten kuulusteluhuoneessa, josta avautui vaikuttava näköala New Yorkin pilvenpiirtäjiin. Kuulustelijat olivat myös hilpeällä tuulella, sillä heitä huvitti uuden siirtolaisen alushousujen takamusta, joka oli selänpään kummaltakin puolelta kulunut hiukiolle ja todisti valaehtoisesti omistajansa kuuluvaksi istumatyötä tekeväin luokkaan.
Herttaisten muodollisuuksien jälkeen viranomaiset toivottivat Jerryn tervetulleeksi uuteen maahan ja työnsivät hänet rannalla odottavan Isaac Riversin hoivaan. Mr. Rivers oli synnynnäinen optimisti: hän näki aina ihmisten vastoinkäymisissä valopuolia. Niinpä nytkin.
— Ole iloinen, että pääsit näin vähällä. Monet joutuvat Ellis-saarelle odottamaan kohtaloaan. Mutta missäs sinun matkatavarasi ovat?
— Tässä, vastasi Jerry aurinkoisesti ja heilutti pikku salkkua.