— Nimeni on Nord, sanoi vieras. — Wally Nord.
— Kuinka te tavaatte nimenne? kysyi Jerry, sillä hän tahtoi elää maassa maan tavalla.
— En-oo-er-dee. Nord.
— Mikä teitä vaivaa? tiedusteli Isaac vuorostaan.
— Minua? Ei sitten mikään. Tahdon vain auttaa teitä. Olen kirja-asiamies. Myyn maailman parhaita kirjoja polkuhinnalla.
Isaac huokaisi raskaasti ja sanoi Jerrylle:
— Minä menen keittiöön valmistamaan illallista, ja sinä kai lähdet kotiisi. Ja niin kuin tiedät, minä en osta kirjoja millään hinnalla.
Isaac poistui kiivain askelin, ja Jerry alkoi tehdä lähtöä. Mutta Mr. Nordia ei lannistettu pikku tölväyksillä. Hänellä oli kauppamatkustajan kärsivällisyys, rohkeus ja tarmo kulkea ovelta ovelle. Hän aloitti:
— Hyvä herra. Ulkonäöstänne rohkenen päätellä, että te harrastatte kirjallisuutta, sillä sivistystä ei voi salata. Te luette varmasti paljon?
— Jonkin verran, Jerry vastasi, ja hänestä tuntui kuin joku olisi kutittanut heinäntupsulla hänen jalkapohjiaan.
— Arvasinhan sen, innostui vieras ja ryhtyi kiireesti levittämään Isaacin pöydälle ruskean nahkalaukun sisältöä.
— Älkää vaivautuko, huomautti Jerry. — Minulla ei ole tänä hetkenä varaa ostaa kirjoja.
— Ei tietenkään. Sen vuoksi järjestämmekin kaupan vähit-täismaksulla. Murteestanne päättäen te ette ole syntyperäinen brooklyniläinen. Olette varmaankin syntynyt Euroopassa? Ehkä Englannissa vai kuinka?
— Minä en osta kirjoja vähittäismaksulla. Vihaan velka-kauppaa.
— Eurooppalaiset ovat yleensä ahkeria lukemaan — mikäli ovat lukutaitoisia. Mutta Amerikassa tietysti luetaan enemmän, niin kuin yleensäkin johtavissa kulttuurimaissa…
— Älkää vaivautuko. En osta nyt kirjoja millään ehdolla. Harteikas kirja-asiamies ei ollut kuulevinaan huomautuksia.
Hän latoi kirjaröykkiön pöydälle ja jatkoi innokkaasti:
— Kas tässä on maailman paras tietosanakirja. Hinta kuusi dollaria ja maksuaika kaksitoista kuukautta.
— En osta mitään vähittäismaksulla.
— Ja tämä loistoteos, joka kuvaa elokuvanäyttelijä Mamie Guggenheimin elämää, maksaa vain viisi dollaria. Sen on kirjoittanut maailman suosituin elokuvakirjailija Ben Snarik. Maksuaika kahdeksantoista kuukautta.
— En osta mitään vähittäismaksulla.
— Ja entäs sitten tämä — maailman loistavin eläinkirja! Sen ovat kirjoittaneet maailman etevimmät tiedemiehet ja…
— Ettekö kuullut, mitä sanoin? En osta mitään vähittäismaksulla!
Jerry huudahti nyt niin, että pelkäsi kellonsa pysähtyvän. Mutta kirjallisuuden uuttera peltomies oli oppinut kovempaankin huutoon. Hän otti nyt käteensä pikku kirjan ja jatkoi esittelyä:
— Te luultavasti harrastatte klassikoita? Nimittäin eurooppalaisia klassikoita. Kas tässä on Anatole Francen kootut teokset amerikkalaisia varten sovitettuna, supistettuna painoksena. Satakaksi sivua ja hinta vain 35 senttiä.
— Supistettuna sataankahteen sivuun?
— Niin juuri. Eikö ole loistava idea? Ja kuitenkin jokaisen romaanin ja novellin juoni on pysynyt koskemattomana.
— Anatole Francen kootut teokset sadassakahdessa sivussa? Jerry toisti hitaasti ja tunsi lievää huimausta.
— Jos se on mielestänne liian laaja, niin tässä on Victor Hugon kootut teokset vieläkin suppeammassa muodossa. Vain kahdeksankymmentä sivua.
— Kenen luvalla niitä on supistettu?
— Kustantajan luvalla tietenkin.
— Jospa France ja Hugo olisivat tietäneet…
— Me emme välitä sellaisista pikku herroista. Saavat olla iloisia, kun saavat tarinansa julkisuuteen.
Jerry muuttui surulliseksi.
— Minkä vuoksi heidän teoksiaan supistetaan? hän kysyi ihmeissään.
— Sen vuoksi tietenkin, että niitä voi lukea matkalla. Kukaan ei nykyään lue kotona, kun on paljon tärkeämpääkin tehtävää. Eikö muuten ole loistavaa, että Francen ja Hugon koko tuotannon voi lukea parissa tunnissa? Sitä paitsi ihmiset eivät halua suurikokoisia kirjoja.
— No entäs bestsellerit?
— Suokaa anteeksi, hyvä herra! Minä en tiennytkään, että te haluatte bestsellereitä. Kas tässä on viimeisin. Ehdottomasti maailman eniten myyty teos. 'Tähdet loistavat päivälläkin'. Kaksituhattakuusisataa sivua ja hinta vain yksitoista dollaria. Kerrassaan loistoteos, joka kuvaa jotakin historiaa. Luultavasti Amerikan historiaa kultakuumeen ajoilta.
— Kuka sen on kirjoittanut?
— Loretta Pliz. Hän on erään öljykuninkaan nuori rouva ja entinen kauneuskuningatar. Katsokaahan takakantta: hän on totisesti kaunis! Ehkä saan lähettää teoksen. Emme nimittäin myy bestsellereitä vähittäismaksulla.
— Älkää vaivautuko…
— Ehkä haluatte todellisen sensaatiokirjan 'Maailman suurin rikollinen'? Sen on kirjoittanut maailman paras kirjailija Vicent Durrell.
— Onko hän Amerikan paras kirjailija?
— Enemmän: Minähän sanoin: maailman paras.
— No entäs sitten Steinbeck, Faulkner, Hemingway ja Buck?
— Ne ovat nimestään päättäen joitakin eurooppalaisia lörpöt-telijöitä, joiden teoksia ei kannata kääntää Amerikan kielelle. Ihmiset eivät välitä psykologisesta saivartelusta. He kaipaavat reipasta toimintaa: murhia ja rakkautta. Mutta mitä arvelette tästä loistoteoksesta? Maailman historia taskukoossa. Yhdeksänkymmentä sivua ja runsaasti kuvia. Hinta vain 35 senttiä. Ellei kirja tyydytä teitä saatte rahanne takaisin. Tämä teos tässä on maailman kirjallisuuden historia. Joukossa on myös joitakin eurooppalaisia kirjailijoita ja kaikki Etelä-Korean tunnetuimmat lyyrikot. Se on pikku kirjanen, mutta sisällöltään jättiläinen. Kolmekymmentäkaksi sivua ja hinta vain 15 senttiä…
— Herra! Jo riittää! huudahti Jerry.
— Minulla on myös uutta Raamatun käännöstä. Suorastaan loistavaa tekstiä.
— Ettekö kuullut, mitä sanoin: en ole vähääkään kiinnostunut teidän supistetuista painoksistanne ja tiiliskivistänne. Voitte lähteä!
— Mitä te tarkoitatte? Supistetuista?
— On rikollista supistaa maailman kirjallisuuden helmet muutamaan sivuun.
— No mutta silloinhan ne vasta ovatkin todellisia helmiä. Tarkoitushan on vain parantaa teoksia, joissa ei ole muuta kuin paljon sanoja. Te ette siis pidä parannetuista painoksista?
— En, en pidä.
— Onko teidän tarkoituksenne arvostella makuani?
— On.
— Siinä tapauksessa te loukkaatte minua ja koko maatani. Kukaan älykäs ihminen ei viitsi lukea Danten Helvettiä alkumuodossaan, kun sen saa kymmenen sivun vihkosena. Nykyajan ihmisen täytyy lukea niin paljon, ettei hän voi uhrata aikaansa klassikkojen lörpötyksiin — varsinkin kun loistavia bestsellereitä ilmestyy joka päivä.
Jerry sytytti savukkeen hillitäkseen kiihtymystään.
— Hyvä herra, hän sanoi tiukasti, pankaa kirjat laukkuunne ja lähtekää!
Kirjallisen kulttuurin urhoollinen soturi oli ihmeissään:
— Ettekö te tosiaan aio ostaa mitään?
— En.
— Ette edes vähittäismaksulla? Meillä on loistavat maksuehdot…
— Riittää, riittää! Painukaa tiehenne! Tarkoitan helvettiin! Isaac Rivers ilmestyi huoneeseen keittiöesiliinassaan ja suuri paistiveitsi kädessään. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään, hän vain antoi katseensa puhua. Harteikas kirja-atleetti keräsi helmet ja tiiliskivet laukkuunsa ja lähti. Mutta ennen kuin hän sulki oven, hän huudahti ovenraosta:
— Tolvanat! Anturakärsät!
Oven sulkeuduttua Isaac sanoi Jerrylle moittivasti:
— Ja sinulla oli vasara…
Hän lähti takaisin keittiöön, ja Jerry jäi hetkeksi oman pienen minänsä seuraan. Viimein hän rohkaisi luontonsa ja lähti hitain askelin kotiinsa, paikkaan, jossa kaikki suurmiehet muuttuvat pieniksi ja pienet naiset suuriksi, jossa naisen kyynelet osoittautuvat maailman suurimmaksi vesivoimaksi ja jossa monet aviomiehet sairastuvat koti-ikävään.