Mutta Mr. Compottin ei tarvinnut esittää asiaa Adelinalle, sillä professori Minwegen oli jo ennättänyt hoitaa tällaisen pikkuseikan. Kun Jerry palasi alakertaan, hän tapasi Bobon oivallisessa kierteessä. Osa vieraista oli poistunut ravintolasta. Pitkän tar-joilupöydän ääressä istui enää kaksi nuorta miestä, muuan nuorehko nainen ja vilkaskatseinen kauppamatkustaja, jotka odottivat läheiseltä autoasemalta tilattuja hinaaja-autoja. Korventavaa kuumuutta hohtavan kamiinan ääressä istui Bobo keski-ikäisen herrasmiehen seurassa. Psykologi ei tietänyt pulasta mitään. Hänen kasvoillaan oli tulehtunut nuhan puna, silmät loimusivat jykevien lasien takaa kuin pikku kekäleet ja hän ohjasi käsillään sanojen vuolasta virtaa. Nähdessään Jerryn hän huudahti innostuneesti:
— Olemme jo odotelleet sinua. Saanko esitellä Mr. Glen Tuckerin? Mr. Tucker on V.K.J:n paikallisen instituutin johtokunnan puheenjohtaja. Olen luvannut, että autamme häntä.
Jerry kätteli Mr. Tuckeria ja istahti pöytään. Mr. Tucker oli kuusissakymmenissä elelevä miehenvekkuli, ruskeasilmäinen ja hiukan harmahtava. Hänen ikenissään oli runsaasti kultaa, jonka todellisen arvon hän paljasti nauraessaan. Muutamassa minuutissa kävi selville, että hän oli kohtalaisen varakas, kahden lapsen isä sekä luku- ja kirjoitustaitoinen. Hän omisti Paynsvillessä pikkaraisen ongenkoukkutehtaan ja Pine Lakessa kuuden huoneen asuintalon.
— Missä1 on Pine Lake? kysyi Jerry.
— Te olette Pine Laken keskustassa, vastasi Mr. Tucker. — Tämä on kesällä hyvin kaunista seutua ja täällä on paljon historiallisia paikkoja.
Mr. Compotti toi pöytään muutamia hampurilaisia ja vadillisen ranskalaisia perunoita, jotka oli käristetty margariinissa. Mr. Tucker tarjoutui maksamaan laskun, mutta Mr. Compotti huomautti:
— Tohtori on jo maksanut. Olkaa hyvä, tohtori. Ja niin kuin kai jo sanoin, me emme käytä hampurilaisiin hevosenlihaa emmekä keuhkoja.
Kiropraktikko tarttui päiväpalkkaansa ja työnsi puolet psykologin eteen. Kevyt illallinen hupeni äkkiä olemattomiin.
— Te olette kuulemma äskettäin saapunut Euroopasta? virkahti Mr. Tucker ihaillen Jerryn ruokahalua.
— Viime elokuussa, hyvä herra.
— Olipa onni, että pääsitte pois sieltä kurjuudesta. Jerry ei vastannut. Mr. Tucker jatkoi:
— Vanhempi poikani oli sodan aikana Euroopan rintamalla vangitsemassa saksalaisia ja yleni majuriksi.
— Korkea arvo, myönsi Jerry.
— Niin, mutta poikani olikin hyvä sotilas. Hän nitisti ainakin viisituhatta saksalaista, vaikka ei ollut koskaan ollut aseharjoi-tuksissa. Ja niin hänestä vain tuli puolessa vuodessa majuri.
— Se kävi nopeasti, totesi Jerry.
— Niin. Ja nyt poikani on lähettiläänä Etelä-Amerikassa ja tekee kovasti rahaa. Hän on maailman nuorin lähettiläs, täytti viime kesänä kaksikymmentäkolme. Savuke?
— Kiitos!
— Euroopassa ei taida vielä olla kunnon tupakkaa?
— Ei…
— Meillä on vaikka mitä.
— Paitsi opettajia, huomautti Bobo.
— Niitäkin on kohta tarpeeksi, kun ehditään Euroopasta tuottaa. V.K.J.I. on jo tilannut kolmensadan miehen lähetyksen.
— Mikä on V.K.J.I? kysyi Jerry.
Mr. Tucker paljasti kultaisen suunsa ja vastasi naurahtaen:
— Eikö Euroopassa tiedetä mitään V.K.J.I:stä? Se on Vapaan Kasvatus järjestön Instituutti, jolla on oppilaitoksia ympäri mantereen. Myös Pine Lakessa on V.K.J.I:n oppilaitos, ja minä olen sen esimies — presidentti, niin sanoakseni.
— Ja Mr. Tucker tarjoaa meille nyt väliaikaista tointa, sanoi Bobo.
— Opettajantointako? tiedusteli Jerry.
— Aivan niin, Mr. Finn, virkkoi ruskeasilmäinen presidentti aurinkoisesti. — Suokaa minun selittää, mistä on kysymys. Koulussamme on kolmekymmentä oppilasta, kaksikymmentäkolme poikaa ja seitsemän tyttöä, joiden ikä vaihtelee kahdestatoista seitsemääntoista. Opettajakuntaan kuuluu kaksi opettajaa, vakituinen järjestysmies ja talonmies. Nyt on seikka sellainen, että järjestysmies sanoi itsensä irti viime viikolla ja hakeutui poliisilaitoksen palvelukseen. Toinen opettaja erosi toimestaan eilen ja lähti Minnesotaan kaivostöihin, ja toinen aikoo lähteä viikon kuluttua. Meille on kyllä tulossa uudet opettajat, mutta se vie aikaa ainakin viikon päivät, joten koulumme tarvitsee heti kaksi väliaikaista opettajaa. Kun kuulin professori Minwegeniltä, että te molemmat olette toistaiseksi virkaa vailla, päätin pyytää apuanne. Mitä arvelette, Mr. Finn?
Jerry mietti tuokion ja tarkkaili samalla Bobon tulehtuneita kasvoja.
— Olisiko meidän hoidettava myös järjestysmiehen tehtävät? Jerry tiedusteli.
— Ei tietenkään, hyvä herra. V.K.J.I :n alaisissa oppilaitoksissa on kohtalainen järjestys. Meidänkin koulumme moraali on nyt paljon parempi kuin vuosi sitten, jolloin kolme tyttöä tuli raskaaksi ja yksitoista poikaa oli siirrettävä sairaalahoitoon liiallisen huumausaineiden käytön vuoksi. Tänä syksynä on tapahtunut vain pari pientä järjestyshäiriötä, mutta niissäkään ei ole tarvittu poliisin apua. Koulumme johtokunta on kuitenkin sitä mieltä, että moraali paranee vielä, kun saamme viikon päästä uudet opettajat. Toinen heistä on entinen yliopiston nyrkkeilyn opettaja ja toinen on tunnettu painonnostaja. Oppilaat kunnioittavat voimakasta opettajaa.
— Onko V.K.J.I. valtion laitos? kysyi Jerry.
Bobo potkaisi Jerryä jalkaan ja antoi silmillään merkkejä.
— Valtion! kauhistui Mr. Tucker. — Ettekö käsitä, että minä en siedä sosialismia? V.K.J.I. toimii yleisten kansalaiskeräysten ja lahjoitusten turvin, niin kuin kaikki merkittävät sivistyslaitokset.
Mr. Tucker lopetti kulttuuripoliittisen katsauksensa ja jäi odottamaan herrojen vastausta. Jerry vaikutti hieman haluttomalta, mutta Bobo sen sijaan tunsi suurta kiinnostusta tätä erikoista instituuttia kohtaan, varsinkin kun kymmenen dollarin päiväpalkan lisäksi opettajille luvattiin kalustettu huone, pesukone ja televisio. Jääkaappia ei pidetty tarpeellisena, koska johtokunta ei vielä tuntenut yhtään tapausta, jolloin opettajilla olisi ollut jotakin jääkaappiin pantavaa.
— Voimmehan kokeilla, sanoi professori Minwegen. — Meillä ei ole suurta vaaraa epäonnistua, jos käytämme introspektiota psykologisena tutkimusmenetelmänä.
— Aivan oikein, huudahti Mr. Tucker, sillä hän luuli, että introspektio oli sama kuin kolmiulotteinen elokuva. — Käyttäkää vain hyväksenne kaikkia vehkeitä, kyllä johtokunta maksaa.
— Psykologian voi mainiosti ottaa avuksi muita tieteitä opetettaessa, jatkoi Bobo. — Esimerkiksi sosiologia…
— Ei sosialismia! keskeytti presidentti. — Parasta opettaa vain sellaista, mistä oppilaat tykkäävät.
Jerryn vastahakoisuudesta huolimatta syntyi sopimus, jonka nojalla kiropraktikko ja psykologi lupautuivat väliaikaisiksi opettajiksi V.K.J.I:n Pine Laken kouluun, jossa moraali oli parantunut kiihkeällä vauhdilla ja jossa valmiiksi kalustettu opettajainhuone tarjosi maankiertäjille yösijan ja eräitä pikku mukavuuksia.
Kaupantekijäisiksi Mr. Tucker tilasi kolme tuopillista olutta, joten miesten aivojen hämäryys alkoi sulautua sopusointuiseksi ulkona vallitsevan pimeyden kanssa. Autojen huoltoasemalta saapui Kultaiseen Lautaseen puhelintieto, että ongenkoukku-tehtailijan auto oli hinattu huoltoasemalle ja oli jälleen ajokunnossa. Kun herrat alkoivat tehdä lähtöä, Mr. Compotti ilmestyi Jerryn viereen ja tarjoutui etsimään Jerryn auton avainta.
— Se on toivoton tehtävä, vastasi Jerry.
— Haluatteko, että ilmoitan huoltoasemalle? kysyi Mr. Compotti. — Ne kyllä hinaavat autonne tänne.
— Antaa olla…
— Mutta kun teillä on sentään niin kallis auto.
— Pikku juttu, Mr. Compotti, Jerry sanoi suuripiirteisesti. — Odotellaan huomiseen.