— Tunnepohjaisin ja samalla välittömin kirjallisuuden laji on siis lyriikka. Mutta menkäämme eteenpäin!
Hän kääntyi kirjoittamaan taululle sanaa dramatiikka, mutta se oli keskeytettävä ensimmäiseen tavuun, sillä luokka aloitti nyt hirvittävän offensiivin. Mädät kananmunat ja tomaatit räiskäh-telivät kuin kranaatit. Entisenä sotilaana Jerry heittäytyi lattialle ja ryömi taulun taakse suojaan. Ennen syntymäänsä mädäntyneet kananpojat viruivat hänen hartioillaan ja selässään ja levittivät vastenmielistä rikkivedyn lemua. Tulitus taukosi tuokioksi. Jerry käytti tilaisuutta hyväkseen, nousi vaaniskellen jalkeille ja pujahti äkkiä opettajainhuoneeseen, jossa Bobo oli syventynyt tutkimaan koulun päiväkirjaa.
— Joko tunti päättyi? kysyi psykologi rauhallisesti eikä nostanut katsettaan mahtavan kirjan sivuilta.
— Jo, vastasi Jerry hengästyneenä. — Ja samalla päättyi minun opettajanurani Vapaan Kasvatusjärjestelmän Instituutissa. Olen liian vanhanaikainen. En kykene opettamaan nykyajan nuorisoa.
Bobo sulki kirjan ja nousi ihmettelemään:
— Sinulta puuttuu psykologinen oivallus. Sinä et näköjään tajua, että psyykillisten tapahtumain kulkua ei voida tyrehdyttää. Mi-mikä täällä haisee?
Bobo nuuhkaisi ilmaa nuhaisella nenällään ja huomasi vasta nyt Jerryn töhryiset vaatteet.
— Mitä on tapahtunut? Jerry, mitä sinä olet tehnyt?
— Opettanut, vastasi Jerry kuivasti.
— Opettanut?
— Niin juuri. Kirjallisuuden alkeita. Ja vastaukseksi sain mätiä tomaatteja ja kanan alkeita. Bobo, minä aion lähteä.
— Ei, Jerry. Minä lupasin Mr. Tuckerille, että hoidamme opettajain tehtäviä viikon päivät. Sinun täytyy oppia uusiin tapoihin, tai oikeammin: sinun täytyy unohtaa kaikki vanhat tavat. Olen varma, että suuttumuksesi katoaa heti, kun alat tutkia sitä introspektiivisesti. Kokeellinen psykologia esimerk…
— Lopeta! keskeytti Jerry. — Sinä olet hullu!
— Sen sinä olet sanonut aikaisemminkin.
— Etkö sinä vieläkään usko sitä? Mr. Nygaard oli oikeassa: tämän instituutin oppilaille on puhuttava pistooli kädessä ja kaasunaamari kasvoilla. Koulun päiväkirjasta ilmenee, että täällä ei ole vielä yksikään opettaja ollut viikkoa pitempää aikaa. Ymmärrän hyvin, että he ovat lähteneet. Ja minä lähden myös.
Bobo huoahti:
— Kaikki johtuu vain siitä, että opettajat eivät kykene ratkaisemaan ongelmia. He eivät käsitä, että opettaminen on aloitettava ihmissuhdekoulutuksesta. Ollessani psykologian professorina Bostonissa… Etkö sinä kuuntele?
— En. Lähden yläkertaan puhdistamaan vaatteitani, ja sen jälkeen käyn noutamassa talonmieheltä auton avaimen.
— Tosiaan! Mehän voimme aamiaistunnilla käväistä Paynsvillessä, innostui Bobo.
Jerry poistui huoneesta sanaakaan sanomatta. Bobo kohotti olkapäitään ja haroi hetkisen takkuista tukkaansa. Hän suorastaan hekumoi opetuksen innossa. Hän aikoi ottaa oppituntinsa aiheeksi 'Psykologia ja siveysoppi', jota varten hän oli tehnyt jo joitakin muistiinpanoja. Herttaisesti hymyillen hän työntyi luokkahuoneeseen, jossa löyhkäsivät mädät kananmunat, tomaatit ja eltaantunut tupakansavu. Oppilaat vastasivat hänen hymyynsä, ja Bobo tunsi saaneensa ensimmäisen konkreettisen kosketuksen opetuslapsiinsa.
— Onko teillä tapana tupakoida oppitunnilla? hän kysyi aurinkoisesti.
— On, vastasi pieni ja kitukasvuinen poika, jonka nimi — opettajan pöydällä olevan pulpettikartan mukaan — oli David Benton.
— Hyvä on, vastasi Bobo. — Ehkä joku voi tarjota minullekin savukkeen?
Hillitty kuiskausten aalto löi yli luokan. Wesley Catherwoodin vieressä istuva tyttö avasi käsilaukkunsa ja heitti Bobolle savukkeen.
— Kiitoksia, neiti! huudahti Bobo, sytytti savukkeen ja istuutui pöytänsä ääreen.
Bobo imi savukettaan ja koetti tähyillä luokan perälle, jossa nuorukainen ja neitonen suutelivat toisiaan.
— Onko teillä tapana myös suudella oppitunnilla? kysyi opettaja.
Kukaan ei vastannut. Bobo jatkoi:
— Psykologisesti katsoen suuteleminen on aina aidompaa välitunnilla tai kotimatkalla. Mutta jos joku tuntee voittamatonta tarvetta suudella oppitunnilla, niin ilmoittakoon siitä minulle.
Luokassa oli hiljaista kuin kirkon sakastissa, joten Bobo oli voittanut ottelun ensimmäisen erän.
— Ja nyt laulamme! hän kehotti pontevasti ja nousi.
Oppilaiden oma-aloitteisuuteen vedoten Bobo sai kuulla kolme viime hetken huippuiskelmää: 'Hi-lili, hi-lo', 'Vain sinä, rakas' ja 'Suutele minua tulisemmin, John!'
Tunnelma oli vapaa ja välitön, niin vapautunut, että takarivillä istuva nuorukainen, jonka nimi pulpettikartan mukaan oli John Blackfish, suuteli tummatukkaista tyttöä. Päästäkseen opetusaiheeseensa käsiksi Bobo aloitti elettävän hetken tunnelmasta.
— Hyvät ystävät! Kukaan ihminen ei voi väheksyä suutelemisen merkitystä. Se on ensin vähäinen, merkityksetön tapa, mutta myöhemmin se johtaa pitemmälle. Nykyaikaisessa romaanissa suudelma on kirjan olennaisin osa, jonka ympärille on siroteltu suuri joukko sivuseikkoja. Mekaanisesti katsottuna se on painoasia, joka esitetään kuitenkin suullisesti. Voidaan myös sanoa, että se on kahden imulaitteen yhtymäkohta eli kontakti. Kodissanne te varmasti näette pikku siskojen ja veljien saavan suudelmia vapaasti. Nuorten miesten sen sijaan täytyy monesti varastaa niitä ja vanhojen miesten ostaa. Ensi suudelma saadaan vain kerran elämässä, ja se muistetaan vielä silloinkin, kun viimeksi saatu on jo unohtunut. Suudelma synnyttää nuoressa koulutytössä uskoa, aviovaimossa toivoa ja odottavassa eli yksinäisessä ikänaisessa kristillistä armeliaisuutta.
Luokan perältä lähti liikkeelle kuiskausten maininki, joka voimistui pian hiljaiseksi supinaksi. Joku sanoi jo melko äänekkäästi:
— Eihän tässä ole mitään uutta… Vanhaa höpinää…
Bobo silmäili muistiinpanojaan. 'Psykologia ja siveysoppi' oli kuitenkin aihe, joka vaati hiukan laveamman pohjakaavailun. Sen vuoksi hän jatkoi maaperän muokkausta seuraavin sanoin:
— Baltimoren City Collegen bakteriologian professori Bryan on tutkinut suudelmien aiheuttamaa tautien tartuntavaaraa ja todennut, että jokaisessa suudelmassa siirtyy keskimäärin 143 bakteeria suusta suuhun. Näistä bakteereista on viisitoista tai seitsemänkymmentäkaksi tauteja aiheuttavia. Bakteerien siirtyminen suusta toiseen on suorassa suhteessa suudelman tulisuuteen ja aikaan. Siis mitä pitempään ja tulisemmin te suutelette, sen varmemmin saatte tai annatte toisillenne lahjaksi bakteereja…
— Se ei ole totta! keskeytti Stanislaus Valentin, jonka sukunimi oli liian monimutkainen lausuttavaksi, tavattavaksi ja ladottavaksi.
— Se on totta, tähdensi Bobo. — Professori Bryan todistaa tieteellisesti, että bakteerit viihtyvät parhaiten nuorten koululaisten mehukkaissa ja pehmeissä huulissa,"mutta karttavat sen sijaan aikaihmisten kylmiä ja kuivia huulia. Jos suutelijat tupakoivat ankarasti, on tartunnan vaara vain kolmannes normaalista. Tällä kaikella tahdon vain sanoa, että suuteleminen yleensäkin on bakteriologisesti arveluttava tunne- ja lihastoiminta. Jos taas ryhdymme tarkastelemaan asiaa psykologian ja siveysopin valossa, niin…
Bobo sai vastaanottaa ensimmäisen tomaatin, joka töhri hänen rintapielensä. Hän alkoi pyyhkiä silmälaseistaan tomaattimehua ja oli hiukan ihmeissään. Jotta lukijan mielikuvituskin saisi hieman terveellistä veryttelyä, jätämme Bobon ja hänen opetuslapsensa ja siirrymme portaita myöten koulun yläkertaan, opettajain luontoisetuasuntoon, jossa Jerry Finn nautti aamupäiväkahvia koulun talonmiehen Mr. Redmanin seurassa.