— Kiitos, tohtori…
Mr. Rivers keräsi lattialta mainoslehtiset ja ojensi ne potilaalle.
— Nämä unohtuivat.
Vieras otti lehtiset vastaan, työnsi ne taskuunsa ja virkkoi:
— Annan ne tuttavilleni vielä tänään. On paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat hoitoa… Kiitos vielä kerran, herra tohtori…
Vanha, tautien vaivaama mies, joka oli pieni kuin pyhänä kasvanut, unohti kainalosauvansa ovensuuhun. Hän tunsi Jumalan vain kuulopuheelta, mutta siitä huolimatta hän kiitti jumalaansa, kun eli vielä. Kun hän oli lähtenyt, Mr. Rivers ja maailmankansalainen Jerry Finn ottivat viskiryypyn ja ryhtyivät sitten suunnittelemaan illan ohjelmaa. Bisnestä oli laajennettava. Kiropraktiikan ihmeteot oli vietävä kansan tykö. Viejäksi oli valittu Mr. Jerry Finn, jota vanhassa maassa oli kerran sanottu maailman suurimmaksi totuudenpuhujaksi. Nyt hän oli valmistumassa lääketieteen remonttimieheksi.
Hagar-puistikko oli Brooklynin 'yleisönosasto', jossa vapaan maan vapaana olevat kansalaiset saivat julistaa sananvapautta: jokaisella oli oikeus ylistää omaansa ja moittia muita. Vapaamielisyydessä oli menty niin pitkälle, että puistossa oli annettu esiintyä Marian Andersoninkin, vaikka hänen paikkansa olisi ollut New Yorkin Harlemissa.
Elokuun ilta oli hivelevän lämmin, miltei hiostava. Sää oli erittäin suotuisa jäätelön ja coca-colan myyjille sekä maailmankuululle Transpirantkartellille, joka järjesti parhaillaan valtavaa mainosrynnäkköä kiusallista hikoilua vastaan: Miksi kiusaatte lähimmäistänne vastenmielisellä lemulla, kun muutama pisara Isadoraa likvidoi liikenne?
Kello läheni seitsemää. Valkoiseen smokkiin pukeutunut Jerry Finn seisoskeli puiston laidassa tohtori Riversin seurassa ja koetti pitää itsensä miehenä. Muodoton typeryys piti häntä ikuisessa piinassaan, ja hän alkoi vähitellen vieraantua itsestään. Mutta tohtori oli optimisti — niin kuin olemme jo aikaisemmin useita kertoja maininneet — jolle jokainen tilaisuus avautui aivan levälleen. Hän tähyili jännittyneenä Lake Avenuelle ja odotti elämänsä suurta kohokohtaa, joka maksoi hänelle kah-deksansataa dollaria. Hän oli nimittäin antanut tilaisuuden järjestämisen maailmankuulun mainostoimiston Sterling and Sonin hoidettavaksi.
Minuuttia vailla seitsemän kajahtivat ensimmäiset fanfaarit ja eräästä porttikäytävästä putkahti kadulle ääniauto. Kovaääninen levitti avaruuteen suosittuja iskelmiä ja sen jälkeen lyhyitä tiedotuksia: Sairaudet on voitettu! — Ihmisen ikää voidaan pidentää! — Ei ilmoituspetosta! — Maailmankuulu professori Jerry Finn puhuu…
Jerry alkoi täristä. Hänen valkoisen smokkinsa kainalot olivat hiestä märkinä, ja silmälasit peittyivät kuumaan höyryyn. Mutta tohtori Rivers oli virkeä kuin laiska lauantaina. Hän näpsäytti sormiensa päitä, pukkasi Jerryä kylkeen ja huudahti haltioituneena:
— Jerry, kaveri! Katsohan! Ei ne ihan suotta nylkeneet mi-nultar kahdeksaasataa dollaria.
Jerry tuijotti eteensä kuin humalan usvaan. Hitaasti liikkuva ääniauto kääntyi puiston ajotielle ja levitti eetteriin mainoksen suitsutusta. Autoa seurasi yhdeksän puolialastonta kaunotarta kantaen suuria mainosjulisteita. Tytöt muistuttivat erehdyttävästi Marilyn Monroeta. Maailman laidalla elänyt Jerry Finn ei käsittänyt, että Marilyn Monroen edustamasta naistyypistä oli pari kuukautta sitten luotu naiskauneuden standardi. Marilyn oli normi.
Ääniauto pysähtyi keskelle puistoa, ja Marilynit ryhmittyivät sievästi auton ympärille henkivartiokaartiksi. He olivat todellakin henkisiä: he eivät antaneet aineen kahlita lihan juovuttavaa suloisuutta.
Muutamassa minuutissa koko Hagar-puistikko oli täyttynyt ääriään myöten. Jäätelö ja coca-cola seurasivat yleisöä, samoin hyväntekeväisyysyhdistysten avunkerääjät ja maailman taitavimmat taskuvarkaat. Kansallishymnin jälkeen kuuluttaja pyysi hiljaisuutta:
— Nyt on kysymys miljoonien dollareitten säästöstä.
Kun raha puhuu, silloin kaikki kuuntelevat. Niinpä syntyi nytkin tuokion hiljaisuus, ja kuuluttaja pääsi esteettömästi jatkamaan:
— Amerikan kansa tuhlasi viime vuonna sairaala- ja lääkäri-laskuihin yli kahdeksan miljardia dollaria. Siis parisataa dollaria henkeä kohti. Tätä summaa voidaan huomattavasti pienentää, jos seurataan professori Jerry Finnin viisaita neuvoja. Olemme ylpeitä, kun voimme nyt esittää yleisölle maailmankuulun professori Jerry Finnin. Olkaa hyvä, Mr. Finn!
Professori Finn nousi huojuvin askelin puhujankorokkeelle. Marilynit asettuivat kunniavartioon korokkeen ympärille ääni-auton puhaltaessa kolme juhlallista fanfaaria. Yleisö paukutti käsiään ja alkoi tungeksia lähemmäksi koroketta, lähemmäksi yhdeksää nykyajan sulotarta. Tunnelma oli kuin nudistiker-hossa, jossa ihmistä ei katsota kasvoihin.
Maailman suurin totuudenpuhuja maailmankansalainen Jerry Finn puhui:
— Hyvät kansalaiset! Jokaisella ihmisellä on selkäranka. On olemassa monenlaisia selkärankoja. Toisten selkäranka on suora, toisten pahasti notkolla. On myös ihmisiä, joilla ei ole selkärankaa ollenkaan. Tällaisia ovat muun muassa monet valtiomiehet, kansanedustajat ja eräät aviomiehet. Heidän elämänsä on joskus perin tukalaa, koska selkärangatonta ihmistä ei kunnioita kukaan…
Valtavat hyvä-huudot keskeyttivät Jerryn puheen. Ihmismassan puristuksessa puuskuttava tohtori Rivers pyyhkäisi riemun-hikeä otsaltaan. Valonheittimet puhkoivat ilmaan pitkiä viiltoja. Jerry kaivoi taskustaan puheensa konseptin ja jatkoi esitystään:
— Te tiedätte liiankin hyvin, mitä sairaus maksaa. Jokaisella koululaisella on silmälasit, tekohampaat, vatsakatarri ja tupakka-yskä, ja jokaisella täysikasvuisella ihmisellä jokin vaikea sairaus. Miksi? Vain sen vuoksi, että ihmisten selkärankoja ei ole koskaan tutkittu. Kun maailmankuulu amerikkalainen lääkäri, tohtori Palmer, perusti kiropraktikkojen koulukunnan, hänelle naurettiin. Mutta ei naureta enää. Nyt tiedetään, että selkänikamien epänormaali asento aiheuttaa hermorungon puristuksen ja tästä on seurauksena tuhansia sairauksia. Nikamat on siis saatava paikoilleen — ja ne saadaan, jos käännytään ajoissa kiropraktikon puoleen. Brooklyn voi olla ylpeä, kun sillä on maailman paras kiropraktikko, tohtori Isaac Rivers, mies, joka saa rammat kävelemään ja vaivatut tanssimaan…
Tällä kohtaa puhetta muuan Marilyn kohotti yleisön nähtäväksi julistetta, jossa oli vain yksi sana: 'Taputtakaa!' Ja yleisö taputti. Ääniautosta lähetettiin jälleen muutamia fanfaareja, minkä jälkeen professori Finn jatkoi:
— Te näette tässä ympärilläni yhdeksän maailman kauneinta naista…
Puhe oli jälleen keskeytettävä, sillä eräät yleisön joukossa olevat naiset alkoivat viheltää, kun sen sijaan miehet huusivat eläköötä.
Ääniauton kuuluttaja pyysi hiljaisuutta, ja Mr. Finn jatkoi:
— Katsokaa näiden naisten selkiä, jotka on paljastettu yleisölle,, neljännestä nikamasta ylöspäin, (Tällä kohtaa Marilynit käänsivät yleisölle selkänsä.) Ne ovat kuin hienoja taideteoksia! Ei yhtään virheellistä nikamaa. Tällaisen selkärangan saa jokainen, joka kääntyy ajoissa tohtori Isaac Riversin puoleen. Muistakaa: tohtori Isaac Rivers! Osoite kahdeksansataakahdeksan-kymmentäyksi, neljäskymmenesensimmäinen katu. Tilatkaa vastaanottoaika ajoissa, sillä tungoksessa tulee aina tapaturmia. Isaac Rivers voi parantaa kaikki taudit. Vanhat saavat takaisin nuoruutensa ja hautaustoimistot tekevät vararikon. Muistakaa nimi: ISAAC RIVERS! Me voimme valloittaa koko maailman kiropraktiikan avulla. Kaikki kirkkokunnat tulevat kerran siunaamaan Isaac Riversin. Muistakaa: me elämme selkärankamme varassa. Näyttäkäämme maailmalle, että meillä kaikilla on maailman paras selkäranka…
Jerry lopetti puheensa, ja sen jatkoksi lähetettiin ääniautosta yhtenäisenä nauhana nimeä Isaac Rivers, Isaac Rivers, Isaac Rivers…
Kahdeksansataa dollaria maksanut näytös päättyi Marilynien yhteisesti laulamaan iskelmään 'Rakastan selkääsi, rakas'.