Sisällissodan jälkeen Mannerheimiin suhtauduttiin ristiriitaisesti.
Suurin osa kansasta piti häntä sankarina, maan vapauttajana.
Kuitenkin moni hengissä säilynyt punainen tai punaisen perheenjäsen tunsi katkeruutta Mannerheimia kohtaan.
Mannerheim valtionhoitajana — itsenäisen Suomen rakentaminen alkaa
Sisällissodan jälkeen alkoi rauhan ja itsenäisen Suomen rakentamisen aika.
Suomen johtavat poliitikot halusivat pitää Suomen tiiviissä yhteydessä Saksaan.
Yhteistyössä haluttiin mennä niin pitkälle, että Suomeen haluttiin maan johtajaksi kuningas.
Itse asiassa eduskunta ehti jo valita tähän tehtävään saksalaisen prinssin. Kuninkaana hänen nimensä olisi ollut Väinö I (ensimmäinen).
Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Samalla suomalaisten oli pakko luopua suunnitelmastaan valita kuningas maan johtoon.
Mannerheim oli alusta asti vastustanut tiivistä yhteistyötä Saksan kanssa.
Hän ei päässyt yksimielisyyteen maan muiden johtajien kanssa siitä, mitkä valtiot olisivat parhaat yhteistyökumppanit Suomelle. Siksi Mannerheim erosi ylipäällikön tehtävästä melkein heti suuren voitonparaatin jälkeen 29.5. vuonna 1918. Eronsa jälkeen hän matkusti heti ulkomaille. Ero oli Mannerheimille katkera pettymys, koska voitetun sodan jälkeen hän olisi halunnut olla mukana maan johdossa.
Pian Mannerheimin palveluksia tarvittiin uudelleen.
Maassa oli huutava ruokapula. Tarvittiin ulkomailta viljaa ja muita elintarvikkeita.
Lisäksi Suomi oli juuri itsenäistynyt ja sen tukija, Saksa, hävinnyt maailmansodan.
Suomelle oli tärkeää, että Englanti, Ranska ja Yhdysvallat tunnustavat Suomen itsenäisyyden. Mannerheim oli sopiva mies neuvottelemaan näiden maiden kanssa.
Samalla hän pystyisi hankkimaan elintarvikkeita Suomeen.
Siksi hallitus pyysi Mannerheimia lähtemään Suomen edustajana neuvottelumatkalle Englantiin ja Ranskaan syksyllä vuonna 1918.
Aluksi Mannerheim epäröi lähteä hallituksen edustajana tälle matkalle. Muistelmissaan hän kirjoittaa asiasta: — Aluksi vastustin ehdotusta. En halunnut yhteistyöhön hallituksen kanssa, joka oli eri mieltä kuin minä. Ymmärsin kuitenkin pian, että isänmaallinen velvollisuuteni oli saada Suomen asema hyväksi maailmalla. Maamme tarvitsi myös elintarvikkeita. Siksi kauppayhteydet oli saatava kuntoon. Kun olin pohtinut asiaa perusteellisesti, päätin suostua hallituksen pyyntöön.
Mannerheimin matka oli onnistunut. Suomen itsenäisyys sai tunnustuksen ja maan ruokapulakin helpottui.
Haaveet saada kuningas olivat kariutuneet. Suomi tarvitsi johtajan, joka alkaisi järjestää maan asioita. Päätettiin nimittää maahan vanhojen lakien mukaan valtionhoitaja.
Mannerheim oli tähän tehtävään sopivin suomalainen.
Hänet nimitettiinkin valtionhoitajaksi 12.12. vuonna 1918.
Näin Mannerheim sai hyvityksen edellisen kevään erolleen ja kokemalleen pettymykselle.
Muistelmissaan Mannerheim kuvaa, iloaan ja tyytyväisyyttään, kun hän saapui Helsinkiin valtionhoitajana: — Samalla asemalla, jolta olin seitsemän kuukautta sitten poistunut yksinäisenä miehenä, olivat nyt maan kaikki arvohenkilöt minua vastassa. Myös kadun varret olivat täynnä helsinkiläisiä, jotka lämpimästi tervehtivät minua — jo toisen kerran saman vuoden aikana!
Mannerheimilla oli heti kolme tärkeää tehtävää: Suomen suhteet muihin maihin tuli saada kuntoon. Maassa oli yhä pula ruuasta. Elintarvikkeita piti nopeasti saada Suomeen. Lisäksi maahan oli saatava toimintakykyinen eduskunta ja valittava presidentti. Punavankeja oli vielä paljon vankileireillä.
Myös heidän kohtalonsa oli ratkaistava. Mannerheim esitti vankien armahtamista. Suuri armahdus toteutui kuitenkin vasta kesäkuussa vuonna 1919.
Ensimmäisinä tehtävinään Mannerheim loi Suomen hyvät suhteet ulkomaihin. Nopeasti hän myös pani toimeen eduskuntavaalit ja sitten presidentin vaalit.
Eduskunta valitsi Suomen ensimmäisen presidentin. Myös Mannerheim oli ehdolla presidentiksi.
Eduskuntaan oli valittu 80 sosiaalidemokraattia. Vasemmisto ja keskusta eivät voineet hyväksyä Mannerheimiä.
Näin Kaarlo Juho Stählberg valittiin ensimmäiseksi presidentiksi.
Tämä oli raskas tappio, jota Mannerheim ei koskaan unohtanut.
Presidentti Stählberg tarjosi Mannerheimille puolustusvoimien ylipäällikön tehtävää, mutta hän kieltäytyi siitä.
Tämän jälkeen Mannerheim vetäytyi kymmenen vuoden ajaksi syrjään poliittisesta elämästä.
Mannerheim vapaana kansalaisena — Mannerheimin lastensuojeluliitto perustetaan
Mannerheim oli nyt siviilihenkilö, vapaa kansalainen, jolla ei ollut minkäänlaista Suomen valtion antamaa tehtävää. Hän oli hyvässä kunnossa ja halukas toimintaan.
Varsinaisen kodin Mannerheim löysi itselleen Helsingin Kaivopuistosta.
Siellä sijaitseva huvila oli varta vasten korjattu Mannerheimin käyttöön.
Nykyään rakennuksessa toimii Mannerheim-museo.
Mannerheim sai monia kunnianosoituksia. Ehkä merkittävin niistä oli 7,5 miljoonan silloisen markan rahalahja, jonka suomalaiset olivat hänelle keränneet. Rahalahjan lisäksi Mannerheim sai vastaanottaa adressin eli kirjeen, jossa oli satojentuhansien suomalaisten allekirjoitus. Siinä todettiin muun muassa: — Haluamme kiittää Teitä Suomen vapaudesta ja itsenäisyydestä.
Olemme halunneet perustaa rahaston, joka kantaa Teidän nimeänne. Näin nimenne muisto säilyy myös tuleville sukupolville.
Mannerheim antoikin rahoista huomattavan osan erilaiseen avustustoimintaan.
Mannerheimin sodissa näkemät kärsimykset sekä keskustelut sisarensa ylihoitaja Sophie Mannerheimin kanssa antoivat hänelle aiheen perustaa vuonna 1920 Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton. Sen tavoitteena oli parantaa lasten terveyttä. Sisällissodan jälkeen moni lapsi oli menettänyt ainakin toisen vanhempansa. Myös he tarvitsivat apua.
Aluksi lastensuojeluliiton toimisto sijaitsi Mannerheim kodissa Kaivopuistossa. Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa tyytyväisenä tästä ajasta: — Mielihyvin muistelen ensimmäistä luovaa kaksivuotiskautta, jolloin liiton toimisto oli sijoitettu kotiini. Silloin saatoin läheltä seurata toimintaa ja myös osallistua työn kehittämiseen. Tässä työssä arvokkaana tukena minulla oli sisareni Sophie. Hän tuki ja kannusti minua vuoteen 1928 saakka, jolloin hän kuoli.
Vuodesta 1921 alkaen Mannerheim toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän toimi 30 vuotta, aina kuolemaansa asti. Tämäkin toiminta oli lähellä hänen sydäntään, ja hän omistautui sille koko tarmollaan.
Mannerheim toimi erityisen innokkaasti myös maanpuolustustyössä. Hän oli varsin suosittu puhuja erilaisissa vapaussodan muistojuhlissa.
Mannerheim ampuu tiikerin — ulkomaanmatkoja ja metsästysretkiä
Mannerheimin elämään sisältyi paljon ulkomaanmatkoja, joilla hän tapasi muiden maiden johtavia henkilöitä.
Ulkomailla hän saattoi myös liikkua vapaasti, ilman jatkuvaa huomiota.
On arvioitu, että 1920-luvulla Mannerheim oleskeli puolet ajastaan ulkomailla.
Mannerheim oli koko elämänsä ajan innokas metsästäjä. Kun hänellä ei ollut virallisia tehtäviä, myös metsästykseen jäi aikaa.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa metsästysharrastuksestaan: — Kotimaassa olin mukana hyvien ystävien seurassa virkistävillä metsästysretkillä. Metsästin myös Itävallassa, jossa minulla oli oma saksanhirvien pyyntialue. Vuosina 1927 ja 1937 minulle tarjoutui mahdollisuus matkustaa Intiaan ja metsästää siellä suurriistaa.
Intian metsästysmatkalla vuonna 1937 hän sai saaliiksi neljä tiikeriä.
Kaksi tiikerin taljaa on vieläkin nähtävillä Helsingissä Kaivopuiston Mannerheim-museossa.