Выбрать главу

—     Miten sä ja Henkka tutustuitte? Jesse kysyi.

Kerttu muisteli, kuinka Paola keksi alkaa tarjota bread cc breakfast -palveluita, yösijaa ja aamiaista, turisteille. Paolasta oli mielenkiintoista puhua englantia vieraitten kanssa, ja hän uskoi, että siitä olisi hyötyä hänen yhä isommiksi kasvaville pojilleenkin. Mariquitakin hyötyi, sillä Paola ei toki ollut se, joka matkailijoille aamiaista laittoi. Hän sai ansaittua hiukan lisää rahaa perheen yhteiseen kassaan. Ei turisteja tosin koko ajan Paolan porteista sisään marssinut. Kolumbia ei ollut mikään turistien ykköslomakohde. Mariquitan kotikaupunkiin matkustikin juuri sellaisia ihmisiä, jotka halusivat matkustella siellä, missä eivät varmasti törmäisi maanmiehiinsä. Ihmisiä, jotka etsivät niin kutsuttua aitoa toiseutta.

Mariquitakin oli mielellään koulussa opiskellut englantia. Nyt hän keittiössä hääriessään kuunteli korvat höröllä ja imi itseensä englannin kieltä.

Joskus kävi niin, että matkailijat vetivät Mariquitan mukaan keskusteluun. Se oli Mariquitasta upeaa. Nuo ihmiset eivät nähneet näkymättömiä rajoja, jotka ko

lumbialaisessa kaupungissa erottivat mustat valkoisista ja palvelijat palveltavista. Ulkomaalaisten mielestä hänen mielipiteensä olivat aivan yhtä mielenkiintoisia kuin Paolan ja hänen poikiensa.

Kerttu hiljeni. Jesse oli ollut niin kauan hiljaa, että hän oli varmaankin jo pitkästynyt Kertun tarinointiin. Vai oliko? Suomalaisilla oli kumma tapa kuunnella yhtä hiljaa, kiinnostipa asia heitä tai ei.

—     Hei, tää on tosi mielenkiintoista. Mä en vaan tiedä mitä mä sanoisin, Jesse reagoi Kertun vaikenemiseen. — Ja musta on aika järkyttävää, ettet sä oo päässy kouluun, tai että joku jätti sut siksi että sä nyt satuit syntymään tummaihoseks! Se on vaan väärin.

—     Suomi on hieno maa, Kerttu vastasi. — Täällä kaikki pääsee kouluun ilmaseks. Ja siivooja voi mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa, kukaan ei puhu pahaa! Ainakaan päin naamaa.

—     Yhtä lailla täällä työtön mies voi mennä naimisiin menestyvän naisen kanssa, Jesse virnisti, ja käänsi ohjauspyörästä.

—     Kuka mies nyt naimisiin haluu? kysyi Anssi.

Eija tömäytti häntä lumilapiolla. Anssi kolautti takaisin omallansa. Heidän miekkaillessaan auton takapenkillä Jesse pysäköi auton syrjäisen tien varteen. Heidi hyppäsi autosta pois ensimmäisenä ja nappasi takakontista lumiauran.

—     Lumenluonti. Paras syy ottaa töistä palkatonta vapaata, hän julisti.

—     Mä sentään vaan ihan reilusti lintsaan, sanoi Jesse.

Koko viisihenkinen seurue alkoi vapauttaa lumen alta sivutietä, jota kukaan ei ollut aurannut koko talvena.

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

Aitoa toiseutta. Erilaista kulttuuria kuin omassa maassa. Kuitenkin sellaista, joka on oikeasti olemassa eikä vain esitys turistien iloksi.

Hyväosaisten. Niitten, joiden asiat ovat paremmin. Yleensä hyväosaisiksi kutsutaan ihmisiä, joilla on paljon rahaa.

Hyötyi. Sai jotakin hyödyllistä. Esimerkiksi tietoa.

Hääriessään. Kun hän hääri.

Hääriä, työskennellä yleensä monen tehtävän parissa. Keittiössä häärivä ihminen voi vaikkapa tiskata, paistaa perunoita ja pilkkoa vihanneksia.

Ihan reilusti. Rehellisesti, avoimesti. Ilman että keksii tekosyitä.

Kaikin mokomin. Kyllä se käy, oikein hyvin. Ei mitään syytä sanoa ei.

Katala. Sellainen, joka käyttää älyään ilkeällä tavalla. Häijy.

Kolautti. Löi tai tönäisi niin että kuului kaikuva ääni.

Korvat höröllä. Kun korvanlehdet kääntyvät kauemmas päästä. Kuvitellaan, että jos joku kuuntelee hyvin tarkasti, hänen korvansa kääntyvät ääntä kohti.

Kumma. Outo. Omituinen.

Lintsaan. Olen koulusta poissa ilman lupaa.

Marssinut. Kävellyt järjestyksessä, tahdissa, usein ryhmässä. Armeijassa sotilaat marssivat.

Menestyvän. Sellaisen, joka onnistuu ja osaa, jonka elämä sujuu hyvin. Usein menestyjä ansaitsee paljon rahaa.

Miekkaillessaan, perusmuoto miekkailla. Taistella miekoilla. Tai muilla pitkillä esineillä.

Palkatonta vapaata. Vapaapäivä, jolta ei saa palkkaa, on palkaton.

Palvelijat palveltavista. Palvelijat niistä joita pitää palvella.

Sopeutumisen kannalta. Sen vuoksi että viihtyisi ja haluaisi pysyä siellä missä on.

Sure, perusmuoto surra. Muistella ikävää asiaa. Olla surullinen. Itkeä. Murehtia.

Olosuhteisiin nähden. Paremmin kuin siinä tilanteessa voisi luulla. Asiat voisivat olla huonomminkin.

Pitkästynyt. Sellainen, jolla on tylsää, jolla on liian vähän tekemistä.

Päin naamaa. Kasvokkain, kasvotusten. Puhutaan jostakin ihmisestä tälle ihmiselle itselleen.

Satuit syntymään tummaihoseks. Synnyit sattumalta ihmiseksi, jolla on tumma ihonväri.

Sekosi laskuissaan. Laski väärin. Unohti, mihin asti oli laskenut.

Syrjäisen tien. Tien, joka on kaukana ruuhkista ja sieltä missä ihmisjoukot yleensä ovat.

Tarinointiin. Tarinankerrontaan. Siihen että kerrotaan tarinaa.

Tehnyt kaikkensa. Tehnyt aivan kaiken, jokaisen mahdollisen asian, jotta onnistuisi.

Töitä oli silloin kuin oli. Joskus töitä oli, mutta joskus niitä ei ollut.

Tömäytti. Löi, mutta ei kovin kovaa.

Törmäisi. Osuisi. Tapaisi sattumalta.

Vaikenemiseen. Siihen että tuli hiljaista, että puhuminen loppui. Vaikeneminen on kultaa, aina ei kannata kertoa kaikkea.

Viisihenkinen seurue. Viisi ihmistä, jotka viettävät aikaa yhdessä.

Ykköslomakohde. Se paikka,jonka valitset ensimmäisenä, jos saat päättää, minne lähdet lomalle. Ensisijainen kohde lomamatkalle. Kohde, määränpää, paikka johon ollaan menossa.

Yösijaa. Paikkaa, jossa voi nukkua yön, kun ei ole kotona.

Viidestoista luku, jossa miehet selviytyvät arktisissa olosuhteissa

Henkka työnsi tulisijan hiillokseen koivuntuohta ja puhalsi.

Kun tuli nuoleskeli jälleen iloisesti halkoja, Henkka palasi pihalle, varhaisesta aamusta alkaen hän oli vapauttanut pihaa lumikinoksen alta. Laajentanut alaa, jolla ei tarvinnut kahlata korkeissa nietoksissa.

Vaikka kyllä sekin tarpeen vaatiessa luonnistui! Henkan rinta röyhistyi, kun hän katseli uraa umpihangessa. Se oli syntynyt, kun hän oli Jevgeni reppuselässään kahlannut metsän halki mökilleen, ja sen lämmitettyään kipaissut omia jälkiään takaisin hakemassa vielä teltan, kamiinan ja rinkankin. Lihaksia kivisti nyt, mutta mitä siitä.

—    Niinhän sä vaari aina sanoit, että suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven, Henkka myhäili.

Täällä mökillä vaari tuntui yhä olevan läsnä, vaikka vanhus oli kuollut jo kauan sitten. Täällä mökillä Henkka oli pienenä poikana niin monet vapaapäivät vaarin kanssa viettänyt.

Ei kuitenkaan talvella. Henkka värähti, hänelle alkoi tulla kylmä. Hän olisi halunnut kietoa Kertun, ei kun siis ylimääräisen villapaidan ympärilleen lämmittämään.