Nyt piti ratkaista ulkohuussin ongelma. Jos hän ja siskonpoika aikoivat viipyä mökillä kauankin, heidän jätöksensä jäätyisivät.
Siskonpoika kuitenkin heräsi ja kömpi liian vähissä vaatteissa ulos Henkan luo. Miehen piti johdatella hänet takaisin taloon. Saman tien hän tarttui eristysnauhaan ja kehysti sillä mökin ikkunan reunat lämmönhukkaa torjuakseen. Mökin vanha lattia narahteli jalkojen alla.
— Mennäänkö tänään kotiin?
— Kuka nyt kotiin ämmien luokse haluaa, Henkka murahti ja katui saman tien äksyä vastaustaan.
— No ammutaanko tänään ilmapistoolilla? Jevgeni kysyi toiveikkaasti.
— Ammutaan vaan! Henkka hihkaisi, sillä siitä olikin liian kauan, kun hän oli viimeksi leikkinyt pyssyleikkejä.
Eihän Kerttu oikein ymmärtänyt niitten päälle. Ääh, taas Kerttu…
— Toivottavasti se pistooli toimii vielä, mä sain sen mun vaarilta kun olin sun kokonen. Tai vähän isompi, Henkka pälätti nopeasti.
— Ampuko sun vaari sillä sodassa? Jevgeni kysyi.
— Ei, sodassa on isommat aseet, Henkka vastasi.
Äkkiä hän muisti elävästi vaarinsa loputtomat sotajutut. Niin monesti he olivat saunoneet tällä mökillä, aivan niin kuin hän ja Jevgeni edellisenä iltana. Ja aina vaari oli palannut muistoissaan juoksuhautoihin ja väijytykseen. Neuvostoliiton miehiä oli saatu mottiin — se hetki kummitteli vaarilla unissakin.
— Onks armeijassakin? Jevgeni jatkoi.
— Armeijassa harjotellaan sotaa varten, Henkka vastasi hieman poissaolevana. Hän kaarsi mökin pikku keittokomeroon ja kauhoi kattilaan vettä. Kattilan hän pani puuhellan päälle ja ripautti veden sekaan suolaa. Tosimies ei naista kaivannut keittiössäkään!
Henkasta oli ollut poikana jännittävää kuunnella vaarin sotajuttuja, kuvitella, miltä kuulosti konekivääreiden tulitus ja pommien pauke. Hän oli mielellään leikkinyt sotaa, ryöminyt kavereitten kanssa metsäisessä maastossa ja vaaninut kuvitteellista vihollista.
Henkan mieleen palasivat ajatukset siitä, miten huonosti hän tunsi omat naapurinsa. Hänen vaarinsa nuoruudessa Suomi oli ollut toisenlainen siinäkin suhteessa. Suomalaiset olivat olleet, miten sen nyt sanoisi, yhtenäisempi kansa. Oli vähemmän harrastusmahdollisuuksia, vähemmän vapaa-aikaa, ja se mitä tehtiin, tehtiin yhdessä, vaikka naapureitten kanssa. Mielipiteitäkin oli vähemmän, tai mahdollisuuksia niitä ilmaista. Ei sota-aikana keneltäkään kysytty mitään, vaan miesten oli pakko vaan taistella ja naisten tehdä miestenkin työt. Koko maa puhalsi yhteen hiileen, tai jos joku ei puhaltanut, niin sille jollekulle kävi köpelösti.
Sota-aika oli myyttistä aikaa suomalaisille, aikaa, johon aina palattiin puheissa, kirjoissa, elokuvissa.
Eija ei silti halunnut, että sotajuttuja kerrottaisiin Jevgenille. Se harmitti Henkkaa. Siinä oli taas esimerkki naisten liiallisesta varovaisuudesta. Oikeastaan Henkka olisi voinut juuri nyt vaikka heittäytyä lumihankeen talvisotaa leikkimään.
Mutta silloin Jevgeni huikkasi kulman takaa:
— Jos tulee uudestaan sota niin mille puolelle mut pannaan?
— Voi jumalauta, Henkka älähti ja tipautti kaurahiutaleet.
Hänestä tuntui kuin hän olisi joutunut itse mottiin. Siinä hän seisoi miettimässä Suomen ja Neuvostoliiton sotaa, kun hänen olisi pitänyt keskittyä pikku Jevgeniin, joka oli adoptoitu Venäjältä. Jevgeni oli hänen veljenpoikansa ja silti hänen isoisänsä oli saattanut olla motittamassa pojan isoisää, tai isoisoisää!
Henkkaa kylmäsi, kun tämä ajatus juolahti hänen mieleensä. Ja kuinka kauhuissansa poika mahtoikaan olla kysymyksensä kanssa!
Kun Henkka harppoi Jevgenin viereen, poika kuitenkin hihitti.
— Sä sanoit jumalauta.
— No niin perkele sanoinkin. Saatana.
Pian he nauraa räkättivät mökin lattialla, ja Henkka päätti, että tätä ei kyllä ikinä Eijalle kerrottaisi.
Myöhemmin, kun he olivat syöneet aamupuuron ja ampuneet vanhoja tölkkejä ilmapistoolilla alas kannonnokalta, Henkka totesi:
— Kuule Jevgeni, ei mitään uutta sotaa tule. Koska nykyään suomalaiset ja venäläiset on kavereita keskenään.
— Eikä pelkästään kavereita vaan sukulaisia. Niin kuin me, poika vastasi. — Jep. Ja sun passissas sitä paitsi lukee että sä oot nykyään suomalainen.
He palasivat mökille käsi kädessä niin hyvällä tuulella, etteivät he huomanneet touhukasta viisikkoa lapioineen ja auroineen. Paitsi sitten kun oli jo liian myöhäistä.
— Kiinni jäitte! kiljaisi Jesse.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Ilmapistoolilla. Heikolla pyssyllä, jota käytetään aseurheilussa, kuten tarkkuusam-munnassa. Ilmapistooli toimii ilmanpaineella tai kaasunpaineella.
Jevgeni reppuselässään. Jevgeni roikkui hänen selässään kuin reppu.
Jumalauta. Kirosana, rumaa kieltä. Siitäkin huolimatta että se tulee sanoista Jumala auta.
Juoksuhautoihin. Sota-aikana maahan kaivettuihin syviin ojiin. Niissä sotilaat olivat piilossa ampuvilta vihollisilta.
Jätöksensä. Roskansa; pissansa ja kakkansa.
Kannonnokalta. Kannon reunalta.
Kauhoi. Käytti kauhaa.
Keittokomeroon. Syvennykseen tai nurkkaan, jossa voi tehdä ruokaa tai pestä astioita. Jos pienessä kodissa ei ole keittiötä, siellä voi silti olla keittokomero.
Kehysti. Pani reunat joka suunnalta. Taulun tai valokuvan voi kehystää.
Kipaissut. Käynyt nopeasti lähellä. Koivuntuohta. Koivun kaarnaa, kuorta. Se palaa hyvin.
Konekiväärien tulitus. Ääni, joka syntyy, kun ammutaan konetuliaseella. Konekiväärillä voi ampua satoja tai jopa tuhansia kertoja minuutissa.
Kummitteli. Palasi silmiin tai mieleen, vaikka oli kuollut. Jotkut uskovat, että kuollut ihminen voi tällä tavalla kummitella. Myös ikävät muistot voivat kummitella, jos ne palaavat yhä uudestaan mieleen.
Kuvitteellista vihollista. Vihollista, jota ei ole oikeasti olemassa.
Kävi köpelösti. Kävi huonosti.
Laajentanut. Suurentanut.
Lihaksia kivisti. Lihakset olivat kipeät ja ne tuntuivat painavilta kuin kivet.
Lämmönhukkaa torjuakseen. Estääkseen lämpöä karkaamasta ulos.
Läsnä. Paikalla, luona.
Mahdollisuuksia niitä ilmaista. Tilaisuuksia sanoa niitä ääneen. Tilaisuuksia elää niin kuin haluaisi.
Mitä siitä. Entäs sitten. Ei viitsi valittaa.
Mottiin. Ansaan sodassa. Kun sotilaat on saarrettu eli piiritetty joka puolelta niin, etteivät he voi saada apua taistelematta, he ovat motissa.
Myhäili. Totesi tyytyväisenä. Usein tyytyväisenä itseensä.
Narahteli. Piti narisevaa ääntä. Sellainen voi kuulua, kun kävelee vanhalla lautalattialla. Myös ovi tai ikkuna voi narahdella, jos saranoita ei ole rasvattu. Nauraa räkättivät. Nauroivat oikein äänekkäästi.
Neuvostoliiton, venäjän siihen aikaan kun venäläiset elivät kommunismin aikaa.
Nietoksissa. Lumikasoissa. Kinoksissa.
Pauke. Jatkuvat pamahtavat äänet.
Perkele. Kirosana, rumaa kieltä. Tarkoittaa paholaista. Alun perin jumalolento, johon uskottiin ennen kristinuskon tuloa.