Pahus, Henkka ajatteli. Hänestä olisi ollut paljon mukavampaa yrittää sopia riita teoilla eikä sanoilla! Mutta tämmöistä se oli, naisen kanssa. Sitten Henkka tajusi Kertun käyttäneen sanaa «vielä», ja muikea hymy valtasi hänen kasvonsa. Kyllä Kerttu hänestä taisi yhä tykätä!
— Jos sä et halua, että mä käytän sun rahoja, niin sun pitää sanoa se mulle. Kyllä mä ymmärrän. Mun pitää mennä itse töihin. Se on tosin vaikeeta kun jonkun pitää hoitaa vauvaakin, Kerttu sanoi, viimeiset kaksi lausetta katkeruuteen kallellaan.
— No mutta enhän mä sitä tarkota! Henkka huudahti.
— Miks sä sitten häivyit?
— Sä olit niin kamalan hirmusella tuulella että mua ihan pelotti.
— Sua pelotti?
Kertusta huokui myötätuntoa. Loistavaa, ajatteli Henkka. Nyt hänen kannatti näyttää mahdollisimman säälittävältä!
— Ja mä luulin, ettet sä halua nähdä mua, kun sä löysit musta satayks vikaa ja virhettä, mies jatkoi.
— Voi ei! Mä sanon liian kamalia asioita kun olin vihanen! En mä oikeesti tarkot-tanu mitä sanoin, Kerttu huudahti ja rutisti Henkkaa.
Siihen Henkka vastasi nostamalla Kertun syliinsä. Mutta juuri kun hän oli suutelemassa parempaa puoliskoaan, tämä huudahti jälleen:
— Älä vielä!
— Mitä nyt? Henkka voihkaisi.
— Leandro! Ei me voida unohtaa mun veljeä lentokentälle.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Aletaanpas laputtaa. Lähdetään pois.
Alhaisesti. Huonosti, itsekkäästi, petollisesti. Tavalla jota pitää hävetä.
Armotta. Julmasti. Ilman armoa.
Enteet olivat suotuisat. Oli merkkejä siitä, että toive toteutuisi, suunnitelma onnistuisi.
Hellyydellä. Halulla olla hellä. Se on hellää koskettelua kun silittää ja suutelee toista.
Hullunkuriselta. Hassulta.
Huutamistuulella. Halukas huutamaan.
Hädissään. Hermostuneena.
Joskus toiste. Ei nyt vaan myöhemmin.
Katkeruuteen kallellaan. Melkein katkerasti. Halukkaana suuttumaan. Katkeruutta kohti kaatumassa. Olisi ehkä parempi olla sovintoon kallellaan eli halukas sovinnon tekemiseen.
Katoamistempulla. Häviämisellä, yllättävällä katoamisella.
Kaunopuheisesti. Runollista tai monipuolista kieltä, mielenkiintoisia sanoja käyttäen.
Kaunotar. Kaunis nainen.
Kerttu huokui myötätuntoa. Kertusta kohosi kuin höyrynä rakkautta ja ymmärrystä, hänestä aivan säteili sääliä.
Riittämättömyys on maailmanpaikka. Sille, joka auttaa, ei sanota kiitos, vaikka pitäisi sanoa.
Kohtuullista. Reilua, oikeudenmukaista.
Luiskahti. Irtosi, koska oli liukas.
Lähdetään lätkimään. Lähdetään pois.
Manata. Taikoa, noitua. Toivoa pahaa. Rukoilla jotakuta paikalle tai pois.
Muikea hymy. Leveä, tosi ilahtunut hymy.
Murjaisi. Sanoi jotain vähän hölmöä.
Palloillaan. Pyöritään ja pompitaan kuin pallot.
Parempaapuoliskoaan. Vaimoaan. Moni mies ajattelee että vaimo on parempi ihminen kuin hän itse. Puolisot ovat kuin puoliskolta, yhden pariskunnan kaksi puolta.
Perheterapeutin. Psykologin, jonka tehtävä on auttaa perheitä, kun perheissä on ongelmia.
Pieniin päin. Raskaana.
Povitaskussa. Taskussa takin sisäpuolella rinnan kohdalla.
Pulppuamisen. Esiin nousemisen, ylös virtaamisen. Yleensä pulppuaa vesi.
Punnitut lauseet. Harjoitellut, tarkkaan mietityt lauseet. Kirjaimellisesti lauseet, joiden paino tiedetään.
Puolueellinen. Epäreilu. Sellainen, joka suosii yhtä, antaa enemmän yhdelle kuin muille, on yhden puolella kun pitäisi kohdella samalla tavoin kaikkia.
Puolueeton. Ei puolueellinen, reilu. Kaikkia kohdellaan samalla tavoin.
Päin mäntyä. Epäonnistuu. Käy huonosti.
Rosvosängessään. Parrassa, jota ei ole ajettu, mutta joka ei vielä ole pitkä vaan vasta sänki. Ajatellaan, että poliisilta piilossa elävät rosvot eivät ehdi ajaa partaansa.
Räveltää. Tehdä jotain käsillä nopeasti.
Sai kahmaistua. Sai otettua nopeasti ja ahnaasti.
Sen seitsemää tapaa. Tosi monta tapaa.
Sen siunaaman rauhaa. Aikaa olla kunnolla rauhassa. Sen siunaaman rauha on aika syvää rauhaa, koska sillä on Jumalan siunaus.
Seuraksi. Olemaan mukana, kaverina.
Suukotella hänen päälakeaan. Antaa monta suukkoa hänen päähänsä ylhäältäpäin.
Säpsähti, vavahti, värähti, tärähti.
Tienanneen. Työnteolla ansainneen.
Tukahduttaa. Pysäyttää. Estää. Sammuttaa.
Vaikeaan elämäntilanteeseen. Aikaan, jona elämä on aika vaikeaa, jolloin elämässä on paljon hankaluuksia tai surua.
Varoja. Rahoja, omaisuutta.
Seitsemästoista luku, …jossa tapaamme vielä kerran noin vuotta myöhemmin
— Perunasalaatti vielä.
— Ei tänne mahdu enempää! Henkka puuskahti.
— Mahduta, komensi Kerttu nojatuolista, johon oli uponnut.
Ulkona paukkui ja rätisi jo, ja välillä joku hätähousu lähetti taivaalle raketin, joka sai sen leimuamaan. Värien loisteessa Henkka raivasi kuuliaisesti tilaa pöydälle, jossa oli jo ihan kaikkea hevosenkengän muotoisista uuden vuoden tinoista limupulloihin ja hammastikkuihin. Voi ei, ne! Ovikellon alkaessa piristä Henkka huomasi unohtaneensa kokonaan keihästää hammastikuilla juuston-ja nakinpalaset, kirsikkatomaatit ja viinirypäleet suupaloiksi, jotka iso mies voisi ahmaista vaikka kerralla.
Ovikello jatkoi soimistaan, mutta Kerttua tämä ei hetkauttanut. Hän vain laittoi jalan toisen jalan päälle pöydän päällä iltalukion äidinkielenkirja sylissään. Kun Henkka yritti pyyhältää keittiöstä eteiseen, hän tuli pyyhkäisseeksi aamupäivällä leipomansa kolumbialaisen leivän lattialle.
— Voisinkohan mä millään vaivata sua semmosella pyynnöllä että avaisit oven? Henkka vaikeroi.
Kerttu hymyili hyväksyvästi ja käänsi vauvaa niin, että pääsi kävelemään ovelle. Tellervohan se sieltä saapui kassillinen karjalanpiirakoita mukanaan — ja samaan ovenavaukseen ehtivät mukaan vielä Eija ja Jevgenikin.
— Voi miten sie pikkunen ehit viikossakin kasvaa niin! Tellervo leperteli vauvalle ennen kuin viitsi panna takin naulaankaan.
— Attätättä, vauva vastasi.
— Mie en nyt kuuleppas ymmärrä siun kieltäs. Taiat kuule puhhuu espanjaa vaa niin kuin äitis siulle, Tellervo virnisti pienokaiselle.
— Mut minkä ihmeen nuken työ ootte tehny? hän huudahti. Olohuoneessa oli papereista ja vanhoista vaatteista valmistettu nukke, johon oli kiinnitetty lappuja.
— Se on Ano Nuevo. Meillä Kolumbiassa poltetaan uutena vuotena vanha vuosi ja sen pahat teot, Kerttu selitti.
— Sulia onkin nykyään meneillään jotain uutta teiltä Kolumbiasta joka kerta kun me tavataan, Eija sanoi.