— Ja se on kuule hyvä niin. Vauva saa kasvaa tyytyväisen äidin kanssa, huusi Henkka keittiöstä.
Eija kiiruhti saman tien sinne veljensä avuksi. Hänen ilmeestään näki, miten ylpeä hän oli pojastaan, joka oli jo sännännyt nukkeaja sen lappuja tutkimaan. Jevgeni luki kuin vettä vaan.
Kun sisar oli keittiössä, Henkka alkoi juoruta.
— Sain sitten Päiviltäkin tekstarin. Se sanoi löytäneensä viimeinkin onnen. Siltä oli kuulemma menny usko koko miessukukuntaan kun meistä suomalaisista miehistä ei ollut mihinkään. Nyt se on kuitenkin onnellinen ulkomaalaisen miehen kanssa.
— Katohan Päiviä. Kai kerroit sille että kiitos samoin, Eija ehdotti asetellessaan karjalanpiirakoita paremman paikan puutteessa tiskipöydälle.
— Tietty. Mä vastasin että mullakin on nykyään lapsi ihanan mamunaisen kanssa, ja ehdotin vielä, että jos Päivi ja minä vielä törmätään, niin perustetaan Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella -kerho, Henkka naureskeli.
— En noussut tarpeeksi monta kertaa yöllä syöttämään vauvaa vaimoni puolesta! luki kuuluva pojanääni olohuoneesta.
Kerttu neuvoi Jevgeniä:
— Mitäs tuhmaa sä itte oot tänä vuonna tehnyt? Kirjota se lapulle ja liimaa kiinni nukkeen, me poltetaan se illalla. Kaikkien pitää kirjottaa jotain.
— Onkos tänne tulossa paljonkii väkkee? Tellervo uteli vauvelia heijaten.
— Ei, Leandros vaan. Mutta se on tuomassa tänne jonkun naisen! Leandros on ehtiny löytää tyttöystävän vaikka se tekee koko ajan töitä, kahta työtä, Kerttu juorusi ovikellon pirahtaessa jälleen.
Hän säntäsi avaamaan ja hyppäsi veljensä kaulaan, ja iloinen kuulumisten vaihto espanjaksi kajahteli rappukäytävässä. Sitten Kerttu tajusi tervehtiä veljensä tyttöystävää.
Mutta tämä näytti siltä kuin olisi halunnut palata äkkiä takaisin rappuun. Ellei Leandros olisi pitänyt häntä kädestä, näin olisi varmaan käynytkin.
— Tää ei voi olla totta, nainen naurahti hermostuneesti.
— Ei niin, älähtivät Henkka ja Eija haudanvakavina.
Leandros retkahti nauruun. Kertusta tuntui hetken samalta kuin silloin kun hän ei vielä ollut ymmärtänyt suomea: kaikki paitsi hän tuntuivat tietävän, mistä oli kyse. Mutta kun Leandrosin daami esittäytyi Päiviksi, Kerttu loi murhanhimoisen silmäyksen nauravaan veljeensä.
— Kun mä tajusin että mä oon tulossa mun omaan vanhaan kotiin, mä yritin kääntyä takasin, mutta… Päivi selitti, mutta hänen sanansa olivat yhtä piipitystä espanjankielisen väittelyn alla.
Äkkiä Kerttu kiljaisi suomeksi:
— Kuulkaa! Mun veli selittää että se ymmärsi jo kauan sitten Päivin jutuista että tää on se Päivi ja toi on se Henkka. Ja Leandros päätti, että Henkka ja Päivi saa luvan kohdata uudestaan uutena vuotena ja polttaa kaikki vanhat kaunat ja muistot Ano Nuovon mukana. Kun kumpikin on oikeasti mukava ihminen eikä mikään piru itte.
Tuli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla minne neula putoaa. Silloin Tellervo huudahti:
— Sehä onkii hieno ajatus! Suomalaiset on sellainen mököttäjäkansa et kyllä myö jo jouettais oppia parempii tapoja. Nyt sie Henkka otat lapun ja kirjotat että oot ajatellu pahhaa Päivistä,ja Päivi tunnustaa että on ajatellu pahhaa Henkasta.
— Kyllä. Ja sinä Leandros kirjotat siihen että oot opetellu laiskasti suomea. Ja kaikki parantaa tapansa kun vuosi vaihtuu! Kerttu päätti.
Ilotulitusrakettien paukkuessa sankarimme ja sankarittaremme seisoivat lumihangessa pihamaalla. Jevgeni kiljui välillä riemusta, välillä taas kärtti äidiltään turhaan lupaa sytyttää raketin sytytyslanka yhdessä Leandroksen kanssa.
Muut katselivat hartaan hiljaisina, kuinka vanhan vuoden ruumiillistuma syn-nintunnustuksineen haihtui savuna ilmaan.
— Näin on hyvä. Pois kaikki vanhat ikävät asiat jotka on ollutta ja mennyttä. Pois ne meiän lapsen elämästä, Kerttu sanoi niin että vain Henkka kuulija painoi suukon heidän vauvansa poskelle.
— Joo. Pois kaikki kurja mitä te jouduitte kokemaan nuorina teiän synnyinmaassa, Henkka vastasi.
— Pois sekin, mikä on pielessä Suomessa. Otetaan parempaa tilalle meiän synnyinmaasta, Kerttu lisäsi.
— Ja kaikista maista, Henkka sanoi silmäillen Jevgeniä.
Toisiaan syleillen Kerttu, Henkka ja vauva siirtyivät uuteen vuoteen.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Ahmaista. Syödä ahneesti.
Daami. Nainen miehen seurassa.
Haihtui savuna ilmaan. Katosi, koska se poltettiin.
Haudanvakavina. Sen näköisinä kuin olisivat hautajaisissa. Järkyttyneinä.
Hetkauttanut. Liikuttanut.
Hätähousu. Joku, jolla on liian kiire. Alun perin vessaan.
Iltalukion. Lukio, jossa opiskelee vain aikuisia ja vain ilta-aikaan.
Juoruta. Kertoa, mitä kuuluu ihmiselle, joka ei ole kuulemassa.
Kaunat. Surulliset muistot toisen aiheuttamasta pahasta mielestä.
Keihästää. Puhkaista, lävistää jotakin niin että se jää kiinni tikkuun tai keihääseen.
Kiitos samoin. Voisin sanoa sinulle samat sanat jotka sinä sanoit minulle.
Kuin vettä vaan. Sujuvasti, ilman pysähdyksiä. Vesi valuu tällä tavalla.
Kuuliaisesti. Kiltisti totellen.
Kuulumisten vaihto. Kumpikin vastaa kysymykseen «mitä sinulle kuuluu».
Kyllä myö jo jouettais. Kyllä me jo voisimme. Nyt olisi todellakin vihdoin jo aika.
Kärtti. Pyysi yhä uudelleen. Leimuamaan. Valaisemaan kirkkaissa väreissä.
Leperteli. Sanoi söpöjä asioita. Muutti ääntään niin kuin olisi lapsi. Ihmiset leper-televät lapsille, lemmikeille ja rakastetulle.
Mahduta. Pakota mahtumaan.
Meneillään. Tapahtumassa. Myös asia, josta on innostunut juuri nyt, joka täyttää ajatukset, on meneillään.
Miehistä ei ollut mihinkään. Miehet eivät osanneet mitään. Miehet olivat laiskoja ja itsekkäitä eivätkä tehneet mitä puhuja halusi.
Miessukukuntaan. Kaikkiin maailman miehiin.
Murhanhimoisen. Tosi vihaisen. Sellaisen että melkein voisi hyökätä toisen kimppuun.
Mököttäjakansa. Kansa, joka on hiljaa kun on suuttunut, eikä selitä, mikä harmittaa.
Ollutta ja mennyttä. Jo tapahtunut, ei tapahdu enää. Historiaa.
Ovikellon pirahtaessa. Sähköisen ovikellon soidessa. Kun sähköinen ovikello päästi yksitoikkoisen jonkin aikaa kestävän äänen.
Paljonkii väkkee. Paljonkin väkeä. Paljon ihmisiä.
Parantaa tapansa. Lopettaa pahojen ja väärien asioiden tekemisen. Ja hyvien ja oikeiden asioiden tekemättä jättämisen.
Pielessä. Väärin. Huonosti. Epäonnistui. Kirjaimellisesti tässä puhutaan oven pielistä eli reunoista. Jos yrittää mennä ovesta mutta törmääkin sen pieleen, yritys mennä ovesta on epäonnistunut.
Piipitystä. Hiljaista, korkeaa ääntä, jota on vaikea kuulla ja ymmärtää. Pienet eläimet, kuten hiiret, piipittävät.
Piru itte. Itse paholainen.
Pyyhältää. Kiiruhtaa hassun näköisesti.
Retkahti. Sortui. Kaatui. Ei voinut vastustaa.