Mannerheim kirjoitti muistelmissaan tästä ajasta otsikolla «Aseellinen rauha». Suomalaisten epäluuloista Neuvostoliittoa kohtaan hän kirjoitti: — On tuskin ihmettelemistä siinä, että tunnelmalle oli luonteenomaista epäluuloisuus Neuvostoliittoa kohtaan. Saatoimmeko luottaa naapuriin, joka oli käynyt hyökkäykseen aivan ilmeisenä tarkoituksena kukistaa koko maamme?
Myös Mannerheim epäili koko välirauhan ajan sitä, pysyisivätkö Neuvostoliiton joukot sovitun rajalinjan takana. Siksi Suomen joukot vetäytyivät täydessä taisteluvalmiudessa, ja rajavyöhykettä alettiin välittömästi linnoittaa. Myös armeijan sotilaiden lukumäärää lisättiin ja koulutusta parannettiin. Miesten tuli silloin olla rauhan aikana sotaväessä kaksi vuotta.
Talvisodan ajan presidentti Kyösti Kallio toimi myös välirauhan aikana Tasavallan presidenttinä. Mannerheimin olisi pitänyt luovuttaa armeijan ylipäällikkyys hänelle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Euroopassa toinen maailmansota jatkui, ja uutta sotaa Neuvostoliiton kanssa pelättiin Suomessa koko ajan. Presidentti Kallio ei halunnut ottaa vastaan ylipäällikön raskasta tehtävää ja vastuuta.
Presidentti Kallio oli väsynyt ja sairas. Keskellä kesää vuonna 1940 presidentti Kallio sai kaksi halvauskohtausta, joista hän toipui hitaasti. Pääministeri Risto Rytin tehtäväksi jäi hoitaa myös presidentin tehtäviä. Viimein Kallio ilmoitti eroavansa.
Hänen jälkeensä Risto Ryti valittiin Tasavallan presidentiksi
Risto Ryti valittiin presidentiksi 18.12. vuonna 1940. Seuraavana päivänä Kyösti Kallio lähti Helsingistä Nivalaan. Helsingin rautatieasemalla hän tarkasti viimeisen kerran kunniakomppanian. Ylioppilaiden soihdut ja suuri joukko suomalaisia oli saattamassa Kyösti Kalliota kotimatkalle. Kesken lipputervehdystä Kallio horjahti ja vaipui kuolleena Mannerheimin käsivarsille. Talvisodan ajan presidentti kuoli talvisodan ylipäällikön käsivarsille.
Mannerheim ja presidentti Kallio olivat läheiset työtoverit, jotka arvostivat toisiaan. Ennen muuta Mannerheim arvosti Kallion asiantuntemusta ja myönteisyyttä maanpuolustuksessa.
— Ajatelkaapa tuota yksinkertaista talonpoikaa, hän on aika taitava! Mannerheim arvioi Kallioita kenraaleilleen.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa Kallion kuolemasta:
— Isänmaan palveluksessa kulunut pitkä elämä oli saanut mahtavan lopun, joka oli omiaan liittämään Suomen kansan yhteen järkyttyneenä maan isän poismenosta ja levottomana maan tulevaisuudesta.
Eräät tutkijat ovat arvelleet, että myös Mannerheim olisi halunnut jo vetäytyä syrjään. 72-vuotiaalle miehelle talvisodan hermopaine oli ollut kova koettelemus.
Suomen talvisota oli ohi, mutta muualla jatkui toinen maailmasota. Saksa alkoi suunnitella sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Suomessa elettiin epävarmuuden aikaa: syttyykö sota uudestaan?
Välirauhan aika on jaettu kahteen eri jaksoon.
Aluksi oli huoli siitä, säilyykö Suomen itsenäisyys vai hyökkääkö Neuvostoliitto uudestaan?
Toinen vaihe alkoi, kun vähitellen saatiin tietoa siitä, että Saksa ehkä hyökkää Neuvostoliittoon.
Näin myös Suomella olisi mahdollista saada talvisodassa menetetyt alueet takaisin.
Kun Saksan johtaja Hitler aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon, hän ilmoitti radiopuheessa, että myös suomalaiset tukevat tässä sodassa Saksaa.
Muistelmissaan Mannerheim arvostelee Hitlerin ilmoitusta, että «suomalaiset ja saksalaiset seisovat rinnakkain puolustamassa Suomea». Mannerheim kirjoittaa: — Hitlerillä ei ollut minkäänlaista oikeutusta tuollaiseen yksipuoliseen julistukseen. Ehkä hänen tarkoituksena olikin asettaa Neuvostoliitto sellaisen tosiasian eteen, että sen oli pakko hyökätä Suomeen. Toisaalta olen varma, että joka tapauksessa Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen.
Tässä vaiheessa Suomessa ajateltiin, että Saksa tulee varmasti voittamaan sodan Neuvostoliittoa vastaa. Suomen uutta sotaa Neuvostoliittoa vastaan alettiin kutsua jatkosodaksi.
Jatkosodan ylipäällikkö — itsenäisyys säilyy
Kesäkuun 25. päivänä vuonna 1941 Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksen Suomeen. Näin talvisotaa oli seurannut uusi sota, jatkosota, oli alkanut. Nyt Suomi taisteli Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.
Suomi oli paremmin varustautunut jatkosotaan kuin talvisotaan. Muistelmissaan Mannerheim arvioi valmiutta jatkosotaan:
Käytettävissä oli enemmän sotilaita kuin talvisodassa, koska palvelusaikaa armeijassa oli pidennetty. Tehtaat valmistivat tarvikkeita armeijalle. Sotilailla oli paremmat kiväärit. Tykistön käytössä oli isoja tykkejä. Ilmavoimilla oli enemmän ja parempia lentokoneita, ja ilmatorjuntatykistö oli parempi kuin talvisodassa.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa jatkosodan alusta: — Sodan puhkeaminen ei tullut yllätyksenä kenellekään ajattelevalle suomalaiselle. Kansa oli jälleen yksimielisenä hallituksen ja eduskunnan takana. Jokainen ymmärsi, että meidät oli pakotettu uuteen taisteluun elämästä ja kuolemasta.
Sodan alussa Suomi hyökkäsi ja Neuvostoliiton armeija perääntyi. Suomalaiset valloittivat takaisin alueita, jotka oli menetetty talvisodassa tai luovutettu Neuvostoliitolle rauhanehtojen mukaisesti. Viipurin ja Sortavalan kaupungit vallattiin takaisin.
Suomalaiset ylittivät vanhan rajan ja valtasivat myös Neuvostoliiton alueita. Joidenkin suomalaisten mielestä siihen ei ollut oikeutta.
Viipurin valtauksesta Mannerheim kirjoittaa muistelmissaan: — Suomen lippu vedettiin Viipurin linnan salkoon 30. elokuuta vuonna 1941. Silloin koko kansan kärsimättömästi odottama vapautuksen hetki oli koittanut. Ilo ja ylpeys Karjalan pääkaupungin valtauksesta oli suuri. Tosin tunnelmaa synkensivät ne suuret hävitykset, jotka vihollinen oli kaupungissa tehnyt.
Marsalkka Mannerheim tervehtii sotilaita Kirvun pitäjän Rätykylässä Karjalankannaksella elokuussa 1941.
Suomen hyökkäys pysähtyi. Tavoite oli saavutettu: vanhat alueet oli vallattu takaisin ja saatu hyvät puolustusasemat. Monen pettymykseksi sota ei kuitenkaan loppunut.
Suomalaiset olivat ajatelleet, että jatkosota loppuu pian. Sodan alussa sotilaat yleisesti puhuivatkin, että «syksyksi päästään kotiin, korjaamaan vilja pelloilta». Näin ei kuitenkaan käynyt. Miesten täytyi olla armeijassa ja rintamalla.
Työvoimaa ei riittänyt pelloille eikä tehtaisiin.
Näin suomalaisia kohtasi vuonna 1941 kovat taloudelliset vaikeudet. Elintarvikkeita ei ollut riittävästi, ja siksi pelättiin jopa nälänhätää. Suomalaiset ponnistelivat uutterasti ja Saksasta saatiin ruoka-apua. Näin tästäkin uhasta selvittiin.
Talven ja kevään aikana vuonna 1942 Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät ankarasti suomalaisten kimppuun. Suomalaiset torjuivat nämä hyökkäykset. Tämän jälkeen jatkosota muuttui asemasodaksi. Se tarkoitti, että molemmat osapuolet pysyivät paikoillaan ja vartioivat toisiaan.
Jatkosodan kestäessä Mannerheim täytti 75 vuotta. Silloin hänelle myönnettiin Suomen marsalkan arvonimi. Loistavat sotilaalliset tekonne ovat oikeuttaneet meidät antamaan Teille Suomen marsalkan arvonimen. Samalla määräämme syntymäpäivänne puolustusvoimien lippupäiväksi, puhui presidentti Risto Ryti, kun hän onnitteli Mannerheimia.
Suomen marsalkka on arvonimi, ei sotilasarvo.
Se oli korkein mahdollinen kunnianosoitus, joka Mannerheimille voitiin antaa.
Myös Saksan johtaja Adolf Hitler kävi onnittelemassa Mannerheimia. Siitä Mannerheim ei pitänyt, koska hän pelkäsi, että näin Suomen ajateltaisiin olevan liian kiinteässä yhteydessä Saksaan.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa Hitlerin vierailusta: — Juhlieni edeltävänä iltana sain odottamattoman sanoman, että Saksan johtaja Hitler aikoi tulla lentokoneellaan minua onnittelemaan. Ilmoitus tästä vierailusta sai minut huolestuneena ajattelemaan, mihin kaikkiin päätelmiin se antaa aihetta.