Mannerheim lähetti 4.3. vuonna 1946 maan hallitukselle kirjeen, jossa hän ilmoitti eroavansa presidentin virasta. Kirjeessä Mannerheim kirjoittaa:
— Terveyteni on jo pitemmän ajan ollut huono ja viime syksyn aikana edelleen huonontunut. Tästä syystä oheisiin lääkärintodistuksiin vedoten en enää katso voivani hoitaa minulle uskottuja Tasavallan presidentin tehtäviä.
Sotaan syyllisten tuomio on annettu ja Suomi on täyttänyt rauhansopimuksen velvoitukset ja hoitaa sopimuksen myöhemmätkin velvoitteet.
Näin ollen katson, että olen täyttänyt ne tehtävät, joiden hoitamista varten maallemme kohtalokkaana aikana suostuin vastaanottamaan Tasavallan presidentin tehtävät.
Edellä olevan saatan hallituksen tietoon, ja toivon, että se ryhtyy ilmoituksen johdosta tarvittaviin toimiin.
Mannerheimin pitkä toiminta Suomen valtion palveluksessa oli päättynyt.
Nyt viimein hän pääsi lopullisesti vetäytymään yksityiselämään.
Kun Mannerheim erosi presidentin virasta, pääministeri Paasikivi sanoi:
— Presidentti Mannerheimin nimi on syvälle syöpynyt maamme historiaan. Hänen johdollaan maamme irrotettiin sodasta.
Kukaan muu ei olisi voinut sitä tehdä.
Mannerheim kirjoittaa muistelmiaan — elämä päättyy Sveitsissä
Viimeiset elinvuotensa Mannerheim käytti muistelmiensa kirjoittamiseen ja terveytensä hoitamiseen. Hän vietti aikaansa paljon Sveitsissä. Mannerheim sairasti paljon, mutta hän säilytti työkykynsä lähes kuolemaansa saakka.
Mannerheim osti itselleen kartanon Lohjan Kirkniemestä, missä hän vielä vanhoilla päivillään aloitti uuden uran maanviljelijänä. Mannerheim perehtyi perusteellisesti tilansa hoitoon ja antoi ohjeita, miten tilaa tulee hoitaa.
Viimeiset elinvuotensa Mannerheim asui pääosin Sveitsissä, missä hän myös kirjoitti muistelmansa. Mannerheim ei ollut suunnittelut, että hän kirjoittaisi muistelmansa. Oikeastaan tämä on kummallista, sillä Mannerheim oli hyvä kirjoittaja. Lopulta Mannerheim tunsi Suomen kohtalokkaissa vaiheissa mukana olleena velvollisuudekseen kirjoittaa muistelmansa ja kertoa, kuinka kaikki on tapahtunut. Hänen päätökseensä vaikutti ennen muuta vaikea oikeudenkäynti sotasyyllisyydestä. Mannerheim piti tärkeänä kertoa omalta osaltaan, mitkä syyt vaikuttivat talvi- ja jatkosotiin.
Muistelmien kirjoittamisesta Mannerheim itse toteaa muistelmissaan:
— Olin palannut yksityiselämään. Nyt saatoin käyttää jokaisen oikeutta muistella ja tilittää jälkipolville, mitä elämän vaelluksella on ollut annettavana ja opetettavana.
Mannerheim käytti muistelmiensa kirjoittamisessa paljon avustajia. Tärkein avustaja oli eversti Paasonen.
Kuitenkin Mannerheim tarkasti jokaisen lauseen ja korjasi avustajien tekstit mielensä mukaiseksi.
Muistelmissa on hyvin vähän tietoa Mannerheimin yksityiselämästä, sillä oikeastaan siitä Mannerheim ei kirjoita mitään.
Kirja on kuitenkin elämäkerta lapsuudesta elämän viimeisiin vuosiin asti.
Mannerheimin muistelmat ilmestyivät vuonna 1951, vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Ne herättivät heti suurta huomiota. Muistelmia on myös arvosteltu. On sanottu, että ne antavat tapahtumien kulusta Mannerheimin kannalta liian myönteisen kuvan. On hyvä muistaa, että ne kirjoitettiin vaikeassa tilanteessa, jossa Suomi on vahvasti Neuvostoliiton vaikutusvallan alaisena. Muistelmat ovat myös aina tekijän oma näkökulma asioihin. Mannerheimin muistelmat ovat tekijänsä näköinen kirja.
Loppukesällä vuonna 1950 Mannerheim tuli Suomeen, mutta sairastui vakavasti. Hän oli juuri saanut muistelmansa valmiiksi. Tämä työ oli vienyt häneltä viimeisetkin voimat. Suomesta Mannerheim siirrettiin sairaalaan Tukholmaan, missä hän vielä toipui.
Jouluksi Mannerheim palasi Sveitsiin, missä hän kuoli 28.1. vuonna 1951. Kuollessaan Mannerheim oli 83-vuotias.
Tasan 33 vuotta aiemmin hän oli aloittanut Pohjanmaalla Suomen vapaussodan.
Mannerheimin hautajaiset Helsingissä — kansanjoukot täyttävät kadut
Mannerheimin kuolema aiheutti suuren surun Suomessa. Kun Mannerheim haudattiin, lähes koko kansa seurasi hautajaisia ja surusaattoa suurkirkosta Hietaniemen hautausmaalle paikan päällä Helsingin katujen varsilla tai radion ääressä.
Mannerheimin ruumis tuotiin Helsinkiin 1. päivä helmikuuta vuonna 1951. Se oli arkussa esillä Helsingissä Suurkirkon alttarin edessä. Näin suomalaisilla oli mahdollisuus jättää jäähyväisensä suurmiehelleen. Kirkko oli auki aamusta ilta yhdeksään. Koko ajan pitkät rivit ihmisiä jonottivat kirkkoon. Jonossa seisottiin tuntikausia. Suomalaiset todella halusivat jättää jäähyväisensä Mannerheimille.
Mannerheim haudattiin sunnuntaina 4. päivä helmikuuta vuonna 1951. Päivä oli kylmä ja aurinkoinen. Suurkirkon kellojen lyönnit ilmoittivat vähän ennen puoltapäivää, että hautaustoimitus alkoi. Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi puolisoineen istui eturivissä kirkossa. Mannerheimin kenraalit seisoivat kunniavartiossa.
Hautajaiset lähetettiin radion välityksellä koko maahan. On kerrottu, että kaikkialle Suomeen laskeutui hiljaisuus.
Piispa Max von Bonsdorff siunasi vainajan. Kirkossa puhui myös eduskunnan puhemies K. A. Fagerholm. Puheessaan hän muun muassa totesi:
— Mannerheim oli suuri sotilas, mutta hän ei silti rakastanut sotaa. Sotainen kiihko ja sodanlietsonta olivat hänelle vieraita. Kunnioittakaamme suuren vainajan muistoa uutteralla rauhantyöllä ja pyrkikäämme tekemään tästä maasta vapaan ja onnellisen kansan koti.
Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi laski kirkossa seppeleen Mannerheimin arkulle. Tämän jälkeen kahdeksan kenraalia kantoi arkun ulos kirkosta. Kirkon edestä lähti noin kahden kilometrin pituinen saattue kohti Hietaniemen hautausmaata.
Silloin kun Mannerheimin arkkua laskettiin hautaan, ammuttiin tykeillä 19 kunnianlaukausta.
Surusaattuetta seurasi Helsingin katujen varsilla noin 100 000 ihmistä. Jälkeenpäin Mannerheimin surusaattuetta on monin tavoin kuvattu. Monen mielestä juuri katujen varsilla olleet ihmiset jättivät mieleen vaikuttavimman kokemuksen. Kaikki seurasivat surusaattuetta aivan hiljaa eivätkä sanoneet sanaakaan toisilleen! He loivat kylmässä ja tuulisessa pakkassäässä hartaan tunnelman. Näin tavalliset suomalaiset tekivät Mannerheimin hautajaisista Suomen historian vaikuttavimman surujuhlan.
Mannerheimin uskomaton elämäntyö — suurin suomalainen
Mannerheimin elämästä ja elämäntyöstä on tehty tutkimuksia ja kirjoitettu monia kirjoja. Häntä on arvostettu, mutta myös arvosteltu.
Viime vuosina suomalaiset ovat alkaneet uudestaan arvostaa Mannerheimia ja hänen työtään maamme hyväksi.
Vuonna 2004 Yleisradio järjesti äänestyksen suurimmasta suomalaisesta.
Mannerheim voitti tämän äänestyksen aivan ylivoimaisesti.
Suurin suomalainen-äänestykseen osallistuneet kansalaiset perustelivat Mannerheimin valintaa muun muassa seuraavasti:
— Mannerheim on isänmaallisuuden keulakuva, Suomen tärkein mies. Hän oli suuri suomalainen sotilas, joka pelasti tiedoillaan ja taidoillaan Suomen. Mannerheim sai kahtiajakautuneen armeijan taistelemaan yhtenäisenä. Koko Suomen kansa luotti silloin häneen.
Äänestäjät löysivät lisää hyviä perusteluja:
— Mannerheim oli oikea suomalainen. Hän oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja useammin kuin kerran.
Hän kantoi vastuunsa loppuun asti. Ilman Mannerheimia ja suomalaisten häneen kohdistamaa ansaittua luottamusta Suomi olisi täysin toisenlainen, tai olisi ehkä jopa lakannut olemasta.