Suurin suomalainen-äänestykseen vastanneet pitivät Mannerheimin valintaa oikeastaan itsestään selvänä. He kirjoittivat:
— Mannerheimin valinta on itsestäänselvyys, joka ei tarvitse perusteluja! Hänen suuret tekonsa isänmaan hyväksi puhuvat puolestaan.
Mannerheim on ilman muuta suurin suomalainen.
Ilman häntä ei olisi olemassa itsenäistä Suomea.
Hänelläkin oli vikansa, mutta ne eivät pienennä hänen suuruuttaan, päinvastoin ne tekevät hänet inhimilliseksi.
Kukaan ei voi kiistää Mannerheimin mittavaa elämäntyötä. Kuten kaikki ihmiset ja johtajat, myös Mannerheim teki virheitä.
Mannerheim oli mukana kaikissa Suomen 1900-luvun vaikeissa historian vaiheissa. Hänen elämäntyötään on kuvattu seuraavilla sanoilla:
— Mannerheimin harteilla oli kolme sotaa; kolme sotaa, joissa jokaisessa oli kysymyksessä Suomen itsenäisyys, ja joista Suomi selviytyi ja vieläpä säilytti itsenäisyytensä.
Mannerheimin työpäivät olivat aina pitkiä.
Hän eli ja asui vaatimattomasti. Vielä vanhanakin hän nukkui sotilaan kenttävuoteessa. Joka aamu hän aloitti päivän kylmällä kylvyllä.
Mannerheim oli myös tavallinen ihminen.
Hän tunsi pelkoa ja ahdistusta, epävarmuutta ja varmaan epätoivoakin.
Mannerheim oli suuren osan elämäänsä yksinäinen ihminen.
Ehkä siksi hänen luonteeseensa kehittyi myös itsekkyyttä ja halu varjella omaa persoonaansa ja varsinkin omaa arvoaan.
Oikeastaan koko elämänsä hän loi itsestään kuvaa suurmiehenä.
Esimerkiksi Mannerheim oli erittäin tarkka, millaisia valokuvia hänestä sai julkaista.
Mannerheim itse ei halunnut kertoa yksityiselämästään mitään. Myöhemmin on kerrottu juttuja hänen naissuhteistaan. On myös esitetty arveluja hänen mahdollisesta poikkeavasta sukupuolisesta käyttäytymisestään. Tästä ei kuitenkaan ole todisteita. Sen sijaan tiedetään varmuudella, että Mannerheim oli kiinnostunut kauniista naisista.
Hänellä oli monenlaisia suhteita naisiin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Mannerheimin aikomuksesta solmia toinen avioliitto ei ole tietoja.
Mannerheim säilytti etäisyyden useimpiin ihmisiin. Näin hän toimi myös lähellään olevien naisten kanssa. Poikkeusaikoja elänyt ihminen oli poikkeuksellinen myös ihmissuhteissaan!
Mannerheimin elämästä onkin käytetty sanontaa: «Suuri rooli». Tällä on tarkoitettu sitä, että Mannerheimin julkinen toiminta jätti varsin vähän tilaa yksityiselämälle.
Lähes kaikissa Mannerheimista kertovissa kirjoissa häntä kuvataan pitkänä ja komeana miehenä, joka koko elämänsä ajan huolehti suorasta ryhdistään. Hänen luonteelleen oli tunnusomaista itsekuri ja asiallisuus. Hän noudatti itse ja vaati muilta hyviä käytöstapoja. Taistelukentillä hän oli peloton ja kylmän rohkea.
Muistelmissaan Mannerheim korostaa, miten tärkeää pienelle kansalle on pysyä yksimielisenä. Mannerheim kirjoittaa:
— Suomen kansa on itse osoittanut kahdessa viime sodassaan, että yksimielinen kanssa, vaikka se on pienikin, voi kehittää aavistamattoman iskuvoimaisuuden ja siten torjua kohtalon tuomia mitä raskaimpia koettelemuksia.
Mannerheimin elämäntyö kiteytyy hänen valitsemaansa henkilökohtaiseen tunnuslauseeseen:
— Puhtain asein puhtaan asian puolesta.
Muistelmiensa lopussa Mannerheim luo uskoa Suomen kansan tulevaisuuteen. Mannerheim kirjoittaa:
— Suomen kansa ei horjunut voimanponnistuksessaan: se on tervettä ja lujaa ainesta. Jos pysymme uskollisena itsellemme, ja kaikissa kohtalon vaiheissa pidämme kiinni niistä arvoista, jotka tähän päivään asti ovat olleet Suomen vapauden perustana. Nämä arvot ovat: isiltä peritty usko, isänmaanrakkaus, päättäväinen ja uhrivalmis puolustustahto. Kun näistä arvoista pidämme kiinni, niin Suomen kansa voi lujasti luottavaisena katsoa tulevaisuuteen.
Mannerheimin elämänvaiheet
Carl Gustaf Emil Mannerheim
Syntyi: 4. kesäkuuta 1867 Kuoli: 28. tammikuuta 1951, 83-vuotiaana.
1882-1886: opiskelijana Haminan kadettikoulussa. Kurittoman luonteensa ja saamiensa rangaistusten vuoksi hänet erotettiin koulusta vuonna 1886.
1887: Mannerheim pääsi Venäjän armeijan ratsuväkikouluun Pietariin.
1889: valmistui ratsuväkikoulusta ja pääsi Venäjän armeijaan.
1891: Mannerheim sai siirron keisarinnan vartiojoukkoihin.
1892: Mannerheim avioitui Anastasia Arapovan kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, tyttäret Anastasia ja Sophie.
1904: Anastasia jätti Mannerheimin ja vei tyttäret mukanaan.
1904-1905: Venäjän-Japanin sodan aikana Mannerheim osoitti urheutensa taisteluissa ja osallistui moniin tiedusteluretkiin. Monien taisteluiden myötä Mannerheim ylennettiin everstiksi.
1906-1908: Mannerheim teki tutkimusmatkan Kiinaan ja Aasiaan.
1909: Mannerheim sai siirron Puolaan, rykmentin komentajaksi.
1910: 43-vuotias Mannerheim ylennettiin kenraalimajuriksi.
1914: Ensimmäinen maailmansota alkoi Mannerheim toimi ratsuväen komentajana Itävalta-Unkarin ja Romanian rintamilla. Hän kunnostautui taisteluissa, ja joulukuussa hänelle myönnettiin Pyhän Yrjön Ristin arvomerkki.
1915: Mannerheim ylennettiin kenraaliluutnantiksi.
1917: Helmikuussa Venäjällä puhkesi vallankumous.
Mannerheim ei hyväksynyt vallankumousta
ja kieltäytyi vannomasta uskollisuutta uusille vallanpitäjille. Mannerheimin mielessä kirkastui ajatus, että aika Venäjän armeijassa oli hänen osaltaan ohi. Kun Suomi oli itsenäistynyt, hän erosi Venäjän armeijasta ja lähti Suomeen.
1918: Mannerheimista tuli valkoisen Suomen ylipäällikkö. Tammikuun 28. päivä alkoi Suomen sisällissota.
1919: Mannerheim toimi Suomen valtionhoitajana. Mannerheim hävisi presidentinvaalit ja vetäytyi politiikan kuvioista.
1921: Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto perustettiin. Mannerheim nimitettiin Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi seuraaviksi 30 vuodeksi.
1921-1931: Mannerheim oleskeli paljon ulkomailla, Pariisissa ja Lontoossa, ja teki metsästysretkiä Eurooppaan ja Aasiaan.
1931: Mannerheim valittiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi.
Mannerheim otti vastaan myös salaisen asiakirjan, joka valtuutti hänet Suomen armeijan ylipäälliköksi, jos Suomi joutuisi sotaan.
Mannerheim ylennettiin sotamarsalkaksi.
1939: Talvisota syttyi.
Mannerheim nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Päämajansa Mannerheim siirsi Mikkeliin.
1942: Mannerheim nimitettiin Suomen marsalkaksi 75-vuotispäiviensä kunniaksi ja sai vieraakseen tärkeän vieraan, Saksan johtajan, Adolf Hitlerin.
1944: Neuvostoliitto aloitti kesä-heinäkuussa Suomen rintamalla suurhyökkäyksen, jonka Suomen armeija pystyi vaivoin torjumaan.
Presidentti Ryti erosi.
Mannerheimista tuli presidentti.
Hän solmi rauhan Neuvostoliiton kanssa ja aloitti sotatoimet Saksan joukkoja vastaan Lapissa.
1946: Mannerheim erosi presidentin virasta. Hän oli tuolloin 79-vuotias. Mannerheim matkusti Sveitsiin.
1946-1951: Mannerheim sairasti paljon ja eli pääosin Sveitsissä. Siellä hän kirjoitti avustajiensa avustuksella muistelmansa.
1951: Tammikuun 28. päivänä Mannerheim kuoli 83-vuotiaana. Helmikuun 4. päivä Mannerheim siunattiin Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaahan kaikin kunniaosoituksin.
Hautajaistapahtumaa ja surusaattuetta oli seuraamassa arviolta 100 000 henkeä.
Lähteet
Donner, Kai. Sotamarsalkka vapaaherra Mannerheim. Porvoo: WSOY. 1934.
Friman, Paavo. Sodan marsalkka — rauhan presidentti. Helsinki: Otava. 1995.
Jägerskiöld, Stig. Mannerheim-elämäkerta. Osat 1-8. Eri suomentajia. Helsinki: Otava. 1964-1982.
Kansallisgalleria. Suuret Suomalaiset. Nuori Tasavalta. C. G. E. Mannerheim — Suomen marsalkka. Kirjoittanut Ohto Manninen. Helsinki: WSOY. 1996.