Kaisu ei muuta mieltään. Hän täyttää pian kaksikymmentä. Hän on päättänyt lähteä pois kotoa ja töihin Ruutinojan kauppaan.
— Minä tulen kyllä käymään kotona, Kaisu lohduttaa äitiä.
Aamulla Kaisu pakkaa laukkuaan. Äiti tuo Kaisulle pinkan lakanoita. Ne ovat kauneimmat lakanat, jotka äidillä on.
— Ei nuo mahdu mukaan, Kaisu vastustelee.
— Ota isän vanha matkalaukku, äiti suostuttelee.
Kaisu ottaa lakanat äidin mieliksi. Hän pakkaa ne isän laukkuun.
— Käyn isän haudalla matkan varrella, Kaisu lupaa.
Äiti jää katsomaan ikkunasta, kun tytär lähtee pois kotoa.
Kaisu menee hautausmaan kautta. Hän kävelee hiekkakäytävää pitkin isän haudalle. Isän hautakivi on vinossa. Kaisu etsii työkaluja, jotta voisi suoristaa sen.
Kaisu lainaa haudankaivajalta rautakangen ja lapion. Kivi on painava, mutta Kaisu saa sen suoraksi.
— Minä tunnen sinut, haudankaivaja sanoo.
— Sinä olet se tyttö, joka voitti Vähäsen Mannen.
Sitä se Manne ei kestänyt, vaan tappoi itsensä. Kaisua alkaa itkettää. Hän kävelee nopeasti pois hautausmaalta.
Linja-autossa Kaisua itkettää yhä. Hän katsoo ikkunasta ohikiitävää metsää.
Se oli tapahtunut kouluaikana. Kaisu oli mennyt tyttöjen kanssa urheilukentälle. Miehet olivat työntäneet kuulaa. Vähäsen Manne oli ollut kylän paras, piirin mestari.
Kaisu oli halunnut kokeilla. Hän oli ottanut kuulan ja työntänyt sen kevyesti pidemmälle kuin Manne. Tytöt olivat nauraneet Mannelle. Manne ei ollut kestänyt sitä, että oli hävinnyt naiselle.
Hän oli hirttänyt itsensä lähellä olevaan puuhun. Kaisu oli joutunut nostamaan Mannen ruumiin puusta. Kukaan muu ei ollut jaksanut.
Kaisu havahtuu muistoistaan.
— Minulla on uusi elämä edessä. Olen jo aikuinen ihminen, hän ajattelee.
Takapenkillä istuvat miehet naureskelevat Kaisulle. Hän yrittää olla välittämättä heistä.
Linja-auto pysähtyy Ruutinojan kaupan eteen. Kauppa on omakotitalon näköinen. Oven kummallakin puolella on pieni näyteikkuna. Seinistä on maali rapissut pois. Seinässä on kyltti: Ruutinojan Sekatavara!
Kaupan ovi aukeaa ja portaille ilmestyy kaksi naista. Toinen naisista huutaa Kaisulle: — Mitä sinä siinä tiellä seisot, tule tänne.
Naisia naurattaa. He hypähtelevät ja liikkuvat portaissa kevyesti. Kaisun mielestä naiset ovat kuin perhosia. Naisten takaa tulee esiin mies.
Hän kävelee käsi ojossa Kaisun luo ja sanoo:
— Päivää! Minä olen Ernest eli Erni. Me juttelimme puhelimessa.
Mies kättelee Kaisua. Mies on Kaisua päätä lyhyempi. Hänen käsivartensa ovat laihat kuin tikut
ja päällä on hassut-paita.
Mies yrittää nostaa Kaisun laukkua maasta, mutta se on liian painava.
— Onko siellä lyijyä sisällä? mies kysyy hölmistyneenä.
— Lakanoota, Kaisu vastaa.
Naiset riehaantuvat. — Lakanoota, lakanoota, he matkivat ja kikattavat.
Sitten toinen heistä sanoo tiukasti Kaisulle:
— Täällä ei puhuta noin! Täällä ei puhuta murretta!
Erni esittelee naiset Kaisulle:
— Tässä on minun äiti ja sisar Vivien eli Viivi.
— Oletko sinä edes käynyt kansakoulun loppuun,
Ernin äiti kysyy Kaisulta pilkallisesti.
Kaisu suuttuu:
— Kävin minä keskikoulunkin loppuun.
Erni yrittää rauhoitella:
— Äiti ja Viivi, menkää laittamaan kahvia.
Kaisu ja Erni jäävät pihalle. Erni sanoo, että on hyvä, kun Kaisu tuli auttamaan.
Äiti ja Viivi ovat muuttamassa pois. Kauppa jää Ernille. Erni katsoo Kaisua pyytävästi. Kaisun sydän heltyy. Hän pitää miehestä. Sisällä kaupassa on sekaista ja epäsiistiä. Kärpäset pörräävät.
Lattia on likainen kuin kanalassa. Kaisua inhottaa. Salista kuuluu rouvan ja Viivin naurua.
Erni läimäyttää oven kiinni. Erni ja Kaisu menevät kaupan läpi keittiöön. Erni kaataa kahvia Kaisulle ja tarjoaa korvapuusteja.
— Täällä on vähän siivotonta, Erni sanoo anteeksipyytävästi.
Kaisu tuijottaa likaista hellaa. Hänen ajatuksensa ovat yhtä sekaisin kuin tämä keittiö.
Kaisun on ikävä äidin puhdasta keittiötä. Erni pyytää Kaisua jäämään.
— Jos jään, minun pitää siivota täällä, Kaisu vastaa.
Erni ja Kaisu juovat kahvia monta kupillista. Salissa Ernin äiti ja Viivi juoksevat edestakaisin. He huutelevat toisilleen ja yrittävät pakata tavaroita. Kaisu näkee naiset ovenraosta. Kaisun mielestä touhu näyttää sekasortoiselta.
Rouva huutaa salista:
— Tyttö, tyttöö. Tule auttamaan pakkaamisessa.
— Jaa kuka? Kaisu sanoo.
Häntä harmittaa se, mitä rouva oli sanonut koulusta. Että Kaisu ei olisi käynyt keskikoulua loppuun.
Rouva närkästyy. Hän sanoo Ernille:
— Tuo tyttö on röyhkeä, näsäviisas. Harkitse tarkkaan, otatko hänet töihin.
— Minä olen harkinnut jo, sanoo Erni kovalla äänellä.
Erni menee kaupan puolelle. Kaisu seuraa häntä. Hän katsoo Ernin pieniä käsiä ja ajattelee Ernin ääntä, joka kuulostaa kiltiltä.
— Taidan olla vähän hullu, jos jään tänne, Kaisu ajattelee.
Erni katsoo Kaisua arasti ja sanoo:
— Jos jäät tänne, älä sano minua kauppiaaksi vaan Erniksi.
— Hyvä on. Olkoon. Minä jään, Kaisu sanoo.
Erni katsoo häntä niin kiitollisena, että Kaisu ei osaa sanoa enää mitään. Kaisu aloittaa työt kaupassa.
Kärpäset on ensin saatava pois. Hän kiinnittää kärpäspapereita kattoon.
Rouva ja Viivi katsovat salin ovelta.
— Onko sopivaa ripustaa kauppaan tuollaisia? rouva paheksuu.
— Otan ne aamulla pois, Kaisu lupaa.
Kaisu yrittää koko päivän olla niin kuin kunnollisen apulaisen pitää olla. Illalla rouva käskee Kaisua:
— Nyt on iltateen aika.
— Menen heti laittamaan, Kaisu lupaa.
Erni, rouva, Viivi ja Kaisu istuvat teepöydän ääressä.
Tunnelma on melkein rattoisa.
— Me olemme suvaitsevaisia, kun syömme apulaisen kanssa samassa pöydässä, rouva kehuu.
Erni punastuu nolona. Kaisu hämmentyy. Viimein Kaisu saa sanotuksi:
— Minä korjaan astiat ja tiskaan. Sitten haluan purkaa tavarani. Missä minun huoneeni on?
— Sinun huoneesi! Hah! rouva ilkkuu. Erni sanoo nolona:
— Sinulle ei ole vielä huonetta. Huone ei ole vielä vapaa, kun äiti ja Viivi asuvat yhä täällä. Sinun pitää nukkua keittiössä.
— Tuossa noin, rouva sanoo ja osoittaa likaista patjaa nurkassa.
— Hetki vain, Erni sanoo. Hän tuo Kaisulle täkin. Se on pölyinen, mutta uusi ja hieno.
Rouva ja Viivi vastustelevat. Heidän mielestään Kaisu ei tarvitse niin hienoa täkkiä.
Yöllä Kaisu ei saa unta. Patja on kuhmurainen, tyyny haisee pahalle. Rouva ja Viivi kulkevat huoneissa edestakaisin. Radio soi täysillä. Lopulta Erni käskee hiljentämään radion.
Kaisu vaipuu levottomaan uneen. Hän näkee pahaa unta. Siinä on variksenpoikanen, jota hän yrittää hukuttaa. Kaisu herää. Hän kuulee kummallista rahinaa. Yön valossa Kaisu näkee, että rouva penkoo salaa hänen tavaroitaan. Rouva tulee lähelle, ja Kaisu tarttuu häntä nilkasta.
Rouva kiljaisee niin, että Viivi ja Erni heräävät. He kiirehtivät paikalle ja sytyttävät valon.
— Päästä hänet, Erni käskee Kaisua.
— Päästän, mutta lakanaani en päästä, Kaisu vastaa.
Rouva pitää kädessään Kaisun lakanaa. Erni irrottaa sen väkisin. Rouva vain hihittelee muina miehinä.
Erni käskee naiset pois keittiöstä ja kaataa vettä lasiin. Erni juo vettä pienin kulauksin.
Kaisun mielestä Erni näyttää vangilta raidallinen pyjama yllään.
Kaisua alkaa naurattaa kovasti. Hän tunkee peittoa suuhunsa, ettei talon väki kuule.