— Eikö omasta kaupasta löytyisi, Erni erehtyy sanomaan.
Naiset lopettavat syömisen. He katsovat toisiaan ja purskahtavat nauruun. Heille eivät Ernin verhot kelpaa. Kaisua suututtaa. Hän menee takarappusille, ettei sanoisi mitään sopimatonta.
Työt kaupassa sujuvat hyvin, kun rouva ja Viivi asuvat muualla.
Kaisu ja Erni viihtyvät keskenään. He yrittävät keksiä, mitä uusia tavaroita he voisivat myydä kaupassa.
— Saunankiukaita kesämökeille, Kaisu keksii.
Välillä kaikki tuntuu Kaisun mielessä toivottamalta. Kauppa on hiljentynyt. Monet ovat muuttaneet Ruutinojan kylästä muualle. Miten hän ja Erni selviävät? Erni on ottanut paljon lainaa, että saa Viivin velat maksettua.
Eräänä päivänä kylästä ajaa mies hevoskärryillä.
— Ostatko viljaa?
Myyn kaiken, siemenetkin, hän sanoo Ernille.
— Etkö kylvä sitä ensi vuodeksi? Erni kysyy.
— Muutan perheen kanssa Ruotsiin. Ei muukaan auta.
Maanviljely ei kannata. Muuta työtä ei ole, mies sanoo synkkänä.
Erni katsoo miehen perään surullisena.
— Kaikki lähtevät Ruotsiin, hän huokaisee.
Illalla Kaisu menee saunaan. Saunassa palaa vain pieni kynttilä. Sen valossa Kaisu näkee,
että Erni pujahtaa sisään. Hän nousee lauteille Kaisun viereen. He pesevät toistensa selän.
Kaisu sanoo:
— Sinä häviät tässä kaupassa. Olet paljon pienempi kuin minä.
— Pese etupuoleltakin, niin ollaan sujut, Erni vastaa. Yöllä Kaisu herää. Hän näkee Ernin ovella. Erni ei sano mitään, katsoo vain. Kaisu kääntää kylkeä ja nukahtaa uudestaan.
Erni tulee Kaisun ovelle monena yönä. Viimein Kaisu sanoo:
— Tule tänne viereen sieltä palelemasta.
-En minä palele, Erni sanoo. Silti hän tulee Kaisun peiton alle. Ja tulee siitä lähtien joka yö.
Erni haluaisi naimisiin Kaisun kanssa, tai ainakin kihloihin. Kaisu sanoo ei.
Ja ei, monta kertaa. Sitten hän muistaa äitinsä. Pitäisikö äidille kertoa Ernistä? Ehkä myöhemmin.
Äiti ei antaisi heidän seurustella avoparina. Onko heillä oikea suhde? — Kyllä minä Erniä ihailen, Kaisu ajattelee. Hänellä on hyvä mieli. Kun hän laittaa aamulla Ernille aamiaista, hänen tekee mieli laulaa.
Eräänä päivänä Erni sanoo Kaisulle:
— Minulla on sinulle iloinen uutinen. Saat Viivin apulaiseksi. Pääset sinäkin vähemmällä työllä.
Kaisua harmittaa.
— Eihän Viivi tee muuta kuin sotkee. Ei, ei tänne nyt, kun olen saanut kaupan järjestykseen, Kaisu sanoo.
— Viivin olisi hyvä tehdä jotakin, Erni sanoo.
Kaisu järjestelee kaappeja. Hän yrittää rauhoittua. Hän ei halua tehdä työtä Viivin kanssa.
Hän sanoo Ernille:
— Jos otat Viivin, minä lähden.
— Erni suuttuu. Hän menee ulos ja pamauttaa oven kiinni. Kaisu arvaa miehen ajatukset. Erni ajattelee, että aina tuo ihminen on lähtemässä.
Illalla Erni tulee Kaisun huoneeseen. Hän avaa ikkunan ja polttaa monta tupakkaa. Viimein hän sanoo Kaisulle:
— Luuletko, että Viivi voisi mennä töihin kemikaalikauppaan?
— Se voisi kiinnostaa häntä, Kaisu vastaa. Erni sanoo:
— Minä menen puhumaan Lampiselle kirkonkylän kemikaalikauppaan. Lampisen apulainen on lähtenyt Ruotsiin.
Erni tumppaa tupakkansa. Heillä on taas hyvä olla yhdessä.
Opettajan rouva Anna tulee kauppaan katsomaan lastenvaatteita. Annalla on jo kaksi lasta, kolmas on tulossa.
Anna katselee lastenvaatteita ja huokaisee. Sitten Annaa alkaa itkettää.
— Jos haluat, voin tilata parempia lastenvaatteita, Kaisu lupaa.
Annaa alkaa itkettää:
— Ei tarvitse. Minulla ei ole rahaa.
Kaisu tietää, että Annan mies huolehtii perheen raha-asioista. Annalla ei ole rahaa käytössään.
Sitten Anna pyyhkii silmänsä.
— Kyllä Jumala huolehtii omistaan, hän sanoo reippaammin. Kaisulle tulee kiusaantunut olo. Anna on kovin uskovainen.
Äkkiä Anna tokaisee:
— Sinulla ja kauppiaalla on suhde. Teidän pitäisi mennä vihille.
Kaisu hämmentyy.
— Mitä varten, hän kysyy.
— Te elätte synnissä, Anna vastaa.
Anna pyytää paperia ja kynää. Hän kirjoittaa jotakin ja antaa lapun Kaisulle. Sitten hän menee pois.
Kaisu lukee paperista:
JOS VEHNÄNJYVÄ EI PUTOA MAAHAN JA KUOLE, SE EI VOI TUOTTAA HEDELMÄÄ.
Mitä ihmettä teksti tarkoittaa?
Parin päivän kuluttua Anna tulee uudestaan kauppaan. Anna näyttää kalpealta ja heikolta. Kaisu halaa Annaa.
— Mennään keittiöön juomaan kahvia, Kaisu sanoo.
— Luitko sinä sen minun lappuni? Anna kysyy.
Kaisu nyökkää. Hän sanoo:
— Luin minä sen. En ymmärtänyt sitä.
Anna selittää Kaisulle kirjoituksen. Teksti tarkoittaa, että ihmisen ei pidä olla itsekäs. On syntiä vihata toisia. Annan mielestä Kaisun pitää antaa rouvalle ja Viiville anteeksi. Hänen pitää myös mennä Ernin kanssa naimisiin.
Anna pyytää, että Kaisu rukoilisi Jumalalta apua.
Kun Anna on lähdössä kotiin, Kaisu antaa hänelle pehmeän huovan.
— Tämä on vauvalle, hän sanoo.
Seuraavana päivänä ambulanssi ajaa koululle. Anna viedään sairaalaan. Vauva syntyy liian aikaisin ja Anna joutuu leikkaukseen. Lapsi jää henkiin, mutta Anna kuolee leikkauspöydälle.
-Menetkö hautajaisiin? Erni kysyy Kaisulta.
Kaisu itkee ja pudistaa päätään.
Kaisu suree Annaa monta päivää. Hautajaispäivänä hän menee varastoon. Hän tekee lujasti työtä,
että unohtaisi tuskansa.
Kuolema tulee toisen kerran lähelle Kaisua. Puhelin soi. Kaisun veli Eero soittaa. Eero sanoo Kaisulle, että heidän äitinsä on kuollut. Kaisu laskee kuulokkeen ja menee huoneeseensa.
Kaisu istuu huoneessaan. Erni tulee hänen luokseen ja yrittää ottaa kädestä. Kaisu vetää kätensä pois.
— Olen minäkin jotakin kokenut. Minulta on kuollut isä. Eikä siitä ole pitkä aika, Erni sanoo.
Kaisu ei sano mitään. Ei edes katso Erniä. Kaisu ajattelee, että elämä on kohtuutonta.
Ensin kuolee ystävä ja sitten äiti. Illalla Kaisu tulee ulos huoneestaan. Hän ei sano mitään.
Hän menee takahuoneeseen ja alkaa kaataa jauhoja paperipusseihin. Kello on kolme yöllä,
kun hän viimein lopettaa. Erni odottaa keittiössä. Kaisun käytös pelottaa Erniä. Erni sanoo, että Kaisun
pitäisi jo mennä nukkumaan. Sen sijaan Kaisu alkaa siivota kaappeja raivokkaasti.
Hän tyhjentää ja pesee hyllyt ja järjestää tavarat uudestaan.
Kaisu matkustaa äidin hautajaisiin. Hautajaisten jälkeen Kaisu ja Erni istuvat juttelemassa.
Kaisu suree yhä äitiään.
Hän sanoo:
— Minulle sattui jotain ihmeellistä, kun seisoin äidin haudalla. Muistin äidin ilmielävänä. Hän seisoi ikkunassa ja katsoi, kun lähdin kotoa Ruutinojalle. Siinä haudalla minä olin onnellinen siitä muistosta.
Erni nyökkää hiljaa ja kertoo Kaisulle salaisuuden. Ernin äiti varastaa tavaroita.
Hän on sillä tavalla sairas, että hänen on pakko ottaa tavaroita. Sitä ei ole kerrottu kenellekään aikaisemmin.
Kaisu on hyvillään. Hänestä tuntuu, että nyt he ovat tosi ystäviä. He tietävät toisistaan asioita, joita muut eivät tiedä.
Eräänä iltana Erni kosii Kaisua. Tällä kertaa Kaisu suostuu. Hän ottaa Ernistä kiinni ja tempaa miehen syliinsä istumaan. Erni vastustelee:
— Sinun kuuluisi istua minun sylissäni.
Sitten Erni sanoo hiljaa:
— On vaikeaa olla näin pieni mies.
— Tai iso ja lihava nainen, Kaisu nauraa.
Kuu paistaa yötaivaalla. — Meillä on juhlavalaistus, Kaisu sanoo.
Häät sujuvat ilman suuria menoja ja elkeitä. Erni sanoo, että hän rakastaa ja kunnioittaa Kaisua. Kaisu sanoo, että hän rakastaa Erniä ja tuntee lisäksi hellyyttä. Siinä on riittävästi tunnetta yhtä avioliittoa kohti.