Rouva nauraa kihertää. Kaisu alkaa epäillä, että rouva ei olekaan oikeasti sairas.
Kotona Kaisu puhuu Ernille:
— Mitähän siellä huvilalla todella tapahtui?
— Kyllä äiti on oikeasti sairas. Ottivat hänet sairaalaan, Erni sanoo.
Kaisu ei vieläkään usko. Hän ajattelee, että rouva valehtelee. Häntä suututtaa.
Hän ottaa petivaateet kainaloonsa ja vie ne yläkertaan.
— Tästä lähtien nukun vintillä! hän ilmoittaa Ernille. Vintillä on kylmä.
— Yhtenä yönä lämpötila laskee melkein pakkasen puolelle. Erni tulee ovelle.
— Tulisit alas, hän pyytää Kaisua. Erni menee Kaisun patjan viereen.
Hän työntää kasvonsa Kaisun kämmeneen. Sitten Erni sanoo:
— Sinä olet minulle arvokas. Minulla ei ole niin paljon rahaa, että voisin maksaa sen,
minkä sinä ansaitset.
Kaisu herää kunnolla. Mitä tuo mies sanoo? Kaisu vetää Ernin viereensä peiton alle.
— Sano se vielä, Kaisu kehottaa.
Ja Erni toistaa koko pitkän lauseen.
Kerran Kaisu sanoo Ernille:
— Muistatko sen rakentajan, joka osti kattohuopia velaksi? Se ei aio maksaa.
Minä haen ne huovat pois.
Kaisu ajaa pakettiautolla miehen mökille. Mies on tekemässä kattoa. Kaisu peruuttaa auton pihaan
huopakasan luo. Kaisu alkaa lastata huopia.
— Näpit irti niistä! mies huutaa.
Mies laskeutuu katolta, ja miehen vaimokin tulee pihalle haukkumaan Kaisua. Kaisu ei välitä heistä, vaan jatkaa työtään.
— Saatana! Jos et olisi akka, saisit turpaan, mies karjuu Kaisulle.
Kaisu tarttuu miestä rinnuksista ja nostaa hänet korkealle ilmaan. Miehen jalat sätkivät ilmassa. Hän näyttää pelästyneeltä.
— Neuvotellaan, hän pyytää.
Kaisu antaa miehelle laskun käteen.
— Saat huovat takaisin, kun olet maksanut, Kaisu sanoo.
Kotona Kaisu ihmettelee, mihin Erni on mennyt. Talo ja ulkovarasto ovat pimeänä. Sitten hän huomaa,
että varaston ovi on auki. Kaisu menee varastoon ja sytyttää valot. Hän näkee Ernin, joka istuu sementtisäkillä.
Ernillä on kädessä köysi ja viinapullo. Hän on juovuksissa ja nauraa ilkeästi Kaisulle.
— Elämä on juhlaa! Meillä nainen käyttää voimiaan ja panee asiakkaat maksamaan. Minulta ei kysytä mitään, rääpäleeltä, Erni örisee.
Erni heilauttaa köyden Kaisun jalkojen ympärille. Se tekee kipeää. Kaisu suuttuu ja riuhtaisee narun irti. Hän tarttuu Erniä vaatteista ja nostaa miehen pystyyn. Erni hönkii pahaa lemua Kaisun naamalle:
— Väännä vaan kaula mutkalle, kun kerran olet niin vahva!
Erni sammuu varastoon. Illalla Kaisu tuo hänelle tyynyn ja peiton.
Kaisu katsoo miestään hellästi.
— Kuin laiha linnunpoikanen, hän ajattelee.
Aamulla Kaisu kuulee, että auto lähtee pihasta. Erni ajaa kaupunkiin eikä tule takaisin moneen päivään.
Kaisu on levoton. Kun Erni viimein palaa, hänellä on yllään uusi puku ja solmio. Vanhat vaatteet ovat kassissa. On pitänyt ostaa uusi puku, että on päässyt ravintolaan.
Kaisu levittää kätensä. Hän menee halaamaan Erniä. Erni tuo Kaisulle lahjan. Koiranpentu!
— Sen nimi on Verneri, Erni sanoo.
Kylässä suunnitellaan häitä. Kirsti Mäensyrjä menee naimisiin Teuvo Helpisen kanssa. Myös Kaisu ja Erni kutsutaan häihin.
Kirkossa Kaisu katsoo vihkiparia. Morsiamella on yllään kaunis huntupuku. Kaisulla on sama puku kuin omissa häissä. Kaisu muistaa, että hänen ja Ernin häissä ei ollut harsoja eikä kukkia.
— Siitä on nyt kaksi vuotta, hän ajattelee haikeana.
Kaisu katsoo miestään. Erni on sen näköinen kuin laskisi kaupan kassaa. Miettiikö hän, miten paljon he tienaavat häistä? Kaisu kuiskaa miehelleen:
— Ne ostivat kaiken kaupungista.
-Paitsi hiivan, sokerin ja riisit! Erni kuiskaa takaisin.
Heitä alkaa naurattaa.
Hääjuhlassa Kaisu viihtyy kylän naisten seurassa ja on iloisella tuulella. Miehet istuvat keskenään. He juopottelevat ja kertovat toisilleen sotajuttuja.
Ernikin ottaa reilusti viinaa ja tulee humalaan. Hän pudottaa täytekakkua housuilleen. Kun hän nousee seisomaan, tuoli kaatuu kolisten. Erniä vain naurattaa. Hän horjuu Kaisun luo ja pyytää tanssimaan.
Ernin käytös hävettää Kaisua. Hän katsoo nolona ympärilleen. Melkein kaikki miehet ovat humalassa, monet enemmän kuin Erni.
Erni pyörittää Kaisua musiikin tahdissa.
— Kaisu, minun oma Kaisulii, hän laulaa.
Kaisu ja Erni lähtevät häistä myöhään illalla. Kaisu tukee Erniä kainalosta ja vie humalaisen miehensä pihalle.
Kun he pääsevät talolta hämärälle maantielle, Kaisu nostaa Ernin olkapäilleen. Mies retkottaa velttona ja naureskelee itsekseen. Hän laulaa hölmöjä lauluja ja yrittää kouria Kaisun takapuolta. Sitten hän sammuu vaimonsa selkään.
Aurinko on jo nousemassa ja metsä tuoksuu raikkaalta. Kylältä kuuluu kukon kiekumista. Kaisu on onnellinen. Kotikylä ja oma mies!
Juuri ennen kotipihaa Erniä alkaa yskittää kovasti. Kaisu tuntee, että jotain märkää valuu selkää pitkin. Ernin oksennus tahrii Kaisun pyhävaatteet, mutta Kaisua vain naurattaa. Niin paljon hän miestään rakastaa.
Pikkuinen Elise kasvaa nopeasti. Hänen suuhunsa puhkeaa hampaita, ja hän alkaa tapailla sanoja. Pian hän oppii myös kävelemään. Erni on ylpeä siskontytöstään. Eräänä päivänä Erni tulee huvilalta paperiarkki kädessään.
Elise on piirtänyt paperille kasvot.
— Tässä on silmät ja kaikki, Erni esittelee piirustusta Kaisulle.
Kaisu katsoo kuvaa surullisena. Hän toivoo omaa lasta. Hän on toivonut lasta jo monta vuotta.
Joka kuukausi hän odottaa, että tulisi raskaaksi.
Sinä syksynä sataa lunta varhain. Lumi tukkii tien Ruutinojan kaupan edessä.
Huvilalle ei pääse autolla. Viivi ja rouva elävät eristyksissä ja syövät säilykeruokaa.
Aikaisin eräänä sunnuntaina Viivi koputtaa kaupan oveen. Hän on lumesta läpimärkä. Kaisu avaa oven.
— Herätä Erni!
Viivi sanoo hengästyneenä.
Viivi kertoo Emille, että äiti on taas sairaana. Rouva istuu tuolissa suu vinossa eikä vino puhumaan kunnolla.
— Minä soitan ambulanssin, Erni sanoo huolestuneena.
Viivi sanoo, että ambulanssi ei pääse huvilalle. Liian paljon lunta.
— Minä yritän pakettiautolla, Erni päättää.
Kaisu katsoo sivusta. Erni ja Viivi eivät edes huomaa, että hän on heidän kanssaan samassa huoneessa.
Sitten he muistavat hänet ja sanovat:
— Sinä tulet mukaan!
Jos auto juuttuu hankeen, työnnät sen irti.
Auto juuttuu heti märkään lumeen. Kaisu menee työntämään.
Erni kaasuttaa, mutta auton pyörät sutivat tyhjää. Erni hermostuu.
Hän syöksyy ulos autosta ja lähtee juoksemaan kohti huvilaa.
Juokseminen on hidasta ja vaikeaa. Ernin jalat vippaavat hassusti ja kädet viuhtovat ilmassa. Kaisu menee miehen edelle ja polkee lumen tasaiseksi suurilla saappaillaan. Huvilassa rouva istuu tuolillaan kuin vahanukke. Toinen puoli hänen ruumistaan on toista alempana. Suusta valuu sylkeä ja hän valittaa hiljaa.
Erni polvistuu rouvan eteen. Hän sanoo Kaisulle huolestuneena:
-Tuo äidille huopa, niin minä kannan hänet kaupalle.
— Jaksatko sinä, Kaisu kysyy.
— Jaksanhan minä oman äitini kantaa, Erni vakuuttaa.
Erni käärii rouvan huopaan ja nostaa hänet syliinsä. Kaisu ottaa Elisen, joka istuu unisena sängyssä.
Erni kantaa rouvaa. Hän puuskuttaa hengästyneenä. Kulkeminen märässä lumessa on vaikeaa, ja taakka painaa selässä.
Rouvan halvaantunut käsi viistää pitkin lunta, ja hän valittaa hiljaa.
Erni vilkaisee Kaisuun. Kaisu näkee, että Erni on epätoivoinen.