sekä muun hoidon määrääminen.
Rokotukset ja eläinlääkäri
Myös rokotukset ja muut eläinlääkärin palvelut maksavat. Hinnat vaihtelevat eri eläinlääkäreillä. Olen käyttänyt kissani eläinlääkärillä leikkauksessa ja rokotuksissa. Kerran jouduin viemään kissani eläinlääkäriin, kun sen ihoon ilmestyi outoja haavoja.
Eläinlääkäri tutki haavat ja määräsi niihin sopivaa lääkettä. Kissallani on ollut myös virtsateiden tulehdus, mutta sekin parani eläinlääkärin määräämällä hoidolla ja lääkityksellä.
KISSA ON PETOELÄIN
Kun aiot hankkia kissan, pohdi asenteitasi jo etukäteen. Ihmisten on joskus vaikea hyväksyä luonnollisia tosiasioita, kuten sitä, että kissa on petoeläin.
Kissa on petoeläin, eli se saalistaa muita eläimiä ruoaksi. Kissa on siis lihansyöjä. Mielestäni nämä asiat on hyväksyttävä, jos aikoo elää kissan kanssa.
Kissa ei pyydystä hiiriä, lintuja ja muita pieniä eläimiä siksi, että se olisi paha ja ilkeä. Kun kissa saalistaa, se käyttäytyy luonnollisesti ja lajilleen tyypillisesti. Saalistaminen kuuluu kissana olemiseen. Kissa tuo joskus saaliin sinulle. Se saattaa kantaa kotiin myyriä, hiiriä, sisiliskoja, sudenkorentoja, hepokatteja ja muita saaliita.
Tähän on ainakin kolme selitystä. Ensimmäisen selityksen mukaan kissa pitää sinua oman pesueensa jäsenenä. Kissa kantaa saaliin kotiin, koska se haluaa ruokkia oman pesueensa.
Toinen selitys kuuluu, että kissa yrittää opettaa sinut pyydystämään itse ruokasi ja näyttää sinulle esimerkkiä.
Kolmannen selityksen mukaan kissan kotiin kantamia saaliita pidetään kissan lahjoina omille ihmisille.
Oma kissani on erikoistunut pyydystämään päästäisiä. Kun kesälomalla maalla herään ja astun ulos aitasta, katson tarkasti, mihin astun. Oven edessä on yleensä päästäinen tai joskus hiiri. Kissa on käynyt metsästämässä aamuyöllä ja jättänyt saaliin «pesän» ovelle.
Kiitän kissaa kauniisti, mutta kun se ei huomaa, hautaan saaliin maahan.
Jostain syystä kissani jättää linnut yleensä rauhaan. Jos kissa pyydystää lintuja, sille voi laittaa kulkusen kaulaan ja toivoa, että kilinä varoittaisi lintuja.
Hyväksyn sen, että kissani saalistaa. Silti menen väliin, jos näen kissani hiiren, linnun tai muun eläimen kimpussa ja yritän pelastaa saaliiksi joutuneen eläimen.
Kissasta on turha yrittää kitkeä sen luonnollisia tapoja. On tietysti kissoja, jotka näyttävät elävän rauhassa hamstereiden, rottien, marsujen ja papukaijojen kanssa, kunhan nämä pysyvät häkissään. Kissan läsnäolo voi kuitenkin aiheuttaa pienemmille lemmikeille suunnatonta stressiä, ja vahinkojakin sattuu.
Yksi surullisimmista vahingoista tapahtui, kun siskoni kissa söi hänen Nuppu-nimisen hamsterinsa. Kissa pääsi livahtamaan ennen oven sulkemista samaan huoneeseen, jossa Nuppu jaloitteli vapaana tunnin pituisella «iltalomallaan».
Koiran voit yrittää opettaa jättämään rauhaan sekä villit eläimet että lemmikit.
Kissan kanssa kannattaa menetellä niin, että jos otat kissan, älä ota lisäksi sellaisia eläimiä,
joita kissa luonnostaan saalistaa.
Kun harkitset kissan hankkimista, mieti myös, sopiiko se omiin elämäntapoihisi.
Esimerkki: Olen kasvissyöjä eli en syö lainkaan lihaa. Kasvissyönti ei kuitenkaan sovi kissalle.
Siksi minun on hyväksyttävä, että kissa syö lihaa. Minun on myös suostuttava
ostamaan ja käsittelemään lihaa, koska se on kissan ruokaa.
Vaikka kissa ei sopeudu kasvisruokaan, se sopeutuu moneen muuhun asiaan. Se sopeutuu kerrostaloon ja sisäkissan elämään. Toisaalta se voi elää ulkoelämää tallikissana tai navettakissana.
Kissoja on laivoissa laivakissoina. Ulkomailla jotkut kissat ovat nykyaikanakin töissä vilja- tai paperivarastoissa. Niiden tehtävänä on pitää hiiret poissa.
Kissa sopeutuu asumaan ihmisen kanssa kahdestaan, mutta toisaalta se voi viihtyä myös suuren perheen lemmikkinä ja lasten seuralaisena.
KISSA TARVITSEE AIKAASI
Kissa tarvitsee sinulta aikaa monilla eri tavoilla ja monissa eri asioissa.
Kissa tarvitsee seuraa ja leikkiä. Yleensä kissan leikit muistuttavat saalistamista. Se jahtaa mielellään esimerkiksi naruun kiinnitettyä paperimyttyä.
Jos kissan kanssa ei koskaan leikitä, se lakkaa vähitellen odottamasta leikkejä ja mukavaa yhdessä olemista. Kissa vetäytyy omiin oloihinsa ja siitä voi tulla apea nyhjöttäjä.
Sisäkissan viihdyttäminen on erityisen tärkeää, koska se ei pääse vapaasti ulos kissan askareisiin kuten vaanimaan, saalistamaan, kiipeilemään, loikkimaan ja terottamaan kynsiä puunrunkoon. Siksi sillä pitää olla sisällä mahdollisuus kissamaisiin puuhiin.
Sisustuksen avulla voit järjestää kissalle kiipeilymahdollisuuksia. Itse olen esimerkiksi jättänyt kirjahyllyyn tyhjiä hyllyjä, joilla kissa hyppii ja kiipeilee. Se myös mielellään nukkuu korkealla.
Sisäkissakin voi pitää ulkoilusta. Onko sinulla aikaa ja kärsivällisyyttä viedä kissasi valjaissa ulos?
Kissan ulkoiluttaminen voi olla ihmisen mielestä pitkäveteistä. Monet kissat istuskelevat ja tarkkailevat kiireettömästi, mitä ympärillä tapahtuu. Ne eivät lähde kanssasi kymmenen kilometrin juoksulenkille.
Kuten olet huomannut, kissan hankkimiseen liittyy monenlaisia asioita, joita on harkittava ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Ne ovat sekä käytännön asioita että asenteisiin ja mielipiteisiin liittyviä asioita.
JOUDUT EHKA ODOTTAMAAN
Kun olet päättänyt ottaa kissan ja tiedät, mistä sen hankit, joudut ehkä odottamaan. Kissapennun on oltava riittävän vanha ennen kuin voit ottaa sen luoksesi.
Kissanpentu luovutetaan uuteen kotiin, kun se ei enää tarvitse emon hoivaa. Yleensä pentu on silloin ainakin kaksi kuukautta vanha, ehkä vanhempikin.
Kissaemo alkaa yleensä vieroittaa pentujaan, kun ne ovat kuukauden —
parin kuukauden ikäisiä. Vieroittaminen tarkoittaa sitä, että emo vähitellen lakkaa imettämästä pentuja eikä enää suojele niitä. Pentujen on opittava itse hankkimaan ruokansa ja
pitämään puoliaan. Jos kissanpentu erotetaan liian pienenä emosta ja sisaruksista,
sen kehitys voi häiriintyä. Liian aikaisin uuteen kotiin luovutettu kissa ei ole ehtinyt oppia kaikkia kissan taitoja. Emon ja kissasisarusten antama opetus jää kesken. Kissasta voi tulla turvaton ja hyvin riippuvainen ihmisestä.
Jotkut liian aikaisin emosta vieroitetut kissanpennut näyttävät kaipaavan emoa aikuisinakin. Ne esimerkiksi imevät villapaitoja tai villaisia peittoja.
OMIA MUISTOJANI
Kun sain oman kissani yli kuusi vuotta sitten, se oli kaksi kuukautta vanha.
Ystäväni toivat sen minulle junalla satojen kilometrien päästä.
Kissani matkusti takin povitaskussa.
Kahden kuukauden ikäisenä kissani oli tavattoman pieni, suorastaan rääpäle. Kun se halusi tutkia, mitä juomalasissa on, sen piti nousta takakäpälilleen, jotta se olisi yltänyt kurkkimaan lasiin.
Nyt tuo entinen rääpäle painaa noin viisi kiloa ja monet luulevat sitä kolliksi, koska se on aika roteva. Omissa silmissäni se on tietenkin juuri sopivan kokoinen; kaunein kissa minun maailmassani.
Kun sain kissani, suurin pelkoni oli, ettei kissa pitäisi minusta. Itsetuntoni taisi olla huono.
Pelkoni meni ohi ensimmäisenä iltana, kun olin käynyt nukkumaan.
Unta odotellessani luin sängyssä kirjaa vatsallani kyynärpäiden varassa.
Kissanpentu tuli nukkumaan kirjan päälle kyynärpäiden väliin ja kehräsi äänekkäästi.
Silloin tiesin, että kyllä kaikki menee hyvin.
Kävin päivisin töissä ja opiskelemassa. Tuntui pahalta jättää kissa yksin moneksi tunniksi. Ilmeisesti silläkin oli ikävä, koska se poissa ollessani raahasi sukkani ja puseroni mytyksi jonnekin nurkkaan.
En ole vieläkään oppinut jättämään kissaa kotiin hyvällä omallatunnolla. Kissa jää katselemaan perääni, kun lähden ulos.