Lentokoneella matkustamisesta saat tietoa siitä lentoyhtiöstä, jonka koneella aiot matkustaa.
Jos lähdet kissan kanssa laivamatkalle, ota yhteyttä siihen laivayhtiöön, jonka laivalla matkustat.
LEIKKIVÄ KISSA
Kun kissanpentu leikkii muiden kissanpentujen joukossa, se oppii seurustelemaan toisten kissojen eli lajitovereidensa kanssa. Se oppii kissojen käyttäytymistä.
Pikkukissat vaanivat, väijyvät, hyökkäävät, pakenevat, purevat ja potkivat. Leikin avulla kissanpentu oppii käyttämään sellaisia ääniä ja eleitä, joita se tarvitsee aikuisena kissana muiden kissojen kanssa.
On tärkeää, että kissa osaa kissojen ääni- ja elekielen esimerkiksi silloin, kun se puolustaa omaa aluettaan eli reviiriään.
Oma kissani leikkii nyt aikuisena yhtä innokkaasti kuin pentuna. Se jopa vaatii leikkimistä, jos näyttää siltä, että jään liian pitkiksi ajoiksi omiin puuhiini.
Kun kissani haluaa leikkiä, se tuijottaa minua ja naukuu juuri tietyllä äänellä. Kun se näyttelee pakenemista, se haluaa, että minä ryhdyn muka ajamaan sitä takaa.
Jos nämä kehotukset eli tuijotus, naukuminen ja pakeneminen eivät tehoa, on kokeiltava
vielä yhtä keinoa.
Se kantaa lähelleni jonkin pienen esineen ja narahtaa vaativasti. Kissani noutaa pieniä esineitä kuten leikkihiiriä tai jopa mustia oliiveja. Minun pitää ottaa esine käteeni ja sanoa: «Heitetään!» Nyt kissa valpastuu ja ryntää vaanimaan esimerkiksi nurkan tai oven taakse, sanomalehden alle tai maton laskoksien lomaan. Sen korvat ovat aivan matalina pään sivuilla ja viikset sojottavat suoraan alas. Hännänpää heilahtelee hiljaa.
Kun kissa on näin valmistautunut, heitän esineen sen läheltä joko lattiaa pitkin tai ilmassa. Se hyppää valtavalla loikalla esineen kimppuun, ottaa sen kiinni kynsillään, potkii sitä ja heittelee ilmaan. Se hyppii, kieppuu ja rojahtelee innoissaan. Lopuksi se tuo esineen takaisin: se pitää heittää uudestaan.
Kun vaaniminen ja hyökkääminen alkavat väsyttää sitä, se kellahtaa loikomaan juuri siihen paikkaan, jossa väsymys sattuu iskemään. Se nuolee itsensä puhtaaksi ja vaipuu uneen.
Kissani pitää myös esineiden pudottelusta. Laitan sille muun muassa pyykkipoikia, kyniä ja paperimyttyjä pöytien laidoille, kirjahyllyyn, television päälle ja tuoleille.
Sitten se kiipeilee pudottelemassa tavarat alas. Esineiden etsiminen piiloista on kissastani mieluisaa puuhaa.
Piilotan vaikkapa kynän pöydälle paperin alle tai lattialle maton reunan alle. Sitten kissa etsii kynää, ja kun se huomaa sen, se kyyristyy vaanimaan. Sen takatassut vispaavat innokkaasti ja lopulta se hyökkää näyttävästi kynän kimppuun ja kaivaa sen pois piilosta. Joskus tuon kissalleni kaupasta tyhjän pahvilaatikon. Leikkaan laatikon päätyihin juuri ja juuri kissan mentävän aukon. Kissani käyttää uutta laatikkoa leikkimiseen ja nukkumiseen. Jossain vaiheessa se aina kuitenkin kyllästyy. Silloin vien laatikon pahvinkeräykseen.
Kun muutaman viikon päästä tuon sille taas laatikon, se onkin kissasta taas jotain uutta ja kiinnostavaa. Ehdottomasti suurin kaikista kissani huvituksista on kaataa ja pöyhiä lankakorini, kun unohdan sen kissan ulottuville. Lankaleikki on erityisen hurmaavaa, kun en itse ole kotona. Kun lankakori kaatuu, kerät kierivät pitkin lattiaa. Jos en ole kotona, kissa saa kaikessa rauhassa vaania lankakeriä, hyökätä niiden kimppuun ja ottaa ne perusteellisesti hengiltä. Lopulta se sapittaa, pureksii ja vanuttelee villaiset kerät ja vyyhdit takkuisiksi kimpuiksi. Kissat ovat yksilöllisiä ja persoonallisia, ja ajan myötä kissalle ja sen omistajalle kehittyy omia leikkejä, jotka huvittavat kumpaakin.
El SAA!
Joskus kissa tekee asioita, joista se itse pitää, mutta jotka ovat ihmisen mielestä kiellettyjä.
Uskon, että kissan kanssa elämisessä ei ole kysymys vain kissan opettamisesta talon tavoille. Myöskään ei ole kysymys kieltämisestä, käskemisestä ja tottelemisesta.
Yhteiselämän ydin on siinä, että ihminen tietää, mitä kissana olemiseen kuuluu ja järjestää ympäristön sen mukaan. Sekä ihmisen että kissan täytyy sopeutua siihen, mitä toiseen lajiin kuuluvan olennon kanssa eläminen vaatii. Tiedämme esimerkiksi, että kissa huolehtii kynsistään raapimalla. Siksi sille on turha huutaa, jos se raapii esimerkiksi tapetteja tai ovien karmeja.
Kissaa ei saa myöskään lyödä, kuten ei muitakaan eläimiä. Jos kissa esimerkiksi raapii tapetteja, sano napakasti: «Ei!» ja nosta kissa raapimispuun luokse. Jos hyvin käy, se oppii, että raapia saa, kunhan ei koske tapettiin.
Oma kissani repi verhoja. Kun kielsin sitä, se luimisti korvat takaraivoa kohti ja menetti mukamas kuulonsa.
Silloin aloin tehdä niin, että kun se iski kyntensä verhoon, nostin sen raapimispuun ääreen ja asetin tassutkin valmiiksi puun pinnalle.
Yllättäen se kerran jatkoikin raapimista puuta vasten kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sen jälkeen se ei ole enää kertaakaan raapinut verhoja! Joissakin kaupoissa myydään kissan karkoitusainetta. Eräs tuttavani suihkuttaa karkoitusainetta sohvan selkänojaan.
Hän sanoo, ettei kissa raavi sohvaa ainakaan kahteen viikkoon suihkutuksen jälkeen.
Kotikutoisena karkotuskeinona olen joskus käyttänyt appelsiinin kuoria. Ripottelen niitä siihen paikkaan, johon kissa ei saa mennä. Sellainen paikka on ollut esimerkiksi lattia
juuri maalatun kaapin oven edessä.
Keino tehoaa niin kauan kuin appelsiinin kuoret ovat tuoreita ja niistä irtoaa kirpeää tuoksua. Kun ne kuivahtavat, kissa luultavasti nauraisi niille, jos osaisi.
Ehkä paras keino saavuttaa sopuisa yhteiselämä kissan kanssa on toimia niin, ettei kissa joudu jatkuvasti niihin tilanteisiin, joissa se käyttäytyy toisin kuin toivot.
Esimerkki:
Kissani natustaa mielellään kirjankansien kulmia. Jos unohdan kirjan pöydälle, se pureksii nautinnollisesti silmät puoliummessa kannet rikki.
Niinpä en jätä kirjoja pöydille tai tuoleille lojumaan, vaan pidän ne kirjahyllyssä tiiviissä rivissä.
Jos kissasi taas syö kukkia, kasvata sille purkissa ruohoa tai esimerkiksi kauran versoja. Kissani jätti kukat rauhaan, kun se sai omaa ruohoa.
Kissallani on koko ajan ruohoa saatavilla. Koska ruoho nahistuu aika pian, sitä pitää kylvää ahkerasti.
Jossakin vaiheessa se alkoi kyllästyttää. Sitten keksin hyvän keinon.
Kun kylvän kissalle esimerkiksi kauraa, en kylväkään vain yhtä purkillista, vaan ainakin kolme tai neljä. Yhden purkillisen jätän itämään. Muihin laitan kannet päälle ja sitten asettelen ne pakastimeen talvehtimaan».
Kun ruoho alkaa nahistua, otan pakastimesta uuden purkin huoneenlämpöön.
Pakastimessa talvehtinut kaura versoo noin viikossa.
Mielestäni kissan kanssa pääsee hyvään yhteisymmärrykseen kärsivällisyydellä, tykkäämisellä, tiedolla ja kompromisseilla.
Jos kestät naarmuja, nurkissa viilettäviä karvatuppuja, satunnaista mekastusta öisin, kurttuun leikittyjä mattoja, rikki pureskeltuja kirjankansia, harottavia langanpätkiä, hyviä ja huonoja yllätyksiä, ajoittaista surua ja huolta, omituisia herätyksiä, karvaisia vaatteita ja sitä, että joku tuijottaa sinua, ota kissa.
LOPUKSI
Ai niin, enkö ole kertonut kissani nimeä? Se on Sukka. Kissani on harmaa kuin mummon sukkalanka ja sillä on valkoiset tassut — aivan kuin sillä olisi jalassa valkoiset sukat.
Vesa Ämmälä - Ankkurinappi
Tämä tarina kertoo nuoresta miehestä nimeltä Patu. Patulla oli yleensä housuina farkut ja päässä lippalakki. \
Lakissa luki Ferrari, ja lippaa oli vähän taivutettu. Hän oli aika rento tyyppi.
Patulla oli pituutta melkein kaksi metriä ja hartiat leveät kuin ladon ovet.
Hän asusti yksin. Ehkä sen vuoksi koska autot ja moottorit olivat aina kiinnostaneet enemmän kuin naiset. Tai sitten ei ollut vielä vaan se oikea rakkaus kolahtanut. Patun oikeaa nimeä ei tainnut tietää muut kuin hänen äitinsä ja pappi, joka oli kasteen antanut. Kutsumanimen kun joku kerran keksii, sellaisia sitten ollaan koko elämä. Patun hiukset sojottivat vaaleankeltaisena pehkona, eikä niitä saanut suoraksi minkäänlaisella kammalla. Hänen korvansa höröttivät kuin niistä olisi alituisesti lapsena kiskottu. Ehkä oli kiskottukin, kun oli luultu, ettei toinen kuule. Kyllä hän kuuli, mutta ei vastannut koska ajatteli vain omiaan. Patu tykkäsi jos päivät ja viikot