— Columbo osoittaa vähän mieltään. Se hermostuu tappelunujakoista ja saa sitten ilmavaivoja.
Patu ja ukko seisoivat toisiaan katsellen. Patu huomasi, ettei ukko oikein kauhean vanha tainnutkaan olla.
Ei, vaikka poninhännälle sidotut hiukset olivat harmaat ja leukaa kiertävä parta myös. Yllään hänellä oli merimiestakki ja päässään kauhtunut, sininen kipparinlakki. Ja vielä kun jaloissa olivat kuluneet purjehduskengät, ukko näytti merimieheltä. Eipä häneltä puuttunut muuta kuin olkapäällä roikkuva purjekankainen merimiessäkki.
Silmissä ukolla oli veijarimainen pilke. Sellainen, että olisi vaikka voinut lykätä pikkuisen kyynärsauvaa toisen kinttuun.
Ukko katseli takkiaan:
— Tästä taisi äskeisessä rytäkässä pudota nappi. Mutta kiitokset vaan avusta,
hän sanoi kättään ojentaen.
— Onneksi ei vakavampaa sattunut. Muutenkin on liikkuminen huonoa kun pitää käyttää näitä sauvoja selkäkipujen takia, hän jatkoi.
— Kuskaan kyllä kotiin, jos et kaukana asu. Haen vain autoni lähemmäs, Patu lupasi ukolle.
Patun kävellessä riitelypaikan ohi hän näki maassa jotain kiiltävää. Siinä hiekalla oli kullanvärinen ankkurinappi.
— Tämä taitaa olla ukon takista, hän ajatteli laittaessaan napin taskuunsa.
Ukko asui toisella puolen kaupunkia lähiössä, jossa oli kymmenkunta samanlaista harmaata kerrostaloa.
Patu ajoi talojen välissä, kunnes ukko sanoi erään rappukäytävän edessä:
— No niin, pysähdy tässä.
Sitten hän ehdotti:
— Jos ei ole kiirettä, tule vilkaisemaan asuntoani.
Patu mietti hetken. Ukko vaikutti mukavalta ja ehkä kaipasi juttuseuraa.
— Jos sitten tulen vähäksi aikaa, hän sanoi.
Asunto oli tilava kerrostalokolmio. Se oli täynnä erilaisia tavaroita.
— Nämä ovat matkamuistoja eri puolilta maailmaa.
Olen ammatiltani merenkulkija, ukko sanoi. Siellä oli lattialla ja seinillä kiinalaisia maljakoita ja japanilaisia viuhkoja. Intiasta oli norsun torahammas ja Afrikasta nahkarumpu sekä keihäs.
Merenkulkija keitti kahvia ja teki muutaman tuhdin makkaravoileivän Hän sanoi kertovansa merimieselämästä ja siinä saattaisi mennä jonkin verran aikaa
MERENKULKIJA KERTOO MATKOISTAAN
Merenkulkija istui vanhassa nahkanojatuolissa. Patu istui vastapäätä sohvalla kuunnellen hiljaisena merenkulkijan tarinaa.
Merenkulkija kertoi joskus olleensa naimisissa. Mutta sitten tuli avioero, koska merimies ei viihdy maissa ja perhe kotimaassa unohtui maailmaa kierrellessä.
Hän kertoili merielämästä. Siitä kuinka laivat kaatuivat myrskyaalloissa.
Päiväntasaajalla purjehtiessa aurinko paahtoi laivankannen niin kuumaksi, että siinä pystyi paistamaan kananmunan. Hän kertoi, että Kiinalaisen sataman kapakassa vinosilmäinen nainen pisti häntä tikarilla.
— Se rakastui minuun eikä halunnut että lähden, Merenkulkija sanoi haikeana.
— Idän naisilla on tulinen luonne, Patu sanoi. -Yhtä tulinen kuin päiväntasaajan aurinko, merenkulkija vastasi. Annanpa neuvon. Vaimoksi kannattaa ottaa suomalainen nainen, joiden luonne on viileämpi, merenkulkija neuvoi.
— Jos joskus vaimon ottaa, pitää tarkkaan miettiä. Mutta kun rakkaus oikein kolahtaa,
voi kaikki järkevä unohtua, Patu sanoi.
— Kerronpa jotain, joka painaa mieltä. Olen liian vanha kapteenien mielestä laivan miehistöön, mutta en omasta mielestäni. He ottavat kuitenkin vaan nuorempia miehiä, merenkulkija valitti.
Patu oli hiljaa, ei tiennyt mitä olisi toiselle sanonut, koska itse oli nuori ja terve. Ukko merenkulkija oli vanha ja selkävaivainen.
Merenkulkija kertoi:
— En pysty maissa olemaan, mieli on apea. Uni ei tule ja ruoka ei maistu, mahakaan ei toimi.
Valtameren aaltojen keinutellessa kaikki toimii.
Patu sanoi siihen:
— Vatsan toiminta on tärkeä.
Mutta jos liikaa keinuttaa, saattaa iskeä meritauti. Sitten ei pysty syömään.
— Mutta vatsa silti toimittaa ulos molemmista päistä, ja olo käy kohta huteraksi.
Merenkulkija sanoi, että menee koko ilta, eikä hän pääse asiaan, koska Patu koko ajan miettii pikkuasioita.
— Mikä ei ole pieni asia? Patu kysyi.
— Olet luotettavan tuntuinen mies. Siksi kerron sinulle, että aion lähteä purjehtimaan yksin maailman ympäri, merenkulkija sanoi.
— Oh hoh.
Yksin laivalla ja minkälaisen lastin kanssa? Patu hämmästeli.
— Ehei. Ei sentään laivalla. Sopivan kokoisella veneellä, ilman lastia. Sitten voi poiketa missä satamassa tahtoo, merenkulkija sanoi.
— Onkos sinulla sellainen vene jossakin? Patu kysyi.
— Ei minulla vielä ole, mutta sellainen pitää hommata, merenkulkija sanoi.
Patu mietti otsa rypyssä ja sanoi:
— Kuinka sellaisen osto onnistuu, kun sinulla on selkä huonossa kunnossa ja nuo kyynärsauvat?
MERENKULKIJA TARJOAA PATULLE TYÖTÄ
— Voisitko sinä auttaa sellaisen ostamisessa? Maksan kyllä palkkaa ja tietysti kulukorvaukset, merenkulkija kysyi yllättäen.
— Oh hoh, Patu ajatteli ja meinasi heti kieltäytyä, mutta alkoi sitten ajatella asiaa tarkemmin. Nyt lomalla olisi aikaa ja ukko maksaisi palkan.
— Ei vaan ole kokemusta venehommista, Patu sanoi.
Merenkulkija sanoi, että hän kyllä antaa tarkat ohjeet siitä, minkälainen vene pitäisi ostaa. Heti tämän sanottuaan hän jatkoi:
— Lähden yksin, vaikka matka on vaarallinen. Myrsky paiskii venettä ja Kiinan merellä saattavat vaania merirosvot. Patu sanoi:
— Olisiko parempi ottaa joku kaveri mukaan?
— Minulla on kokemusta. Mutta jos menetän henkeni, synnyn uudelleen albatrossilintuna. Liihottelen valtameren yllä kuten kaikki entiset merimiehet, merenkulkija sanoi.
Patu oli hiljaa ja mietti joskus nähneensä sellaisen linnun kuvan.
Ei merimiehille tainnut sitten oikein huonosti käydä. Albatrossilintu oli komean näköinen niissä kuvissa keinuessaan aalloilla tai liihotellessaan taivaalla.
— Tulitko kuitenkin katumapäälle tässä veneen hankinnassa, kun kovasti mietit jotakin? merenkulkija kysyi.
— Ajatukset juuttuivat Albatrossilintuihin, Patu vastasi.
Merenkulkija sipaisi nenänsä päätä ja siveli sormilla partaansa. Ne olivat sellaiset merkit, että aletaanpa puhua asiaa.
MERENKULKIJA KERTOO MILLAISEN VENEEN HALUAA
Merenkulkija haki paksun kirjan, jonka kannessa oli kuva isosta purjelaivasta halkomassa aaltoja täysin purjein.
Hän käänsi kirjan sivuja kunnes löysi etsimänsä kohdan ja näytti sitä Patulle.
— Siinä on sellainen vene millä purjehtii valtamerillä, Merenkulkija sanoi.
Patun mielestä kuvassa oleva vene näytti vanhalta ja pieneltä. Niin matalalta, että sen kannelta pystyisi kädellä koskettamaan vettä. Patu sanoi:
— Eipä kaksiselta näytä, ei tuollaisella maapalloa kierretä, ongelle sillä voisi mennä lähivesille.
Merenkulkija pudisti päätään:
— Tuolla veneellä on purjehdittu valtamerillä, lue mitä tekstissä sanotaan.
Patu vilkaisi kuvan kirjoitusta. Amerikkalainen Smith oli tehnyt valtameripurjehduksen… tällä kauniilla veneellä… Koska oli tehnyt? Viisikymmentä vuotta sitten!
Patu mietti:
— Ukon ajatukset oli pihalla. Oliko selkäkipulääkkeet sekoittaneet hänen järjenjuoksunsa? Patu päätti mielessään antaa ukon lähteä vaikka puusaavilla maailman meriä kiertämään. Kyllä hän venettä ostamaan menee, kunhan itse ei tarvitse kyytiin mennä.
Hetken päästä oli kaikki käytännön asiat sovittu. Patu sai tiedon siitä, kuka semmoisia veneitä myy.