— Menisit myymään taas autoja. Laittaisit veneen veteen, että pääsisit purjehtimaan, vaikkapa hyvän naisasiakkaan kanssa, Patu jatkoi.
Hän mietti hetken pää kallellaan ja lisäsi:
— Jos tämäkin tippuisi veteen, tulisi mukavaa säpinää, kun yhdessä vaatteita kuiviin vaihtaisitte. Myyjä kiitteli neuvoista.
Patu vähätteli ja sanoi:
— Ei maksa mitään. Pitää lähteä koska hommat on kesken.
Ennen lähtöä tuli mieleen että kuvakin piti ottaa.
Patu tähtäili kameralla edestäpäin. Näytössä näkyi veneraato pönkkien varassa ja keulassa haalistunut nimi, Unelma. Hän painoi laukaisinta ja otti kuvan.
PATU KOHTAA KAUNIIN EMMAN
Patu ajeli kaupungin halki poispäin. Vatsa alkoi murahdella, eikä ihme, kun kello läheni jo puoltapäivää. Ennen valtatietä tuli sopivasti kohdalle ABC-asema. Oli lounasaika.
Kahvilassa astiat kilisivät ja äänet sorisivat. Haalaripukuiset työmiehet ja rekkakuskit söivät muusia ja lihapullia. Se on kunnon suomalaista ruokaa, jota on helppo tilata ja syödä.
Patu kuitenkin tilasi vähän kevyempää ruokaa, jota oli yhtä helppo tilata ja syödä. Patun kännykkä soi juuri kun annos oli tuotu pöytään.
Hän huokasi kaivaessaan kännykkää taskustaan:
— Joo.
Merenkulkija soitti ja kysyi, miltäs ensimmäinen vene näytti.
— Muusi ja nauravat nakit jäähtyy, jos nyt aletaan jutella, Patu sanoi ja sulki puhelimen.
Syötyään hän katseli merenkulkijan antamaa paperia. Toinen myytävistä veneistä oli Lahdessa. Ehdin vielä sinnekin tänään, kun lähden heti, Patu päätti.
Forssan kohdalla ajellessa Patu mietti: — Lahti on sisämaan kaupunki, Vesijärven rannalla.
Ei kai järviveneellä uskalla lähteä merelle. Olisiko hän katsonut väärin osoitteen?
Siinä tuli sopivasti kohdalle linja-autopysäkki. Patu jarrutti, kurvasi sivuun ja haki merenkulkijan antaman paperin esiin. Patu tutki osoitetta. Sitten hän huomasi jonkun seisovan auton kyljellä hanttimiehen puolella ja kopeloivan ovenkahvaa.
Kuka autoon yritti?
Naisen kasvot näkyivät ikkunan takana. Patu ei yleensä avannut ovea vieraille. Kannattaakin olla tarkka, tai pian joku kolkkaa.
Patu kurkotti ja kiersi ikkunaa vähän auki.
— Päivää, nainen sanoi.
Patu katsoi niska kyyryssä ikkunan raosta.
— Päivää, hän vastasi.
— Hyvä kun pysähdyit, nainen sanoi.
Patu aukaisi oven lukon. Ajatteli, että on parempi puhua avoimesta ovesta. Ei nainen kolkkaajalta näyttänyt, oliko sattunut joku tapaturma? Auton oven auetessa nainen tupsahtikin saman tien sisään, ja hänen mukanaan leijui tuoksu kuin ruusukimpusta.
Patu katseli ihmeissään, että olipa nätti ilmestys. Naisen tummat hiukset olivat nutturalla, korkeilla poskipäillä iho hehkui sileänä.
Nainen hymyili niin, että Patun sydämessä kolahti ja päässä tuntui humaus.
— Heissan. Olen Emma. Kiva kun sain kyydin. Hetken tien laidassa peukku pystyssä jo odotin,
nainen sanoi.
Emma sovitti kassinsa jalkojensa juureen. Naksautti turvavyön kiinni ja katsoi sitten Patua ihmetellen, mitäs tässä vielä odotetaan?
Patu taas katseli ihmetellen Emmaa. Mihin tämä mahtoi olla menossa?
— Myöhästyin bussista. Mutta nipin napin vielä ehtisin Hämeenlinnassa jatkokyydille. Oletko menossa sinne? Emma kysyi.
Patu mietti, että hän on Lahteen menossa. Mutta sama kai se on vaikka ajaisikin sinne Hämeenlinnan kautta. Sitten Patu aukaisi suunsa ja valehteli:
— Joo. Sinnehän minäkin olen juuri menossa.
Hän pisti auton käymään, käänsi valtatielle ja polkaisi kaasua. Sierran moottori otti iloisena kierroksia ja hörppi ahneesti bensaa. Siinä ajellessa vaihdettiin muutama sana säästä. Juteltiin siitäkin, uskaltaako vieraan kyytiin hypätä. Emma selitti, ettei ollut koskaan ennen liftannut, mutta nyt hänen oli pakko kun piti ehtiä ajoissa Hämeenlinnaan.
Patu sanoi:
— Voi jäädä paljosta vaille, jos joskus myöhästyy. Minä taisin myöhästyä siitä tilaisuudesta
kun ihmisille nokkeluutta jaettiin.
Emman nauru helähti hauskasti yllättyneenä.
— Kuka noin sanoo, on ajoissa ollut paikalla, hän sanoi.
— Joopa.
Toisille sitä ehdittiin antaa vaan enemmän, Patu sanoi totisena.
Kilometrit vilisivät ohi ja Hämeenlinna läheni. Emma katseli välillä kelloa, että ehditäänkö ajoissa.
Patun alkoi kuitenkin tehdä mieli kahvikupillista, ja autokin pitäisi tankata. Hetken päästä kohdalle sattui sopivasti huoltoasema. Patu ajoi sinne ja suoraan mittarin viereen.
Emma käveli kauemmas ja otti puhelimen korvalleen. Patu katseli siinä tankatessa Emmaa. Olipa siinä kivan naisellinen pakkaus päältä päin ja taitaisi olla sisältäkin.
— Noh, tulee jo yli.
Patu manasi, kun bensaa roiskahti täyttöaukosta kengille.
Patun kännykkä soi juuri kun olivat istuneet pöytään.
— Joo, Patu vastasi. Merenkulkija taas soitti.
— Kuinkas veneen osto…?
— Puhutaan myöhemmin ettei kahvi kylmene, Patu sanoi ja sulki kännykän.
Matka jatkui, kun oli kahvit juotu ja käyty veskissä. Matkalla pysähdyttäessä käydään veskissä vaikkapa vain varmuuden vuoksi.
Joskus näkee tien pientareella pikkubussin ja sen kyljellä rivin miehiä lorottomassa ujostelematta.
Siinä ei olla varmuuden vuoksi, vaan kyseessä on tosihätä. Matkalla on ehkä juotu olutta ja puhuttu rehvakkaita.
Kun matka jatkui, Emma sanoi:
— Et ole hämäläinen, puhut sillä lailla lyhyesti, me mennä ja tulla.
— Olen turkulainen, puhun ja ajattelen niin kuin asiat aina on, Patu sanoi.
Emma nauroi valkoisilla hampaillaan ja sanoi:
— Olisivat kansanedustajatkin kaikki turkulaisia, sitten tietäisi ketä äänestää.
Hämeenlinnassa Patu ajoi linja-autoasemalle.
— Ehdittiinkö ajoissa?
hän kysyi pysäköidessään autoa bussiaseman laidalle.
Samassa asemalta lähti bussi joka kaartoi heidän ohitseen.
— Ei ehditty, siinä meni juuri Lahden bussi johon olisi pitänyt päästä, Emma sanoi.
— Lahden bussi! Patu älähti.
Emma avasi oven ja näytti miettivältä.
— Kiitos nyt avusta.
-Anteeksi että näin vaivasin, hän sanoi.
— Lahteen minä juuri olen menossa. Myytävää venettä katsomaan, Patu ähkäisi.
— Ajoitkin tänne vain minun takia, Emma sanoi räpsäyttäen pitkiä kaartuvia silmäripsiään.
— Hyppää nyt takaisin autoon. Eikä tehdä tästä suurempaa numeroa, Patu sanoi.
Emma tuli autoon.
— Mitäs siitä nokkeluudesta puhuttiin. Nyt ei oltu kumpikaan ajan tasalla, hän nauroi.
Emma kysyi, ostiko Patu itselle venettä.
— En, veneen osto on toimeksianto, Patu sanoi lyhyesti.
Hän ei halunnut kertoa vieraalle kaikkea.
PATU JA EMMA JOUTUVAT HAAKSIRIKKOON
He tutustuivat hyvin Lahteen ajellessa. Emma kertoi menevänsä tapaamaan serkkuaan tärkeässä asiassa.
— Olen ammatiltani opettaja ja tällä hetkellä kesälomalla. Nyt on hyvää aikaa etsiä erästä kadonnutta henkilöä. Serkkuni tietää kadonneesta, mutta hän ei halunnut puhua siitä puhelimessa, Emma sanoi.
— Onko se henkilö tärkeä sinulle? Patu kysyi.
— Erittäin tärkeä, Emma sanoi totisena ja oli pitkän aikaa omissa ajatuksissaan.
Vähän ennen Lahtea Emman puhelin soi.
— Voi voi. Ei sille sitten mitään mahda, nähdään sitten myöhemmin, Emma sanoi.
— Serkulle olikin tullut tärkeä meno ja voidaan tavata vasta myöhemmin illalla, Emma kertoi pettyneenä.