Patu kysyi, mitä Emma aikoi sillä välin tehdä.
— Kulutan kaupungilla aikaa, Emma sanoi otsa rypyssä.
— Tule mukaani katsomaan myytävää venettä, se on läheisen Vesijärven rannassa, Patu ehdotti.
Emma ilahtui. Mielellään hän lähtisi mukaan, mutta ei hänestä apua olisi. Patu soitti Lahtelaiselle venemyyjälle, joka oli nimeltään Kalle Messi.
— Nähdäänkö hetken päästä Vesijärven rannassa? Patu kysyi.
Kalle valitteli kiireitä, ei hän nyt oikein ehtisi venettä esitellä.
— Pakko ehtiä. Olen tullut Turusta asti, Emma tuli matkaan myöhemmin. Tyhjän päiten en ajele, Patu sanoi ja sulki kännykän.
Vene kellui sievästi laiturin kyljessä Vesijärven rannassa.
Se olikin nätti vene valkoisine laitoineen.
Kajuutta oli ruskeaa jalopuuta, kansi tasainen ja köydet siisteillä kiepeillä.
Kalle Messi seisoi laiturilla veneen vieressä. Patu ja Emma menivät siihen, esittäydyttiin ja käteltiin. Kalle olikin viimeisen päälle venemiehen näköinen.
Jalassa oli valkoiset housut ja ruskeat purjehduskengät. Päällä oli sininen villatakki sekä kaulassa valkoinen huivi ja päässä tietysti kipparilakki.
— Myyn veneen kun… Kalle meinasi sanoa.
— Ei se meitä kiinnosta, miksi joku myy veneen. Katsotaan kiinnostaako se ostomielessä,
Patu jyrähti.
Emma hymyili ja sanoi:
— Patu sanoo suoraan. Niin pitääkin, eikä jahkailla.
Mentiin sisälle veneeseen. Hytti oli lakattua jalopuuta.
Sohvilla tummansiniset, napein koristellut kangaspäälliset.
Laipiossa roikkui kiiltävä messinkinen laivakello.
Keulassa oli viihtyisät leveät vuoteet.
— Tässä vuoteessa on nuorenparin kiva köllötellä toistensa kainalossa.
Tilaa riittää vaikka rajumminkin peuhata, Kalle naureskeli.
Patu yskäisi.
— Ei olla nuoripari. Ei muukaan pari. Ollaan vaan puheissa asialinjalla, hän huomautti.
Kaikki näytti hyvältä.
Patu mietti, että vene sopisi merenkulkijalle. Ei olisi kyllä uskonut että sellainen järveltä löytyy, mutta ei sikaa säkissä osteta.
— Hyvältä näyttää, mutta tehdäänpä koepurjehdus, Patu sanoi Kallelle.
— Ei ole oikein mukana purjehdusvetimiä, Emma vähän esteli, näytti hymyssä suin korkokenkiään ja kukallisen hameen helmaa.
Lähti hän kuitenkin mukaan.
Olihan lämmin ilta ja kannella tarkeni paljain jaloin.
He ajoivat apumoottorilla satamasta järvelle.
Hyvin pieni diesel naputti, eikä pahemmin savuttanut.
Veneessä oli kaikenmaailman mittareita. Niitä Kalle seuraili vähän väliä ja höpötti itsekseen.
Patu ei sitä ymmärtänyt, näkihän sen muutenkin kuinka lujaa mentiin ja mihin suuntaan.
Kun katsoi laidan yli veteen, huomasi oliko vettä tarpeeksi.
Kalle oli semmoinen veneilijä, josta oli hienoa kun veneessä oli mittareita jotka piippasivat, vilkuttivat valoa ja joiden numerot vilahtelivat taajaan.
Vielä ei purjeita nostettu.
Vene kulki keula kohisten.
Patu ja Emma istuivat kannella ja Kalle ohjasi sormenpäillä ruoriratasta pidellen.
Tuuli heilutti Emman lyhyen hameen helmaa.
Hän ei itse tainnut huomata, että pyöreät reidet näkyivät aika pitkälle paljaina.
Kalle kyllä huomasi, koska silmät vilkuilivat vuoroin mittareita ja vuoroin Emman hameen alle.
Patua alkoi nolottaa Emman puolesta ja hän kääntyi katsomaan eteenpäin.
Edessä kellui keltaisenmustia tolppia. Patu tiesi, että ne olivat viittoja, jotka näyttävät reitin mistä pitää mennä. Sitä hän ei kyllä tiennyt miltä puolelta ne kuuluisi kiertää. Patu ajatteli, että kyllä Kalle tietää, kun kerran venettä ohjasi.
Kalle varmaan tiesikin, ei vaan ehtinyt tolppia katsomaan kun oli niin paljon muuta seurattavaa.
Erästä tolppaa ohittaessa Patu alkoi epäillä, mentiinkö nyt oikealta puolen.
Kuului kamala rysäys ja rytinä, vene pysähtyi ja kallistui saman tien. Patu katsoi laidan yli. Vedessä näkyi iso kiven nokka, siihen oli vauhdilla törmätty.
— Kivellä ollaan.
Taidettiin mennä väärältä puolelta tuommoinen tolppa, Patu sanoi. Kalle nieleskeli puhumatta naama valkoisena. Kipparilakki oli lentänyt järveen ja tukka sojotti pelästyksestä pystyssä.
Veneen mittarit piippasivat ja valot välähtelivät, ne varoittivat vaan vähän myöhässä. Patu kuuli veden lorinaa ja hän katsoi hyttiin, lattialla matto oli jo märkä.
Lorina muuttui kohinaksi.
Vesi nousi hytissä nopeasti, vene natisi ja kallistui enemmän.
Kalle istui kauhusta kankeana.
Emmalla oli silmät suurina ja käsi suun edessä.
Kalle kiljaisi hampaat kalisten:
— Vene uppoaa!
Patu katseli ympärilleen, mistä nyt löytyisi veneen tyhjennyspumppu? Ei sellaista näkynyt eikä siitä olisi apua ollutkaan koska vettä tuli tulvimalla.
Sisällä näkyi pelastusliivejä.
Patu meni rappuset alas ja otti kolmet liivit.
— Laittakaa nämä päälle, hän käski.
Kallen kädet tärisivät niin paljon, että Emman piti laittaa hänen liivien vyöt kiinni.
Vene upposi nopeasti, kansi oli kohta veden alla. Kallistui lisää ja jäi sitten siihen asentoon. Masto sentään jäi veden päälle. Kaikki kolme seisoivat kannella ja olivat napaa myöten järvessä. Patun rintataskussa soi kännykkä.
— Joo, hän vastasi.
— Hei. Kuinkas veneenosto sujuu? merenkulkija taas soitteli.
Patu huokasi.
— Puhutaanko myöhemmin. Nyt ei jäähdy ruoka. Mutta jalat kylmenee, kun seison napaa myöten vedessä, Patu sanoi ja sulki kännykän.
Se oli kinkkinen tilanne.
Oltiin keskellä järvenselkää, josta ei millään olisi jaksanut uida rantaan.
Ei siinä lopulta kauaa tarvinnut värjötellä. Olihan kesäilta ja muitakin veneitä järvellä. Hetken päästä kuului läheltä moottorin pörinää ja viereen ajoi vene.
— Olin ongella ja näin, että nyt on haveri sattunut. Onkos joku loukkaantunut? veneen kuski kyseli.
— Kunnossa ollaan, mutta ollaanko jaarittelematta ja tullaan kyytiin kun alkaa tulla jo vilu, Patu sanoi.
Purjevene jäi kivelle könöttämään. Eikä olisi vaaraa, että joku siihen törmäisi, kun masto näkyi vedestä monta metriä.
— Palkkiomaksun saa kyllä tämä Kalle hoitaa. Vene ja vahinko oli hänen, Patu sanoi auttajalle kun he olivat taas rannassa.
Onneksi Emma oli muistanut pitää kiinni kengistään.
Kassinsa hän oli sentään viisaasti jättänyt autoon.
— Taisi veneenosto lahota tähän.
Liivejä hytistä hakiessa huomasin veneen pohjassa ison reiän.
Taitaa tulla melkoinen korjauslasku ja kädenvääntö vakuutusmiesten kanssa, Patu sanoi.
Kalle ei sanonut mitään, meni isoon maasturiinsa ja lähti renkaat soraa ruoppaisten. Patu katseli Kallen perään.
— Ei vaatteet tee purjehtijaa. Vesillä täytyy olla tarkkana, mutta jos vahinko sattuu, pitää toimia jämptisti ja pysyä rauhallisena.
Emman hameen helma ja Patun housut tippuivat vettä.
Myös kalsarit olivat märät, eikä siinä oikein nakuna voinut viuhahdella.
— Tule kuivattelemaan serkun luokse vaatteita. Hän taitaa olla jo kotona, Emma ehdotti. Patun piti siihen suostua.
Kotiin olisi pitkä matka märkänä ajella.
PATU KUULEE YLLÄTTÄVIÄ ASIOITA
Veneen osto takkuili.
Ei tainnut olla helppo löytää merenkulkijalle venettä maapallon kiertoon.
Patu ajatteli kyllä palkkansa ottavan, ainakin bensarahat ja pikkuisen vaatekorvausta. Kengät olivat pilalla ja sukatkin samaten.
Emman serkku asui lähellä Lahden hyppyrimäkiä.
Patu päätti käydä ennen kotiin lähtöä vilkaisemassa niitäkin.