Serkun talon edessä Emma penkoi kassiaan autossa katsellen oliko siellä kaikki tallella.
— Kai minulla nyt kaikki on mukana, Emma mutisi ja meni edeltä kadulle.
Patu jäi sulkemaan auton ovia.
Sitten hän huomasi jonkun paperin lattialla, Emma taisi sen siihen äsken vahingossa pudottaa
ja enempää lappusta katsomatta Patu lykkäsi sen hansikaslokeroon.
Serkku oli saman ikäinen nainen kuin Emma ja Patu.
Hän tervehti halaamalla Emmaa, Patua hän katsoi pää kallellaan.
— Jaaha. Sinulla onkin raamikas poikaystävä, serkku sanoi kun kätteli Patua.
Emma sanoi kiireesti:
— Ei me olla pari, tulin vain Patun kyydissä. Serkku hymyili sen oloisena, että yhteisistä ajeluista se usein lähtee. Olisivat niin sopiva pari.
Sitten vasta hän huomasi heidän märät vaatteensa. Mitä oli sattunut?
Emman piti antaa hänelle nopea selvitys veneturmasta.
— Hyvä ettette sentään hukkuneet. Voi Herran tähden, serkku kauhisteli kertomusta.
He pääsisivät suihkuun ja Patu sai lainaksi serkun miehen kalsarit sekä sukat.
— Vaatteet kuivaa parvekkeen kaiteella kun vähän aikaa odotellaan, serkku lohdutti.
Serkku arveli, että he olivat varmaan nälissään ja alkoi touhuta ruokaa pöytään. Syönnin jälkeen juotiin vielä jälkiruokakahvit.
Emma oli kertonut päivällä tärkeän asian toimittamisesta. He alkoivat puhua siitä kahvin jälkeen.
Patu istui kauemmas.
Hän ei halunnut sekaantua toisten asioihin, mutta joutui seuraamaan pakostakin heidän keskusteluaan.
Hän kuuli serkun kertovan innoissaan Emmalle.
— Kesällä kun olin Turussa käymässä, näin torilla isäsi. Vain vilaukselta, mutta olen varma, että katsoin oikein, serkku sanoi.
— Vai olisi isä Turussa.
Kyllä hänet jollain tavalla sieltä löytää. Jos ei ollut sitten vain ohikulkumatkalla? Emma sanoi.
Kenestä he puhuivat?
Oliko Emman isä ollut hukassa?
Serkku tuli Patun luo.
— Pitää vieraalle selvittää myös mistä puhuttiin. Ajatteles, Emman isästä ei ole ollut vuosiin tietoa.
Ja nyt minä näin hänet siitä vaan yhtäkkiä Turussa, serkku selitti innoissaan.
Patu vain nyökkäsi.
Ei asia häntä koskenut, mutta Emmalle se varmasti oli tärkeä asia.
— Jos katsoisitte Turun puhelinluettelosta, asuuko sen niminen ihminen siellä, Patu ehdotti.
Muuten asian olisi heti tarkistanut, mutta serkulla ei ollut Turun puhelinluetteloa.
Tämä juttu ei kuulunut Patulle. Farkut olivat jo kuivat.
Hän laittoi ne jalkaan ja pääsi lähtemään.
Hän kiitteli Emman serkkua ruoka- ja kahvitarjoilusta.
Emma kiitteli kyydistä Patua, hän jäisi vielä serkkunsa luokse.
— Ei kestä kiitellä. Hyvä että hengissä selvittiin, hyvät kesänjatkot ja onnea isän löytämiseen,
Patu sanoi lähtiessä.
Hän muisti autossa laittaneensa Emmalta pudonneen lapun hansikaslokeroon.
Patu kaivoi lapun esiin ja se olikin valokuva!
Ketä valokuva esitti? Tutunnäköistä miestä, kyllä miehen tunsi, vaikka taisi olla vanha kuva. Merenkulkija siinä oli!
Sama veijarimainen pilke silmissä, samanlainen hymyjä yhtä rempseä pään asento.
Oh hoh! Patulle valkeni, ettei hän ihan vielä päässyt lähtemään.
Patu käveli takaisin serkun ovelle ja soitti ovikelloa.
Serkku avasi oven näyttäen hämmästyneeltä.
— Ei unohtunut mitään, Patu sanoi ennen kuin serkku ehti kysyä.
— Olisi pikkuisen Emmalle asiaa, Patu sanoi ja meni serkun ohi sisälle.
Kun Emma tuli eteiseen Patu näytti merenkulkijan valokuvaa hänelle.
— Tämä taisi jäädä sinulta autoon? Patu sanoi.
Emma katsoi kuvaa pää kallellaan ja nyökkäsi.
— Siinä on vanha kuva isästä. Pudotin sen vahingossa.
— Kiitos kun huomasit, Emma sanoi.
— Serkun kanssa puhuttiin jo asiat selväksi. Pääsenkö vielä kyydissä takaisin päin? Maksan kyllä bensarahaa, Emma kysyi vielä.
Patu sanoi:
— Saman se maksaa, ajaako yksin vai kaksin. Kaksin on mukavampi kun on juttuseuraa.
Ja minulla taitaa olla sinulle jotain kerrottavaa.
Kun Patu otti autonavaimia taskusta, käteen osui ankkurinappi.
— Se nappi taitaakin tuoda onnea. Tapasin Emman ja sydämessä kolahti heti, Patu ajatteli.
PATU JA EMMA KOTIMATKALLA
Patu halusi nähdä hyppyrimäen, ennen kuin he lähtisivät Lahdesta. Alue oli jo suljettu, mutta he näkivät korkeat hyppytornit kauempaakin.
— Nykänen oli maailman paras. Se on monta kertaa leiskauttanut tuolta voittoon,
Patu sanoi kun he istuivat autossa ja katselivat niska kenossa isoa mäkeä.
— Mutta alkoi humputtelemaan
ja sitten menikin vaan koko ajan alamäkeä, Emma sanoi.
— Ammattimiehet painaa tosissaan. Hyppäävät tai humputtelevat. Sama se on tangolaulajilla,
väkevä elämä antaa syvyyttä ääneen, Patu sanoi. Pisti sitten auton käymään ja otti suunnan kohti Forssaa.
— Sinä taidat olla ammattimies. Mutta et taida pahemmin humputella, Emma sanoi nätisti hymyillen.
— Humputtelen joskus.
Mutta pidän jalat maanpinnalla, ja järkiajatukset päässä, Patu vastasi.
Forssa läheni ja Patu mietti,
— Kuinkas nyt kertoisin Emmalle, että tiedän missä hänen isänsä on? Kesä-ilta hämärtyi.
Auton tuulilasiin litsahteli silloin tällöin itikoita. Emma sanoi haukotellen:
— Oh hoijaa. On tässä jo ollut päivällä pituutta.
Auton moottori hurisi ja kilometrit vilistivät kovaa vauhtia taakse. Patuakin alkoi väsyttämään ja Emman haukotus tarttui.
— Ei sitten veneenosto onnistunut, Emma sanoi.
— Ei, aamulla kävin katsomassa raatoa. Toisestakin taisi tulla sellainen, kun jysähti kivi pohjasta läpi, Patu sanoi.
Emma näytti miettivältä.
— Mitäs nyt sanoo se, jolle venettä olit ostamassa? Emma kysyi.
— Taisi olla hyvä ettei sopivaa löytynyt. Jää aikaa vielä miehelle miettiä, kannattaako maailman ympäri lähteä, Patu sanoi.
-Oh hoh.Vai maailman ympäri. Taitaa sellainen merenkulkija olla mielenkiintoinen mies, Emma sanoi.
-Todella mielenkiintoinen. Sinun täytyy tavata hänet, Patu sanoi. Hän päätti houkutella Emman Turkuun, siellä sitten asiat selviäisi.
— Olisi kyllä kiva nähdä semmoisen mies kenellä on niin huikeat suunnitelmat, Emma ihasteli.
Forssan pysäkki oli jo kohdalla.
— Jäisin tässä sitten pois, Emma pyysi.
— Kyllä minä kotiinkin asti kuskaan, Patu sanoi.
— Jos ei siellä odota kiukkuinen poikakaveri, joka sanoo, että kenenkäs kyydissä nyt tultiin? Patu jatkoi.
— Ei siellä odota kuin kirjava Mörri-kissa. Olen sinkku, Emma nauroi.
Kun he olivat Emman asunnon edessä Patu kysyi:
— Pääsetkös viikonloppuna katsomaan Turkuun sitä mielenkiintoista miestä?
Emma seisoi auton vieressä kassi kädessä.
— Voisin tullakin.
Mennään sitten vaikka syömään hyvään ravintolaan, Emma lupasi.
— Joo, minä kyllä maksan. Tuletkos katsomaan myös asuntoani, Patu ehdotti.
Kotimatkalla ajaessa Patu mietti, että kyllä se ankkurinappi oli taatusti onnea tuova.
Hän tapasi Emman ja saisivat olla yhdessä.
MERENKULKIJA JA EMMA
Patu soitti seuraavana päivänä merenkulkijalle.
— Reissu on tehty. Olisi loppuselvityksen aika, hän sanoi.
Merenkulkija ilahtui,
— Löytyikös sellaista mikä kiinnostaa minua?
— Taatusti, Patu vastasi.
Emma tuli lauantaina Turkuun. Hän oli pistänyt itsensä nätiksi, tukka oli sievästi nutturalla ja yllä oli kesäisen kaunis mekko.