Olkapäälle rapsahtaa roska. Terhi pyyhkäisee vapaalla kädellä. Tukkimiehentäi takertuu sormeen kaikilla raajoillaan. Se ei irtoa, vaikka Terhi kuinka huitoo. Tupakasta lentää hehkuva kipinä kuivan jäkälän sekaan.
Terhi säikähtää. Hän talloo maata kiven vierestä yhä uudestaan. Hän vannoo, ettei enää koskaan polta tupakkaa eikä sano isälle vastaan. Eikä valehtele, että vatsa on kipeä. Hän ei kiusaa ikinä Jussiakaan, jos tuli ei vain ala kyteä jäkälissä.
Hän ei uskalla lähteä pois pitkään aikaan. Isä on varmasti jo noussut. Jussi on varmaan käsketty naapuriin etsimään Terhiä. Isä tarvitsee hänet kitkemään loputtoman pitkiä porkkanapenkkejä.
Terhin täytyy jaksaa kiskoa ohdakkeita, jotka pistävät kipeästi. Hänen on revittävä pois voikukat, joiden juuri ei koskaan irtoa kokonaan. Porkkanat, lantut, nauriit, tillit, retiisit ja perunat menevät torille myyntiin.
Se raha on isän eläkkeen apuna perheen elättämisessä.
Terhi itkee. Ikävä kaihertaa ja väsymys painaa. Pelko raivoavasta metsäpalosta saa vatsan oikeasti kipeäksi.
Hän kuvittelee, miten hiljainen savu alkaisi nousta kiven takaa. Liekit nuoleskelisivat kannon lahoja haaroja. Ja tuuli yllyttäisi ne villiksi roihuksi. Kipinät sinkoilisivat ja palo leviäisi puiden latvoihin. Se leviäisi kotiin asti.
Mitään ei näy, vaikka Terhi konttaa ja nuuhkii maatuneilta lehdiltä haisevaa maata Lopulta hän panee savukkeet takaisin piiloon ja lähtee. On pakko mennä.
Notkossa on viileää ja kosteaa. Terhi huuhtoo lähteen vedellä tupakan tympeän maun suusta.
Mäellä palokärki säikäyttää uudestaan. Se huutaa kriik-kriik ja lentää niin läheltä, että siipien havina kuuluu.
Koti näkyy jo. Pieni, punainen mökki on pihlajan katveessa. Puun marjatertut ovat vielä vihreitä. Kohta ne punertuisivat ja koulu alkaisi. Edessä olisi koko pitkä talvi aikaa lukea ja haaveilla ajasta, jolloin voisi muuttaa kaupunkiin. Jussi kaivelee hiekkaa ison koivun juurella. Autonrenkaasta tehty keinu heilahtelee laiskasti. Jussi huomaa Terhin. Hän viipottaa vastaan laihoilla kintuillaan.
— Missä sinä olit? Kävin Marjallakin.
— Ei kuulu sinulle, Terhi kivahtaa. Sitten hän muistaa metsässä annetut lupaukset.
Jussin alahuuli värisee.
— Minä luulin, että sinä olit hävinnyt.
Kiukkuiset sanat tukahtuvat Terhin huulille. Jussi oli niin pieni, kun äiti muutti kaupunkiin. Sydäntä pakahduttaa veljen laihat olkapäät. Tukka on pörröinen kapean naaman ympärillä. Aurinko on polttanut isot korvalehdet punaisiksi. Niihin täytyy laittaa illalla rasvaa.
— Käskikö isä etsiä minua? Terhi kysyy. Jussin kasvoille syttyy hymy. Nenänvarsi menee kurttuun.
Hän nauraa ja paljastaa leveät, valkoiset hampaat.
— Isä nukkuu vielä. Annatko minulle kovat vauhdit?
Jussi pujottautuu jo renkaaseen iloissaan ja luottavaisena.
— Haluatko vauhdit pilviin asti vai avaruuteen? Terhi kysyy.
— Avaruuteen saakka, oikein kovat vauhdit, Jussi hihkuu.
Terhi vetää rengasta taakse ja ylös. Jussi istuu terävän reunan päällä laihat pakarat tiukkoina ja odottaa huimaa lentoa.
On ilta meitä varten
Jorma Kääriäinen laulaa Meerin korvaan. Kuulokkeista virtaava pehmeä ääni saa vilunväreet kulkemaan selkää pitkin. Meeri heittäytyy sohvalle ja antautuu musiikin vietäväksi. Kääriäinen laulaa rakkaudesta.
On kesäloman ensimmäinen päivä. Meerin tekee mieli lähteä tanssimaan. Hän kaipaa miesseuraa.
Kalevi lähti kahden vuoden avoliiton jälkeen. Mies ilmoitti, ettei aio kilpailla jonkun iskelmätähden kanssa. Miten joku voi oikeasti suuttua, jos nainen käy muutaman kerran ihailemansa laulajan keikalla. Tarkkaan ottaen Meeri kävi keikoilla kaksikymmentä kahdeksan kertaa.
Kalevin lähtö harmitti Meeriä pitkään. Mies oli aivan Jorma Kääriäisen näköinen.
Eron jälkeen Meeri Kalusi eroon kaikesta entisestä. Onneksi tällä paikkakunnalla oli pulaa maatalouslomittajista, ja Meerille löytyi töitä ja asunto.
Iltaa varten Meeri meikkaa ruskeat silmänsä ja punaa huulensa. Kohottavat rintaliivit ja leveähelmainen kukkamekko viimeistelevät naisellisen kokonaisuuden.
Meeri arvioi itseään eteisen peilistä. Hän on kohta viisikymmentä, mutta vielä hehkeä. Vartalo on kiinteä. Käsivarret ovat jäntevät ja sääret tanakat, mutta pitkät. Niillä Meeri harppoo ravintolaan.
Sininen tupakansavu täyttää ravintolan salin. Hetken Meeri katuu tuloaan. Tähän asti hän on säästynyt ilkeiltä juoruilta.
Nyt tilanne saattaa muuttua.
Meeri tilaa vahvan juoman. Juotuaan lasin puolilleen hän päättää jäädä, mutta toimia hienovaraisesti.
Hän arvioi miehen toisensa jälkeen. Naimisissa olevia hän ei huoli. Humalaisista hän ei pidä.
Joku laittaa kolikon levyautomaattiin. Jorma Kääriäinen laulaa Moskovan valoista. Haikea sävel yhdessä alkoholin kanssa saavat Meerin herkäksi.
Salin nurkassa istuu sinipaitainen, ruskeahiuksinen Kyösti. Hän alkaa Meerin silmissä muistuttaa yhä selvemmin Kääriäistä. Noin Jormakin katsoi lavalta suoraan kohti. Silmät olivat samalla tavalla vihjaillen ja kutsuen raollaan. Tuo se on, Meeri päättää.
Kolmen miehen orkesteri alkaa soittaa. Meeri marssii päättäväisin askelin miehen eteen.
— Tanssimaan, hän komentaa.
Mies lähtee ja tuoksuu hyvältä. Meeri painautuu lähelle. Ei haittaa, vaikka Kyösti on lyhyt ja pönäkkä. Meerille hän on samettiääninen Jorma. Hänkin on mieleinen Kyöstille. Hän tuntee, kuinka miehen kädet hyväilevät selkää.
Meeri menee Kyöstin mukana nurkkapöytään.
— Missähän se Kyösti aamulla puuronsa syö, virnuilee Jantusen Lassi vieressä. Kyösti suutelee Meeriä tai sitten Meeri suutelee Kyöstiä. Joka tapauksessa hienovaraisuus on muisto vain.
— Otahan varovaisesti sitten, Lassi neuvoo Kyöstiä, joka kulauttaa lasinsa tyhjäksi.
Meeri tuijottaa Kyöstiä huokaillen. Kyösti puristaa hänen reittään. Käsi on kuuma ja katse on raukea. Se lupailee lemmenyötä.
Taksia odotellessa Kyösti hyräilee möreästi:
— Huules kuin varta vasten, luotu on suudelmaan. Miten sinä tiesitkin, Meeri hyrisee. Noin Jormakin lauloi ja keikutti lannetta: On ilta meitä varten, me yhteen kuulutaan.
— Teille vai meille, Meeri kihertää.
— Meille, Kyösti murahtaa.
— Sinulla ei kuitenkaan ole oikeita ryynejä aamupuuroon.
Meeri hymyilee hellästi. Hän ei hätkähdä, vaikka taksia ajaa Hintikan Hannu. Sanovat, että Hannu on kova juoruamaan. Nyt se ei haittaa Meeriä lainkaan. Kohta aukeaa taivas ja sen saa kuuluttaa koko maailmalle.
Autossa Kyösti puristelee jo rintoja ja pyrkii helmojen alle. Sinne Meeri ei päästä.
Hannu seuraa peilistä takapenkin tapahtumia. Miehen paksu niska punoittaa. Hän naureskelee, Meeri huomaa, mutta keskittyy sitten Kyöstin kouriin. Ne liikkuvat sitä vilkkaammin, mitä lähemmäs Kyöstin taloa tullaan.
Kyösti maksaa kyydin. Ollaan vihdoin kahden.
Kyösti menee talon nurkalle ja lorottelee pitkään. Hänellä on ulkokäymälä, Meeri harmittelee. Hyttynen inisee ja jossain kukkuu käki.
Portaat noustaan suudellen. Se onnistuu hyvin, kun Meeri vähän kumartuu. Ulkokäymälä unohtuu.
Tämä mies tietää mitä tahtoo, Meeri innostuu. Kyösti ohjailee häntä kohti leveää, sekaista vuodetta. Mies rojahtaa pitkälleen ja potkaisee kengät jaloistaan. Hän availee vyötään ja käskee Meerin pitää kiirettä.