— Meillä on koko yö aikaa, Meeri kujertaa. Hän riisuu mekkoaan hitaasti. Kyösti hengittää raskaasti. Meeri nauttii Kyöstin katseesta. Hän venyttelee aistillisesti ja nousee nelinkontin miehen päälle.
Lämpimät kädet tavoittelevat kupeita, mutta putoavat sitten pois. Kääriäisen katse sammuu Kyöstin sameista silmistä. Luomet lupsahtavat kiinni.
Meeri ei ymmärrä. Kuoliko mies?
Kyösti ei virkoa, vaikka Meeri kuinka tönii. Meeri ei tiedä, olisiko pettynyt vai häpeissään. Häntä alkaa itkettää. Korvissa suhisee himo ja alapää sykkii omia aikojaan.
Kaikki haaveet haihtuvat yksi kerrallaan, laulaisi Kääriäinen nyt. Kyösti ei enää muistuta Jormaa lainkaan. Suuri rakastaja korisee suu auki ja lemuaa.
Meeri niistää nenänsä ja pukeutuu. Häntä harmittaa. Kyösti kehuskelisi pitkin kylää, miten sai Meerin vuoteeseensa. Hannu todistaisi asian. Meerin maine tahriintuisi ihan turhan takia.
Miten täältä korvesta pääsisi kotiin? Pitäisi päästä vessaankin. Tupa on kolea ja ankea.
Peräseinän ovien takaa löytyy kaksi kylmää kamaria. Sisävessaa ei ole. Hätä on kuitenkin suuri. Tiskipöydällä on kumollaan kiiltävä teräskattila. Meeri asettaa sen lattialle. Sitten hän kokoaa helmansa ja laskee pitsiset pikkuhousut.
Meeri kyykistyy ja antaa lorista. Mies kuorsaa tasaisesti. Kun Meeri nousee, kattila on puolillaan kullankeltaista nestettä. Meeri aikoo kipata sisällön talon nurkalle ja tiskata kattilan. Mutta ensin on löydettävä puhelin.
Puhelin löytyy lehtikasan alta. Taksin numerokin löytyy. Meeri tilaa auton ja istuu ikkunan ääreen odottamaan. Heinittyneen pihan yllä leijuu usvaa.
Ikkunalasiin on tapettu kärpäsiä. Verhoista tuprahtaa pölyä.
Kun auton valot vilahtavat kalpeassa yössä, Meeri muistaa kattilan. Auto lähestyy. Hannun taksi, Meeri huomaa. Suunnitelma välähtää hänen päässään.
Hän nappaa kattilan ja hiipii sängyn luo. Hän valuttaa hitaasti lämmintä virtsaa Kyöstin housujen etumukselle. Mies mutisee jotain, massuttaa suutaan ja huokaisee. Mutta hän ei herää.
Kattila on tyhjä. Meeri menee tiskipöydän luo. Auto on jo pihassa. Hänen on rynnättävä ulos ja näyteltävä hätääntynyttä.
— Hyvä kun tulit näin nopeasti. Kyösti sai jonkun kohtauksen, Meeri sopertaa.
Hannu harppoo tupaan ja sängyn luo. Hän läpsii Kyöstiä poskille ja kurkistaa silmäluomien alle.
— Minä niin säikähdin, Meeri on tuhertavinaan itkua.
— Ei tämä mikään sairaskohtaus ole, Hannu selittää.
— Jo minä tullessa arvelin, että kohta Kyösti sammuu. Humalan huomaa Kyöstin silmistä. Luomet menevät sillä lailla puolitankoon ja silmät ovat raollaan. Ei hän kyllä ennen ole alleen laskenut.
Hannu puistelee päätään.
— Nukkukoon siinä. En viitsi ruveta vaihtamaan kalsareita isolle miehelle.
Hannu heittää peitteen Kyöstin jaloille. Hän huomaa kattilan tiskipöydällä ja kääntää sen ylösalaisin.
— Kyösti löytää sen tästä. Aamulla hänen tekee mieli puuroa. Sitä hän keittelee joka aamu, Hannu puhelee. Hän lähtee eikä Meerin auta muu kuin kävellä miehen perässä ulos.
Lämpimässä autossa Meeriä alkaa nukuttaa. Hän nojaa niskatukeen ja sulkee silmät.
— Katsos, kuinka komeasti nousee.
Meeri havahtuu levottomasta horteestaan. Hän oli uneksinut Kyöstin tilalle Hannun, joka ei sammunut kesken kaiken.
Mikä nousee komeasti? Meeri saa vastauksen, kun nouseva aurinko häikäisee silmät.
— Kala voisi olla kohta syönnillään, Hannu sanoo. Meeri hymähtää. Hannu veivaa rattia varmoin ottein, vilkuilee naista vierellään ja sanoo sitten varovasti:
— Tuota, jos ei kerrottaisi tästä muille. Tuollainen vahinko on aikamiehelle nolo juttu.
Hannu vaikenee, kun nainen ei vastaa. Meeri pidättelee naurua. Suunnitelma toimii loistavasti.
— Kyllä se minulle sopii, Meeri saa lopulta sanottua.
Taksi kurvaa Meerin kerrostalon pihaan. Aurinko värjää talon seinän vaaleanpunaiseksi. Meeri kaivelee laukkuaan ja etsii lompakkoa.
— Anna olla, Hannu viittaa torjuvasti.
— Lähdet joskus soutajaksi, kun menen kokemaan kalaverkkoja. Se riittää maksuksi.
Meeri katsoo miestä pää kallellaan. Jorma Kääriäistä hän ei muistuta, mutta on kookas ja harteikas. Maha pingottaa paidannappeja. Silmäkulmissa on ryppyjä, mutta niin saa aikuisella miehellä ollakin.
— Olen katsellut sinua. En ole uskaltanut tulla juttelemaan, Hannu tunnustaa ja punastuu.
Meeri kuvittelee jo itsensä romanttiseen puuveneeseen. Järvi olisi peilityyni. Hän uittaisi kättään vedessä, joka olisi lämmintä kuin vastalypsetty maito.
— Kiroatkos sinä soutajalle, hän kysyy leikkisästi. Hannu lupaa olla kiroilematta. Meeri lupautuu soutajaksi.
Häät
Kevättalvella Kuuselan Mairen tytär ja Jäppisen Tertun poika rakastuivat toisiinsa Kuusela ja Jäppinen olivat pitäjän suurimmat talot. Kun niiden viljelysmaat olivat sopivasti vierekkäin, nuoret haluttiin naittaa viivyttelemättä.
Häät olisivat suuret ja näyttävät. Sen oivalsi myös Bertta, joka oli kylän ainoa kampaaja. Hän tiesi, että nyt hänen tilaisuutensa oli tullut. Oli koston aika.
Kun häihin oli enää kolme päivää, Bertalla oli hirvittävä kiire. Kaikki emännät halusivat hiuksiin uuden mallin ja värin. Jos joku ei halunnut, Bertta laittoi haluamaan. Se kuului hänen suunnitelmaansa.
Särkevät jalat tekivät hänet julmaksi. Hän ei katunut mitään. Hän halusi kostonsa.
Kylän emännät tarvitsivat neuvoja meikin tekemiseen ja hatun valintaan. Vaatteiden valinnassa Bertta oli auttanut keväästä asti. «Bertta-neidillä on niin hyvä maku, koska Bertta-neiti on kaupungista», emännät olivat kehuneet.
Bertta oli asunut heidän kanssaan samassa kylässä lähes kolmekymmentä vuotta. Mutta yhä vain hän oli emännille kaupunkilainen. Eikä Bertta pitänyt siitä, että häntä nimiteltiin neidiksi. Se tarkoitti samaa kuin vanhapiika.
Hääpäivä koitti. Aurinko paistoi kuumasti jo aamuvarhain. Bertta alkoi laittaa kampauksia emännille.
Hän oli joutunut suunnittelemaan työlistan tarkasti, mutta lopulta hän oli siihen tyytyväinen.
Koko päivän hän tupeerasi ja tupsutti. Hänen tuli kuuma kuivaajan jatkuvasta hurinasta. Hiuslakka yskitti. Hartioita kivisti ja selkää särki jo kymmeneltä. Silti Bertta hyräili ja hymyili.
Hän poltti kihartimella sormensa. Hän antoi vahingon kiertää ja sipaisi kuumalla raudalla Mäkelän emännän isoa korvaa. Niitä korvia Bertta oli joutunut peittelemään emännän ohuilla hiuksilla liian monta kertaa.
Emäntä suri kirvelevää jälkeä. Bertta lohdutti, että ei sitä kukaan huomaa. Hän vapisi pidätetystä naurusta.
Jäppisen Terttu ehti juuri lähteä, kun Kuuselan Maire tuli miehensä Teuvon kyydissä. Maire oli päivän viimeinen asiakas. Morsiamen äitinä hän oli juhlien tärkein henkilö. Ainakin hän itse arveli niin.