»Hiljaa — en minä voi puhua muuta kuin mitä täältä näkyy», sanoo nuorukainen. »Kyllä se nyt tulee! Se tulee puolenyön aikaan. Eikä se pyydä eikä rukoile, niin kuin ne muut. Se vain koputtaa kolmesti ikkunaan — siitä sinä tunnet, että se on se oikea eikä kukaan muu… Mutta nyt minun täytyy lähteä. Hyvää yötä, Tumma tyttö!»
Hattu heilahtaa ja nuorukainen rientää portaita alas.
Tyttö jää seisomaan hämmästyneenä, astuu sitten eteisen ovelle ja katselee kauan nuorukaisen jälkeen.
Satu on lopussa — tyttö avaa silmänsä.
»Mitä minä teen, jos hän tulee? Mitä ihmettä minä silloin teen [19]?»
»Mutta jospa hän ei tulekaan? Jos hän teki vain pilaa?» Ja se tuntui vielä tuskallisemmalta. »Kunpa hän kuitenkin tulisi! Vain ikkunan taakse, ja katselisi kukkiani — eikä särkisi satua…»
Kolme lyhyttä, hiljaista koputusta.
Verhojen läpi näkyi ikkunan takaa tumma varjo. Hänestä tuntui kuin se olisi katsonut suoraan häneen: »Nyt minä tulin, Tumma tyttö!»
»Eikä hän pyydä eikä rukoile, niin kuin ne muut…» Tyttö nousi hitaasti istumaan vuoteen laidalle.
»Kun hän koputtaisi kerran vielä, niin voisi vielä ajatella…»
Tumma vaijo ei liikahtanutkaan.
Tyttö astui ovea kohti — hitaasti, niin kuin sydän olisi tahtonut, mutta jalat panneet vastaan [20]. Hänen sydämensä löi niin että hän pelkäsi sen halkeavan [21].
Vihdoin hän sai oven auki — ja syöksyi läheiseen nurkkaan ja peitti käsillään silmänsä.
»Missä sinä olet, minun Tumma tyttöni — nurkassa?»
Nuorukainen otti hänen molemmat kätensä.
»Kädet silmillä — ja vapiset…? Minä menen heti takaisin. En minä arvannut, että se koskisi sinuun niin kovasti [22].»
»Ei, ei», sanoi tyttö hätäisesti, »en minä sitäkään tahdo.»
»Miksi sinä peität silmäsi ja olet peloissasi [23], minun Tumma tyttöni? Siksikö, että minä olen luonasi?
Etkö sinä tiennyt, että minun piti tulla? Eikö käki jo kukkunut sitä keväällä? Ja nyt kun minä tulen, sinä katselet minua kuin vierasta.»
Tyttö puristi nuorukaisen kättä:
»Sinä olet niin erilainen kuin kaikki muut!»
»Eikö minun sitten pitäisi olla erilainen? Sinä et ole välittänyt kenestäkään muusta — ketä sinä olet odottanut? Vastaa, minun Tumma tyttöni!»
Tyttö tarttui molemmin käsin hänen ranteeseensa [24].
»Ja ketä minä olen odottanut?» nuorukainen puhui hellästi. »Minä olen nähnyt kymmeniä tyttöjä enkä ole heihin katsonutkaan. Mutta heti kun sinut näin, tiesin, ketä olin etsinyt…
Etkä sinä vielä tiedäkään kaikkea. Annapas kun kerron. Minä en tullutkaan tänne aivan tavallisella tavalla.»
»Mitä, mitä sinä puhut?»
»Meillä oli ruuhka juuri ennen kuin minä lähdin. Kukaan ei uskaltanut mennä laukaisemaan sitä, enkä kai minäkään olisi uskaltanut, ellen olisi muistanut sinua… Mutta minä menin ja laukaisin sen, ja kaikki luulivat minun hukkuvan. Mutta minä selvisin hengissä [25], ja kun tulin rannalle, päällikkö sanoi: hyvin tehty, nyt saat mennä — sen luo, joka sinua odottaa.»
»Älä, älä! Tuo ei ole totta.»
»No, ei hän ihan sitä viimeistä sanonut, sen minä lisäsin itse. Siksi minä pidän sinusta entistä enemmän, sinä minun Tumma tyttöni, kun minun täytyi etsiä sinua vaarojen ja vaikeuksien takaa… Mutta oletko sinä minun — en ole sitä kuullut vielä sinulta itseltäsi?»
»Olenko minä sinun, Olavi — ?» Tyttö kiersi molemmat käsivartensa nuorukaisen kaulaan.
Ikkunaverhojen takana punersi aamurusko.
1 ei millään ei mitenkään, ei millään keinolla
2 laukaista (tässä:) selvittää, hajottaa
3 ryskyä ääntä kuvaava sana
4 lasken tukkien kanssa alas: laskea koski mennä alas koskea (veneellä t. tukilla)
5 keksi työkalu, jolla tukinuittaja liikuttelee tukkeja
6 rytistä ääntä kuvaava sana
7 huima vauhti erittäin kova vauhti
8 vaikka päiväksikin päälle vaikkapa vielä päiväksikin
9 saunakamari saunan pukuhuone, jota vars. kesäaikaan käytetään makuuhuoneenakin
10 tukkilainen tukinuittaja, uittomies
11 virkkaa sanoa, lausua 12 sitähän
12 minäkin niin minunkin mielestäni
13 verenpisara punakukkainen huonekasvi (Fuchsia)
14 palsami toinen tav. punakukkainen huonekasvi
15 tupa maalaistalon iso olohuone, jossa usein oli myös pari vuodetta esim. palvelusväelle
16 aitta: maalaistalossa oli aik. paljon aittoja (varastohuoneita), joista muutamia käytettiin kesäisin makuuhuoneina, koska niissä oli viileämpi nukkua, kuin itse talossa
17 katsoa kädestä ennustaa kädestä 18 monen on tehnyt mieli moni on halunnut
19 mitä ihmettä minä teen en todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä (ihmettä vahvistussana)
22 panna vastaan vastustaa
21 halkeavan inf. haljeta
22 se koskisi sinuun tuottaisi sinulle tuskaa
23 olla peloissaan pelätä, tuntea pelkoa
24 ranteeseensa nom. ranne
25 hengissä elossa, elävänä
6. Pihlajanterttu [1]
»Tiedätkö miksi minä kutsun sinua Pihlajantertuksi?» kysyi nuorukainen, pitäen vieressään istuvan tytön kättä omassaan.
»Varmaankin sen vuoksi, kun minä punastuin niin kauheasti silloin kun sinä puhuttelit minua ensi kertaa», tyttö vastasi.
»Ei, ei! Etkö osaa arvata paremmin?»
»En minä osaa. Mutta minusta Pihlajanterttu on niin kaunis nimi, että minä olen ollut siitä iloinen.»
»Rumanko minä olisin voinut sinulle antaa?» hymyili nuorukainen. »Mutta sen takana on paljon, hyvin paljon, kun sinä vain voisit ymmärtää minua.»
»Ehkä minä ymmärränkin», tyttö sanoi katsoen häntä silmiin.
»Et sinä minua kokonaan ymmärrä — eikä se ole tarpeenkaan. Mutta pääajatuksen sinä kyllä ymmärrät… Katsopas, minusta viime kevät oli niin kaunis, ja minä olin niin onnellinen. Mutta sitten tuli kesä ja syksy, ja lehdet alkoivat kellastua, ja minulle tuli niin ikävä.»
»Sinulla on ollut ikävä kesä?»
»Kovin ikävä — kun minä en voinut unohtaa sitä kaunista kevättäni. Jos minä olisin edes ollut niillä samoilla paikoilla, mutta minähän olen tällainen kulkija…»
»Missä sinä silloin olit?»
»Kaukana, hyvin kaukana, älä kysy enempää — en minä nyt enää muistele kevättä. Ja senhän minä halusinkin sinulle kertoa, kuka minulle näyfti, että syksykin on kaunis.»
»Näyttikö sen joku?»