Huomenna olisi vappuaatto.
Heillä kaikilla olisi vappuna vapaata.
Vapunpäivänä Wallander kävi tapaamassa vanhaa isäänsä.
Hän myös käytti tilaisuutta hyväkseen ja maalasi keittiön.
Vapaapäivät kuluivat nopeasti.
Pian hän oli jälleen työn ääressä poliisitalolla.
Hansson tuli Wallanderin työhuoneeseen.
Hän oli ottanut selvää Ture Stenholmista ja tämän vaimosta.
— En löytänyt mitään epäilyttävää, Hansson sanoi. Kumpikaan ei ole tehnyt mitään laitonta tai rikokseen viittaavaa. Kajsa Stenholm oli juristi. Hän toimi syyttäjänä Nynäshamnissa monta vuotta.
— Tiedän, Wallander sanoi.
Hansson laski Wallanderin pöydälle kansion.
— Tässä ovat kaikki tiedot Stenholmin pariskunnasta, Hansson sanoi.
Wallander kiitti Hanssonia.
Kun hän oli jälleen yksin huoneessaan, hän alkoi tutkia kansiossa olevia papereita. Tunnin päästä hän oli lukenut paperit huolellisesti läpi.
Hän ei ollut löytänyt mitään epäilyttävää. Silti hän oli varma, että Stenholmilla oli jotain tekemistä Alexanderssonin kuoleman kanssa.
Wallander meni Ann-Britt Höglundin luo ja antoi kansion hänelle.
— Haluan, että käyt läpi nämä paperit, Wallander sanoi. — Minä ja Hansson olemme lukeneet ne, mutta emme ole löytäneet mitään. Ehkä sinä löydät jotain.
Myöhemmin iltapäivällä Ann-Britt Höglund palautti kansion ja ravisti päätään.
Hänkään ei ollut löytänyt papereista mitään outoa.
Wallander sanoi:
— Meidän pitää varmaan aloittaa alusta. Nähdään aamulla. Päätetään silloin, miten jatketaan.
♦♦♦
Wallander lähti poliisitalosta ja ajoi Svarteen.
Hän teki kävelyretken rannalla, mutta ei tavannut ketään.
Mikä on se asia, mitä minä en huomaa? Vanhan lääkäri Stenholmin ja Alexanderssonin välillä on jokin yhteys. En vain keksi, mikä se on, hän mietti.
Wallander ajoi takaisin Ystadiin.
Hän otti Stenholmin tiedot sisältävän kansion mukaan kotiinsa.
Hän istui myöhään iltaan keittiön pöydän ääressä ja tutki kansiossa olevia papereita yhä uudelleen.
Äkkiä hän pani merkille asian, jota hän ei ollut ajatellut aikaisemmin.
Se oli vain pieni yksityiskohta, joka ei luultavasti merkinnyt mitään.
Hän päätti kuitenkin tutkia asiaa seuraavana päivänä.
Sinä yönä Wallander nukkui huonosti.
♦♦♦
Seuraavana päivänä Ystadissa satoi. Wallander saapui poliisitalolle jo seitsemältä. Hän joi ensin kupin kahvia.
Sen jälkeen hän käveli toiselle puolelle poliisitaloa, jossa syyttäjä Per Akessonilla oli huone.
Wallander tiesi, että Akessonilla oli tapana tulla aikaisin töihin.
Hän koputti oveen.
Akesson kutsui hänet sisään.
— Jaha, sinäkin olet täällä aikaisin, Akesson sanoi. — Sinulla on varmaan tärkeää asiaa.
— En tiedä, onko se tärkeää, mutta tarvitsen apuasi, Wallander sanoi.
Hän kertoi lyhyesti Alexanderssonin kuolemasta ja Ture Stenholmista.
Wallander selitti Akessonille:
— Tarvitsen apua asiassa, joka koskee rouva Stenholmia. Kajsa Stenholm on toiminut syyttäjänä, niin kuin sinäkin. Hän on toiminut Nynäshamnissa, mutta hän on ollut myös joitakin lyhyitä jaksoja syyttäjänä Tukholmassa.
Wallander selasi papereitaan.
Hän jatkoi:
— Seitsemän vuotta sitten Kajsa Stenholm oli joitakin kuukausia syyttäjänä Tukholmassa. Samaan aikaan Alexanderssonin pojan kimppuun hyökättiin kadulla ja hän kuoli. Tarvitsen apua selvittääkseni, onko näillä tapahtumilla jokin yhteys.
— Kuinka vanha poika oli?
Akesson kysyi.
— Hän oli täyttänyt 18, vastasi Wallander. — Hänen nimensä oli Bengt Alexandersson. Ehkä Kajsa Stenholmilla oli jotain tekemistä tapauksen tutkimusten kanssa. Voitko selvittää asiaa?
Akesson nyökkäsi.
— Teen mitä voin. Mutta älä odota liikoja, hän sanoi.
♦♦♦
Kolme tuntia myöhemmin Akesson soitti Wallanderille.
— Asia selvisi nopeammin kuin luulin, Akesson sanoi.
— No, mitä sait selville? Wallander kysyi. Akesson kertoi:
— Sain selville, että olit tosiaan oikeassa. Kajsa Stenholm oli syyttäjänä Tukholmassa, kun Alexanderssonin poika kuoli. Hän johti tapauksen tutkimuksia. Hän myös päätti lopettaa tutkimukset, kun ketään epäiltyä ei löydetty. Kajsa Stenholmin mielestä pojan tappajan etsimistä ei kannattanut jatkaa. Syyllistä ei koskaan saatu kiinni.
— Kiitos avusta, Wallander sanoi.
— Palaan asiaan.
Wallander laski puhelimen kuulokkeen.
Sitten hän nousi ja meni ikkunan luo.
Ikkunalasi oli huurussa.
Ulkona satoi rankasti.
Hän seisoi hetken ikkunan ääressä ja mietti.
Sen jälkeen hän soitti Hanssonille ja Ann-Britt Höglundille ja pyysi heitä tulemaan huoneeseensa.
Parin minuutin päästä molemmat olivat paikalla.
Wallander kertoi, mitä hän oli saanut tietää. Kajsa Stenholm oli hoitanut tutkimukset, jotka koskivat Alexanderssonin pojan kuolemaa.
— Mutta se ei välttämättä tarkoita, että naisella olisi jotain tekemistä pojan isän kuoleman kanssa. Sinähän kerroit, että nainen on kuolemansairas, Ann-Britt Höglund sanoi.
— Hänen miehensä väitti niin, Wallander sanoi. — En ole itse tavannut naista.
— En tiedä, mitä uskoa. En ymmärrä, miten asiat liittyvät yhteen, Hansson sanoi.
Wallander totesi:
— Se selviää vain yhdellä tavalla. Minä ja Ann-Britt lähdemme Svarteen Stenholmien luo ja selvitämme, mitä oikeastaan tapahtui.
Kurt Wallander ja Ann-Britt Höglund ajoivat Svarteen.
Wallander pysäköi Stenholmien huvilan eteen. Hän avasi portin, ja he kävelivät pihan yli talolle. Wallander soitti ovikelloa.
Vanha lääkäri Stenholm avasi oven heti.
Kumma kyllä, koiraa ei näkynyt.
— Toivottavasti emme häiritse, Wallander sanoi. — Meidän pitää esittää joitakin kysymyksiä.
— Mistä asiasta? Ture Stenholm kysyi äkäisenä. Hän näytti ärtyneeltä ja pelokkaalta.
— Kysyisin vielä rannalla kävelleestä miehestä, Wallander sanoi.
— Olen jo sanonut, että en ole nähnyt häntä, Stenholm sanoi.
— Haluaisin puhua vaimonne kanssa, Wallander sanoi.
— Se ei käy, Stenholm vastasi. Hän on vakavasti sairas. Hän makaa sängyssä. Mitä hän olisi nähnyt? Miksi te ette jätä meitä rauhaan!
Wallander nyökkäsi ja sanoi:
— Emme häiritse enempää. Emme ainakaan nyt. Mutta me tulemme takaisin ja silloin teidän pitää päästää meidät sisään.
Wallander nykäisi Ann-Britt Höglundia käsivarresta ja he alkoivat kävellä porttia kohti.
Ovi heidän takanaan pamahti kiinni.
— Miksi annoit periksi niin nopeasti? Ann-Britt Höglund kysyi.
— Joskus kannattaa antaa ihmisille aikaa ajatella, Wallander sanoi. — Sitä paitsi tarvitsen kotietsintäluvan syyttäjä Akessonilta, että voimme tutkia talon.
— Uskotko, että Ture Stenholm on tappanut Alexanderssonin, Ann-Britt Höglund kysyi.
— Kyllä, Wallander vastasi. — Olen varma siitä. Mutta en vieläkään tiedä, miten kaikki liittyy toisiinsa.
He ajoivat takaisin Ystadiin.
Samana päivänä Wallander sai Akessonilta kotietsintäluvan Stenholmin huvilaan. Wallander päätti kuitenkin, että he menisivät Svarteen vasta seuraavana päivänä.
♦♦♦
Wallander heräsi aikaisin seuraavana aamuna. Hän veti ikkunaverhon ylös.
Ystadin kaupungin yllä lepäsi sankka sumu.
Hän otti esiin puhelinluettelon ja etsi Stenholmin numeroa.