Huomasin sen kevyemmäksi kuin olin luullut. Tosi hyvällä hevosella olisin ehkä päässyt se mukanani karkuun.
Matkalla olot olivat alkeelliset, mutta Mannerheim ei moisesta piitannut. Matkakertomuksessaan hän kirjoitti eräästä yöpymispaikastaan:
Levitän sadetakkini kivipermannolle, panen metsästyslaukkuni päänaluseksi ja käyn hekumoiden makuulle.
Mannerheim koki myös kiinalaisen uuden vuoden vieton. Matkaraportissaan hän kirjoitti siitä:
Rumpujen jyminä, metallilautasten räminä ja pommien paukahdukset kuuluivat läpi vuorokauden huoneeseeni. Ne julistivat, että suuri juhla oli meneillään. Kun toisena uudenvuodenpäivänä läksin ensi kertaa ulos, oli kaupunkia mahdoton tuntea. Kaikki myymälät olivat kiinni, ulko-ovet ja talojen edessä olevat pylväät oli koristeltu punaiselle paperille sirosti tekstatuilla kiinalaisilla sanoilla, paperilyhdyillä ja kaikenlaisilla muilla paperikoristeilla. Tätä hääräämistä ja paukuttelua jatkui ainakin viisi-kuusi päivää.
Kun Mannerheim pääsi Pekingiin, hän kirjoitti matkastaan laajan raportin. Takaisin Pietariin Mannerheim matkusti junalla.
Kaiken kaikkiaan Mannerheimin matka onnistui hienosti.
Hän otti 14 000 kilometrin matkallaan noin 1 300 valokuvaa.
Mannerheim keräsi myös paljon esineitä matkaltaan.
Niistä on koottu upea kokoelma, jota säilytetään ja esitellään Kansallismuseossa Helsingissä.
Myös Mannerheimin valokuvista ja kirjoituksista on ollut suurta hyötyä historian tutkijoille.
Matkansa jälkeen Mannerheim jopa suunnitteli ryhtyvänsä tutkimusmatkailijaksi.
Matkastaan Mannerheim sai antaa myös suullisen raportin itselleen keisarille. Keisari oli hyvin kiinnostunut Mannerheimin matkakertomuksesta.
Yleensä keisarin vastaanotto kesti korkeintaan puoli tuntia. Mannerheim sai olla keisarin luona tunnin ja 20 minuuttia! Vastaanoton lopuksi keisari kysyi Mannerheimin tulevaisuuden suunnitelmia. — Haluisin päästä rykmentin komentajaksi, Mannerheim vastasi. Keisari totesi, että Mannerheimin ei kannattanut surra asiaa. Mannerheim ehtisi kyllä elämänsä aikana johtaa rykmenttiä, mutta Kiinan matkan tapainen kokemus oli vain harvojen etuoikeus. Tässä asiassa keisari oli oikeassa.
Mannerheim ylenee everstistä kenraaliksi — ensimmäinen maailmasota
Vuonna 1909 Mannerheimin toive toteutui. Hänet komennettiin Puolaan rykmentin komentajaksi.
Puolassa Mannerheim vietti seitsemän vuotta.
Näitä vuosia hän on luonnehtinut elämänsä onnellisiksi vuosiksi.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoitti Puolan ajastaan:
— Vielä nykyisinkin ajattelen mielelläni seitsemää Puolan vuottani. Pääsin mukaan Puolan ylhäisiin seurapiireihin. Kaiken kaikkiaan puolalaiset ottivat minut vastaan ilman ennakkoluuloja.
Mannerheim ylennettiin Puolan vuosinaan kenraalimajuriksi. Hänet nimettiin myös jäseneksi Venäjän keisarin seurueeseen. Tämä oikeutti hänet pääsemään muita helpommin keisarin puheille. Se oli todella huomattava kunnianosoitus.
Puolassa Mannerheim koulutti joukkonsa valiojoukoiksi.
Hän kehitti miestensä ampumataitoja ja opetti heidät liikkumaan niin, että vihollisen konekiväärituli ei surmannut heitä helposti.
Mannerheimin aika Puolassa oli rauhan aikaa.
Mannerheimillä oli aikaa osallistua myös Puolan seurapiirien elämään. Tältä ajalta on säilynyt Mannerheimin rakkauskirjeitä puolalaiselle ruhtinatar Marielle.
Vuonna 1914 heinäkuun lopulla Mannerheim sai käskyn, että hänen joukkonsa on oltava valmiina lähtöön. Muutaman rauhan vuoden jälkeen ensimmäinen maailmansota syttyi 6. elokuuta vuonna 1914. Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa ja Itävalta-Unkari taistelivat Englantia, Ranskaa, Venäjää ja monia muita pienempiä valtioita vastaan.
Mannerheimin joukot taistelivat Itävallan ja Romanian rintamilla.
Mannerheim joutui joukkojensa kanssa jo heti sodan alussa koviin taisteluihin. Krasnikin kaupunki oli tärkeä keskus, jonka Itävallan joukot yrittivät vallata. Mannerheim sai käskyn, että kaupunki on ehdottomasti pidettävä venäläisten hallussa. Siitä ei saanut luopua, «maksoi, mitä maksoi». Mannerheimin joukot torjuivat itävaltalaisten hyökkäykset useaan kertaan. Mannerheim ei tyytynyt vain puolustamaan asemiaan, vaan hyökkäsi itävaltaisten selustaan. Näin hän aiheutti sekasortoa Itävallan joukoissa.
Krasnikin taistelut kestivät kuuden päivän ajan. Kaupunki pidettiin Venäjän halussa.
Näissä taisteluissa osoittamansa taidon, rohkeuden ja päättäväisyyden ansioista Mannerheim sai korkean kunnianosoituksen, Yrjön miekan.
Myöhemmin hän sai vielä Yrjön ristin kunniamerkin.
Näitä huomionosoituksia Mannerheim oli kauan odottanut ja arvosti suuresti.
Ensimmäisen maailmansodan taistelut kehittivät Mannerheimista lopullisesti suuren sotapäällikön. Hän oli koko sodanjohdon arvostama, rohkea, itsenäinen ja nopealiikkeinen kenraali. Mannerheimin toimista ensimmäisessä maailmansodassa on kirjoitettu:
— Hänen kookas hahmonsa ilmestyi joka taholle. Mannerheim ilmestyi erityisesti sellaisiin paikkoihin, missä tilanne oli kehittynyt vaaralliseksi. Hän ratsasti joukkojen edellä ja tutki itse maastoa ja pani merkille maaston kohdat, joilla myöhemmin voisi olla merkitystä hänen päätöksenteolleen.
Mannerheim eroaa Venäjän armeijasta — Venäjällä puhkeaa vallankumous
Keisarin hallitsema Venäjä oli jäänyt jälkeen kaikesta kehityksestä. Venäjä oli laajentunut suureksi maaksi, mutta työväestön ja talonpoikien elämä maassa oli kurjaa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän kansan asema kurjistui entisestään. Tyytymättömät työläiset lakkoilivat. Kansa näki nälkää.
Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Venäjän keisari Nikolai II (toinen) erosi.
Vladimir Iljits Lenin oli noussut Venäjän bolsevikkien eli kommunistien johtajaksi. Hän julisti, että vallan piti kuulua kansalle. Bolsevikit tekivät lokakuussa 1917 vallankumouksen ja ottivat haltuunsa vallan kaikkialla Venäjällä.
Keisarin yksinvalta oli nyt lopullisesti kumottu.
Keisari ja koko keisarillinen perhe surmattiin vuonna 1918.
Syksyllä vuonna 1917 Mannerheim havaitsi, että myös hänen joukoissaan kuri oli höltynyt.
Vallankumoushenki tarttui sotilaisiin kaikkialla maassa.
Mannerheim ajatteli, että ei ollut syytä palvella armeijassa, missä sotilaat saattoivat surmata päällikkönsä milloin tahansa.
Mannerheim oli keisarin sotilas.
Keisari ei enää ollut vallassa.
Näin Mannerheimilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota Venäjän armeijasta.
Hän ei voinut ajatellakaan siirtyvänsä Venäjän uusien vallanpitäjien, kommunistien palvelukseen.
Itse asiassa koko hänen loppuelämänsä oli taistelua Venäjän kommunisteja ja heidän hallintoaan vastaan.
Mannerheim täytti 50 vuotta kesäkuussa vuonna 1917. Hän oli taas elämässään uuden vaiheen edessä. Venäjälle hän ei voinut jäädä. Uuden mahdollisuuden tarjosi kotimaa Suomi, jonne Mannerheim palasi joulukuussa vuonna 1917. Mannerheim tilittää muistelmissaan palvelusaikaansa Venäjällä:
— Kun silmäilin taaksepäin tuohon aikaan, minkä olin kulkenut keisarin univormussa, myönsin kiitollisena, että toiveeni olivat täysin toteutuneet. Kukin eri vaihe virkaurallani oli ollut erinomaisen antoisa, ja lisäksi minulla oli ollut onni kuulua valiojoukkoihin, joissa oli hyvät upseerit ja oiva henki. Sellaisten joukkojen johtaminen sekä rauhan että sodan aikana on tuottanut minulle tyydytystä.
Mannerheim valkoisen Suomen ylipäälliköksi — Suomi kokee katkeran sisällissodan
Venäjän vallankumous levisi myös Suomeen. Suomi julistautui itsenäiseksi maaksi 6. joulukuuta vuonna 1917.
Suomen hallitus eli senaatti oli perustanut sotilaskomitean. Sen tarkoituksena oli valmistella Suomen vapaustaistelua, jossa venäläiset joukot ajettaisiin pois Suomesta. Mannerheim meni mukaan sotilaskomitean työhön. Lopulta maan hallitus kutsui hänet armeijan ylipäälliköksi.