Eija ei kuitenkaan antanut Heidin ja Kertun velloa muistoissaan. Hän letkautti:
— Suomalaisen naisen pitäisi olla yhtä aikaa loistoäiti, uranainen, piika ja seksipommi, ja sitten naisen pitäisi vielä ymmärtää, ettei mies kestä selvin päin.
— Kuka sanoo, että pitää? kysyi miesääni. Se kuului viereisen pöydän miehelle.
— Itte te naiset kuulkaa ihmeitä itteltänne vaaditte. Tehän ootte siis aivan ihania ja kauniita ja osaatte vaikka mitä, mutta aina te vaan haukutte itteänne ja stressaatte. Ottakaa arvon naiset, upeet naiset rennosti! mies komensi ja käänsi tuoliaan voidakseen paremmin osallistua naisten keskusteluun.
Kerttu riemastui ja hymyili niin, että valkeat hampaat tulivat näkyviin. Eija mulkaisi häntä paheksuvasti.
— Siksi mä hymyilen kun harvoin Suomessa tullaan mukaan juttelemaan noin. Musta se on kivaa. Suomalaiset puhuu niin vähän toisilleen, jos ei tunneta jo, Kerttu puolustautui.
— Tää on kuule baari, Eija vastasi.
— Niin, kyllä suomalaisetkin suut sitten osaa puhua kun niitä on vähän voideltu oluella, Heidikin varoitti.
— Siinä sä oot kuules aivan oikeassa, mies tunnusti ja otti pitkän siemauksen oluttuopistaan.
— Muissa maissa ihmiset oppii sosiaalisia taitoja pienestä pitäen ihan ilman voiteluaineitakin, Heidi motkotti.
— Sä et näytä voiteluaineita tarvitsevan, mies huomioi, sillä Heidi ei ollut ottanut vielä kulaustakaan siiderilasistaan. — Mutta annas kun mä tarjoan nätille tytölle kun ei sillä raukalla oo vielä mitään.
— Ei kiitos, vastasi Kerttu.
— No mutta miksi ei? Eihän noin nätti tyttö saa kuivin suin olla, mies intti ja suuntasi anovan katseen Kerttuun.
Kerttu näytti hämmentyvän, ja syystäkin. Eijaa alkoi naurattaa. Hänestä tilanne oli huvittava. Heidi potkaisi Eijaa pöydän alla ja pelasti Kertun sanomalla:
— Tämmöistä Suomessa on. Aina on syy juoda, sitä ei kukaan kyseenalaista, mutta auta armias jos joku ei haluakaan juoda, sitä sitten saakin perustella!
— No lähteehän etelän neiti sentään tanssimaan? mies jatkoi sitkeästi. Kerttu pudisti hämmennyksen päältään.
— Mä en oo neiti vaan rouva, tän tässä käly! hän sanoi ja taputti Eijan olkapäätä. Hyvä veto, ajatteli Heidi.
— Ahaa, ymmärrän, ymmärrän… eihän se käly sua renttu-Timpan kanssa tanssimaan päästä, mies vastasi.
Hän väänsi naamalleen pettymystä liioittelevan ilmeen.
— Ja tää on niin surullista musiikkiakin. En mä tämmöstä osaa tanssia, Kerttu lisäsi. — Miksi suomalaiset tykkää niin kovasti itkemismusiikista?
— Itkemismusiikista? Eija toisti Heidin alkaessa hihittää. — Jääkää te tänne pillittämään, mä meen pissalle.
— Pitääkö Suomessa aina kertoa, miksi menee vessaan? Kerttu kysyi, kun Eija raivasi itselleen tietä mahtuakseen naistenhuoneeseen.
Nyt sekä Heidi että Timppa purskahtivat äänekkääseen nauruun.
— Te vaan nauratte, vaikka baari itkee. Siis kuunnelkaa nyt tätäkin laulua, Kerttu pyysi Heidiltä ja Timpalta, ja kolmikko hiljeni jukeboksista kantautuvan kappaleen kertosäkeeseen:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen, voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.
Jukeboksi hiljeni tyystin. Eijakin näytti juuttuneen vessaan. Kertun nuorilla kasvoilla loisti nyt pidättelemätön tiedonhalu, ja Heidin mielestä hän oli huolestuttavan kaunis. Ei ihme, että tuo Timppa tuossa kärkkyi tyttöä. Puoliksi laulaen Kerttu ihmetteli:
— Miksi aina lauletaan, että oltiin rakkaudessa suuria eikä olla rakkaudessa suuria? Onko aina totta että täällä Pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen? Mä tulen niin surulliseksi kun mies laulaa että mä olin ennenkin ollut niin yksin, en muusta tiennytkään, hetken soihtuna loistit mulle valon pimeään… Sen kunpa joskus ymmärtää vain vois, miksi kaikki kaunis aina häipyy pois, nyt vain toivon mielenrauhaa päivään nousevaan.
— Tarkkakorvainen tyttö! Taidat kuunnella paljon suomalaista musaa, Timppa ihaili.
— Se on hyvä tapa oppia kieltä. Että kuuntelee musaa, Kerttu sanoi.
— Kerttu onkin oppinut hämmästyttävän nopeesti suomea. Se on sentään ollut täällä vasta, mitä, kaheksan kuukautta, Heidi kehui.
— Vai että Kerttu? Timppa sanoi, ja livahti jonnekin.
— Pitäskö meidän valita tosta jukeboksista jotain ilosempaa musaa, Heidi ehdotti, mutta juuri silloin naisääni kuulutti mikrofoniin:
— Ja nyt jatkamme karaokea… Seuraavaksi meille tulee laulamaan Kerttu. Aplodit Kertulle!
Seuraavassa hetkessä Kerttu oli noussut televisioruudun eteen laulamaan mikrofoniin:
— Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla, katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan…
Vaan mikäs siinä! Kuka tahansa saattoi kuulla, että laulu oli tullut Kertulle Suomessa vietettyjen kuukausien mittaan tutuksi. Ja tyttö lauloi hyvin ja tunteella! Heidi olisi voinut lyödä vetoa, että juuri sinä iltana Kertun oli helppo eläytyä kappaleen sanoihin koko sydämestään.
Kun Kerttu pääsi kertosäkeeseen, Heidi, Timppa ja jopa Eija olivat tulleet seisomaan hänen lähelleen, ja he lauloivat mukana (Timppa tuoppi kädessään ja olut loiskuen):
— Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden, ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Annas olla. Odota, niin asiat muuttuvat vielä erilaisiksi kun luulet.
Anovan. Pyytävän. Kerjäävän.
Arvon naiset. Hyvät, hienot, arvokkaat naiset.
Aurattu, perusmuoto aurata. Poistaa lumet auralla.
Ei puoliakaan. Ei edes puoliksi.
Eläytyä. Kuvitella tarkasti. Näytellä.
Ennenpitkää. Jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin.
Epätodennäköinen. Jotakin mitä ei luultavasti tapahdu. Niin tuskin käy.
Halla. Lämpimään aikaan iskevä yllättävä pakkanen. Halla voi ruhota sadon, tappaa kasvit, joita ihmiset viljelevät. Halla on siis ikävä asia, se kun haave menee pilalle, kun toive ei toteudu.
Haukutte, perusmuoto haukkua. Moittia. Puhua ilkeästi tai kriittisesti. Syyttää. Myös koirat haukkuvat.
Hautajaismusiikin. Hautajaisissa soitettavan musiikin.
Heilojaan, perusmuoto heila. Rakas. Tyttö- tai poikaystävä.
Hymähti, perusmuoto hymähtää. Kertoa asia, josta ei pidä, lyhyesti ja pahantuulisesti. Tuhahtaa.
Hyvä veto. Taitavasti tehty. Hyvin keksitty.
Hämmentyvän, perusmuoto hämmentyä. Mennä hämilleen. Ihminen, joka ei enää tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, on hämmentynyt, hämillään, hämmennyksen vallassa.
Ihmeitä, perusmuoto ihme. Uskomaton tapahtuma tai teko.
Intti, perusmuoto inttää. Sanoa tai pyytää jotakin uudestaan, vaikka toinen on sanonut olevansa eri mieltä.
Itsetyytyväisen, perusmuoto itsetyytyväinen. Itseensä, omiin tekoihinsa tyytyväinen.