Täytettä, perusmuoto täyte. Se, mitä on jonkin sisällä. Sisältö. Kakulla on täyte. Kirjan
täytettä ovat sivut, lauseet ja sanat.
Urheilullisemmalle, perusmuoto urheilullinen. Liikunnallinen. Urheilua sisältävä.
Varastoimaan, perusmuoto varastoida. Panna varastoon. Säilöä. Orava varastoi ruokaa ennen kuin talvi tulee, koska talvella ruokaa ei enää voi kerätä.
Villeimmilläänkin, perusmuoto villi. Raju. Rohkea. Sääntöjä rikkova. Hauskaa pitävä. Kun Henkka on villeimmilläänkin, hän on niin villi kuin hän vain osaa olla.
Vuoden sisällä. Vuoden aikana, viimeisten 12 kuukauden kuluessa.
Akkilähtötarjoukseen, perusmuoto äkkilähtötarjous. Äkkilähtö tarkoittaa, että pitää lähteä jonnekin tosi nopeasti, ilman, että ehtii suunnitella ja varautua. Äkkilähtötarjous tarkoittaa, että voi matkustaa jonnekin halvalla, jos vain on valmis matkustamaan hyvin pian.
Kuudes luku, jossa Kerttu saa ihailijan, itkukohtauksen ja yövieraita
Kun Jesse tuli hakemaan äitiään Heidiä, Eijaa ja Kerttua kotiin, oltiin jo pikkutunneilla.
Jesse oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin. Hänellä oli niin suuri halu ajaa, että hän tarttui mihin tahansa syyhyn tai tekosyyhyn autoilla. Niin kuin vaikkapa siihen, että äiti ja tämän kaverit piti hakea baarista. Sillä verukkeella Jesse oli ajellut koko illan pitkin kaupunkia ja käynyt moikkaamassa kavereitaan.
Äiti hihitti vähän kaikelle. Joku Timppa oli saanut hänet juomaan pari siideriä lisää, kun yleensä tämä oli juonut vain yhden siiderin koko illan aikana. Itse asiassa Jesse ei ollut vielä ikinä nähnyt äitiään hiprakassa. Näky, tai ehkä pikemminkin haju sai hänet muistamaan toisen ihmisen, jota hän ei ollut nähnyt kuin viimeksi aivan pienenä poikana.
Jessen isä oli pitänyt alkoholista aivan liikaa. Eräänä iltana, jota Jesse ei voinut unohtaa, äiti oli kiskonut pienen pojan vuoteesta ja juossut tämä sylissään ulos. Silloinkin oli ollut luminen talviyö. Sen jälkeen he eivät olleet enää asuneet isän kanssa.
Siksi äiti olikin niin varovainen alkoholin suhteen. Ja siksi Jesse taisi pitää äidistään huolta vähän enemmän kuin muut 18-vuotiaat pojat. He olivat olleet kahden ja olleet toinen toiselleen kaikki kaikessa niin kauan. Nykyään Jessellä oli jo isäpuoli, Juha, ja pikkusiskokin. Mutta edelleenkin Jessestä tuntui, että hänen ja äidin välillä oli ainutlaatuinen sidos.
Muisto sai Jessen vaitonaiseksi, vaikka yleensä hän yritti olla kohtelias äidin ystävättärille. Naapurin Eija tosin tuskin juttuseuraa kaipasikaan. Hän oli juonut enemmän kuin pari siideriä. Hän lojui väsyneenä taksin takapenkillä ja nojasi välillä vahingossa Kerttuun.
Vaan kylläpä Kerttu olikin hyvännäköinen! Kaikki muu karkasi Jessen mielestä. Hänen oli pakko vilkuilla Eijan veljen vaimoa peilistä yhä uudelleen, ja jokainen vilkaisu sai hänet väkisinkin hymyilemään.
Äkkiä äiti älähti:
— Henkka on löytyny! Juha on yrittäny soittaa kuus kertaa, ja se on lähettäny tekstarin!
Kerttu syöksähti Eijaa kohden niin, että sattui, sillä turvavyö hoiti velvollisuutensa. Eija lennähti omalle puolelleen takapenkkiä.
— Mutta… täällä on toinenkin tekstari. Henkka otti Jevgenin. Nyt Aino on ihan vihanen ku ei Jevgeni jäänykään meille yöks.
— Taksikuski, hei, taksikuski! Me ajetaankin näille eikä meille, Eija komensi.
— Mikä taksikuski? Eija hei, se on meidän Jesse! Heidi ärähti.
Jesse käänsi kuitenkin kuuliaisena auton nokan kohti sitä lähiötä, jossa Henkan ja Kertun koti sijaitsi. Pihaan kaartaessaan hän kokosi rohkeutensa ja huudahti:
— Kerttu hei, milloin vaan tarttet autokuskia niin mä voin…
Mutta Kerttu ei kuullut Jessen sanoja. Kaunotar jätti auton oven sulkemisen Heidin tehtäväksi, eikä jäänyt odottamaan horjuvaa Eijaakaan.
Kerttu malttoi juuri ja juuri virittää rapun oven auki (muuten perässä tulleet eivät olisi päässeet sisään), ja kipitti sitten niin kovaa kuin uskalsi portaat ylös kotiovelleen. Puolimatkassa hän kompastui ja löi polvensa, mutta jatkoi sitkeästi juoksuaan kivistävin polvin. Vapisevin sormin hän sovitti avaimen lukkoon ja naksautti oven auki.
Koti oli kuitenkin autio ja pimeä.
Kun Eija pääsi käsi Heidin kädessä portaat ylös, Kerttu oli polvillaan eteisensä lattialla ja itki.
— Minne se miehenkuvatus on vienyt mun pojan? Eija kiljaisi.
— Eija! Jos sä nyt vähän lohduttaisit tätä Kerttua, niin mä käyn sanomassa Jesselle, että me jäädään tänne yöksi, Heidi ehdotti. — Ja sitten mä keitän meille teetä. Kerttu ei varmaan ihan heti saa unta.
— Kyllä säkin tossa tilassa itkeskelit joka asiasta. Älä tee kärpäsestä härkästä, Eija sanoi potkaistessaan kengät jaloistaan.
— Missä tilassa? Heidi kysyi Eijalta, ja heti perään Kertulta: — Ootko sä raskaana?
— Mistä sä tiesit? En mä oo kertonu kellekään, Kerttu nyyhkäisi. Heidi katsoi Kerttua tyrmistyneenä.
— Siitäkö te tappelitte?
— Mä haluun kouluun, Kerttu sopersi. — Mä oon 22-vuotias, enkä mä oo ikinä saanu opiskella! Kaikki täällä Suomessa on ollu vaikka missä koulussa, paitsi mä.
Lipaston laatikko oli raollaan. Heidi bongasi nenäliinapaketin sen sisällä. Hän ojensi murtuneelle Kertulle nenäliinan, ja tämä niisti pariin kertaan kuuluvasti, ennen kuin jatkoi:
— Henkka haluu monta lasta. Mutta mä haluisin muutakin, mä tajusin, että mä oon aina halunnu. Mä haluisin ylioppilaaksi ja yliopistoon! Ja mä tajusin sen vasta nyt kun lapsi on tulossa.
— Mä ymmärrän, Eija sanoi.
Äkkiä Eija näytti vesiselvältä. Hän veti Kertun ylös lattialta ja johdatti tämän sohvalle istumaan. Heidin juostessa alakertaan Eija asettui kälynsä viereen ja kietoi käsivarrenkin tämän ympärille. Kerttu aivan pelästyi. Mistä päin nyt tuuli?
— Tätä mä olen pelännytkin, Eija alkoi pauhata. — Säkin Mariquita luulit tunteneesi Henkan, mutta ei toista ihmistä voi niin nopeasti oppia tosissaan tuntemaan. Ei varsinkaan nainen miestä!
Siinä istuessa ja kuunnellessa Kertulle valkeni, että Eijallakin oli ollut mies. Monta monituista vuotta. He olivat olleet kotoisin samoista maalaismaisemista, saman kylän nuoria. Eija oli hyvällä syyllä luullut tuntevansa miehensä.
— Kuinka väärässä mä olinkaan! Mä vaan haaveilin hölmönä yhteisistä lapsista, ja sitten se mies paljastuikin petturiksi! Sillä oli toinen nainen! Ja kun mä sain sen selville, niin sehän pakkasi laukkunsa ja lähti sen toisen luo, tietenkin, se toinenhan oli nuorempi. Mähän olin vaan antanut parhaat vuoteni sille lierolle!
Eijan käsivarsi puristi Kerttua aika kovaa.
— Mä oon pahoillani. Miehet osaa olla inhottavia, Kerttu pihisi. — Mutta eihän Henkka… En mä voi uskoa, että Henkka olis uskoton!
— Mistäs sitä koskaan tietää, Eija hymähti. — Mutta suoraan sanottuna, en makaan usko. Sen sijaan mä uskon, että sä et nyt ihan ole ymmärtänyt, mitä Henkka susta haluaa.
Heidi palasi sisään juuri parahiksi kuulemaan, kuinka Eija alkoi puhua Päivistä, Henkan eksästä.
— Päivi ei halunnu lapsia ollenkaan, se halusi että sillä on aikaa uralle ja harrastuksille. Henkka marisi sitä monet kerrat, se kysyi, että miksi sen pitää elää nykyaikana. Se kuvittelee että asiat oli ennen paremmin. Naiset oli muka naisellisempia, kun niille riitti elämän sisällöksi lasten ja kodin hoitaminen ja kiltti tavallinen mies, joka tuo leivän pöytään.
Kerttu huomasi yllätyksekseen rentoutuvansa. Eija oli kyllä tuohtunut, mutta ei Kertulle! Päinvastoin Kerttu vaistosi Eijan olevan yhtäkkiä hänen puolellaan.