Ymmärtää päälle. Ymmärtää jonkun arvo. Tajuta, että jokin on hienoa.
Älä tee kärpäsestä härkästä. Älä ajattele että pieni asia olisikin suuri asia. Kirjaimellisesti älä sekoita kärpästä ja härkää keskenään, kärpänen ja härkä eivät ole sama eläin.
Seitsemäs luku, jossa piipahdamme korvessa
Havupuut humisivat tuulessa. Ellei kirkas lumi olisi valaissut peittämiään kuusenoksia ja männynneulasia, pimeyden harvat värisävyt olisivat kätkeneet ne näkyvistä.
Hakkuuaukiolla suurten puitten välissä loimotti kuitenkin tuli. Nuotion lieskoissa hiiltyi keppi, jonka nokassa tirisi makkara. Kepin toinen pää oli puserruksissa leveän kouran sisällä, ja tuon kouran omistaja hyräili surumielisesti:
— Miksi kaikki rakkaustarinat aina päättyy niin — surun kirvoittamiin kyyneliin? Miksi haipuu rakkaus, sammuu ystävyys ja saapuu sadan vuoden yksinäisyys?
Laulaja istui kannon päällä nuotion ja teltan päälle lumen suojaksi viritetyn pressun välissä. Pressun narut oli sidottu lähimpiin puihin.
— Lopeta jo, mä en jaksa kuunnella, sanoi poika miehen vierellä.
— Myönnän. Jos mä menisin Idolsiin, ne naurais mut ulos, mies vastasi. — Minkähän takia naiset ei koskaan oo tyytyväisiä?
— En mä tiiä, poika sanoi.
— Sitä ei taida kukaan tietää, mies jatkoi. — Parempi ois jos me ei sekaannuttas naisten asioihin ollenkaan. Mutta minkäs mahtaa kun on tyhmä pää. Mä oon ha-kannu mun päätä seinään ennenkin, mutta silti en oo oppinu mun läksyä.
— No sä oot kyllä tosi tyhmä. Miksi sä oot hakannu sun päätäs seinään? Sattuiko se kamalasti? lapsi ihmetteli.
— Oikeastaan mä oon hakannu mun sydäntä. Tai antanu muiden hakata. Sydämen pitäis pysyä täällä rinnassa, mies selitti ja iski nyrkillä rintakehäänsä. — Mutta yhä uudelleen mä olen tyhmänä ottanu sen sieltä esiin ja antanu jollekulle raadeltavaksi
— Etkä oo oikeesti ottanu. Sä huijaat! poika epäili.
Nuotion loimussa lapsi tapitti miestä kulmakarvat koholla, ymmyrkäisin silmin. Viaton näky sai miehen naurahtamaan. Hän ojensi makkaran vekaralle ja asteli hakemaan isoja puupölkkyjä ja kirveen.
— Teen meille klapeja, joilla me ruokitaan kamiinaa yöllä.Tai siis, älä oo huolissas, et sä sitä joudu tekemään. Mä oon ihan suosiolla Kipinä-Mikko koko yön. Kun en mä kumminkaan saa unta. vahdin samalla, ettei kipinät sytytä meitä.
Mies laittoi pölkyn kerrallaan kannon päälle ja iski ne kirveellä pienemmiksi.
— Aamulla sitten nuohotaan kamiinan savupiippu. Noki muuttuu muuten kipinöiksi, jotka lentää ens kerralla teltan päälle ja tekee siihen reikiä. Anssi ei tykkäisi siitä.
Lapsen oli vaikea aavistaa, minne puolelle kantoa klapit sinkoilisivat. Hän teki siitä leikin. Hän tuijotti keskittyneesti halonhakkaajaa, ja kirveen iskeytyessä maaliinsa hän hyppeli ja kieri, oli väistelevinään klapeja.
Oikeastaan miehen olisi pitänyt sanoa pojalle, että hän oli tullut jo liian lähelle. Kohta klapi voisi osua poikaan oikeasti. Epäilemättä pojan äiti olisi kiskonut kol-tiaisen takaisin turvallisen etäisyyden päähän ennen kuin tämä olisi edes tajunnut olevansa menossa lähemmäksi. Taikka sitten, luultavammin poika olisi jo pakotettu telttaan nukkumaan!
Mutta kun nämä ajatukset yrittivät tunkeutua miehen tietoisuuteen, miehen mieli läimäytti uhmakkaasti oven kiinni sen edestä. Naisten hössötykset eivät olleet tänään tervetulleita, eikä mikään niistä muistuttava!
Pian klapeja oli kasassa sopiva kekoja mies tunsi miellyttävää lämpöä liikuntaa saaneissa lihaksissaan. Oli aika käydä yöpuulle. Kaksikko kävi lumisessa pusikossa pissalla ja kömpi sitten telttaan. Lapsi mönki makuupussiinsa. Miehenköriläs alkoi viritellä tulta kamiinaan, jonka savupiippu kurotteli tähtiä teltan katossa olevasta reiästä.
— Ootko sä Jevgeni koskaan tykänny jostain tytöstä? Siis mä tarkotan jostain sun ikäsestä, mies kysyi.
— En! Yäk! poika huudahti.
— No niin, sä ootkin viisas! Sen takia sä et tiedäkään, mitä sydänsärky on. Tai miten uni ei tuu silmään.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Etäisyyden. Välimatkan, tilan. Turvallisen etäisyyden päähän, niin kauas, että on turvallista.
Iskeytyessä, perusmuoto iskeytyä. Osua kovalla voimalla.
Haipuu, perusmuoto haipua. Loppua hitaasti. Kuihtua.
Hakkuuaukiolla, perusmuoto hakkuuaukio. Paljas alue metsässä, paikka, josta puut on kaadettu.
Halonhakkaajaa. Henkilöä, joka hakkaa halkoja eli tekee puupölkyistä klapeja.
Harvat. Vähäiset.
Hiiltyi, perusmuoto hiiltyä. Muuttua mustemmaksi tulessa.
Huijaat. Valehtelet. Kerrot vitsin.
Humisivat. Pitivät hiljaista, kahisevaa ääntä.
Hössötykset. Kun olet hermostunut ja huolissasi ja teet tai sanot siksi kaikenlaista liian nopeasti, hössötät ja toimintasi on hössötystä.
Kaksikko. He kaksi.
Kamiinaa. Pientä lämmityslaitetta. Kamiinassa poltetaan esimerkiksi puita, niin että se pitää teltan lämpimänä talvellakin.
Kannon, perusmuoto kanto. Kaadetusta puusta jää maahan kanto, rungon alaosa.
Klapeja. Polttopuita. Puunpalasia, joita on helppo polttaa ja lisätä tuleen.
Kieri, perusmuoto kieriä. Pyöriä itsensä ympäri maata tai lattiaa pitkin.
Kipinät. Aivan pienet, palavat, ilmassa lentävät puun tai paperin palaset. Palava noki.
Kipinä-Mikko. Henkilö, joka valvoo yöllä ja katsoo, ettei kamiinan tuli sammu tai karkaa kamiinan ulkopuolelle.
Kirvoittamiin, perusmuoto kirvoittaa. Aiheuttaa, synnyttää.
Kouran. Ison käden.
Kurotteli, perusmuoto kurotella. Yrittää ylettää, saada kiinni ylhäällä oleva tai koskettaa sitä.
Käydä yöpuulle. Mennä makaamaan, nukkumaan yön ajaksi. Ennen vanhaan moni nukkui Suomessa kovan puupenkin päällä.
Kömpi, perusmuoto kömpiä. Mennä eteenpäin hitaasti matalana, kontallaan.
Lieskoissa, perusmuoto lieskat. Tuli. Nuotion liikkuvat liekit.
Loimotti. Paloi, välkkyi pimeässä.
Loimussa. Nuotion valossa.
Läimäytti. Löi nopeasti.
Miehenköriläs. Iso mies.
Männynneulasia. Mäntypuun vihreitä osia.
Mönki, perusmuoto mönkiä. Ryömiä, madella jonkin sisään.
Oli kasassa. Oli valmiina.
Oli väistelevinään. Leikki, että väisteli, että tarvitsi väistellä.
Peittämiään kuusenoksia. Kuusenoksia, jotka se oli peittänyt.
Pressun, perusmuoto pressu. Sateenkestävä, vedenpitävä suuri kangas.