Itsenäinen Suomi oli jakautunut kahtia: punaisiin ja valkoisiin.
Lisäksi maassa oli noin 40 000 venäläistä sotilasta, jotka piti saada pois maasta.
Niin kauan kuin venäläiset sotajoukot olivat maassa, Suomi ei ollut aidosti itsenäinen maa.
Maassa olikin syttymässä sisällissota valkoisten ja punaisten välille.
Työväestö oli perustanut punakaartin. Venäläiset sotilaat tukivat punakaartin joukkoja. Porvaristo kokosi omia aseellisia joukkoja, joista syntyi valkokaarti.
Maa oli sekasortoisessa tilassa.
Sisällissodan alkaessa punaiset hallitsivat Etelä-Suomea ja Pohjanmaa ja muu Pohjois-Suomi oli valkoisten hallussa. Mannerheimin oli kuljettava läpi punaisen Suomen, että hän pääsisi valkoisten puolelle Pohjanmaalle.
Sota ei ollut vielä puhjennut ja junat kulkivat vielä. Ylipäälliköksi nimitetty Mannerheim lähti junalla Pohjanmaalle. Hän oli naamioitunut. Mannerheimille oli tehty myös väärennetty henkilötodistus, jonka mukaan hän oli kauppias.
Tampereen asemalla Mannerheim oli vähällä jäädä kiinni. Venäläiset sotilaat tarkistivat junia ja etsivät niistä upseereita ja muita sotilaita, jotka pyrkivät pohjoiseen valkoisten joukkoihin.
Mannerheim puhui huomaamattaan sotilaille venäjää. He alkoivat heti epäillä häntä valkoiseksi upseeriksi. Venäläiset sotilaat olivat juuri pidättämässä Mannerheimia. Silloin paikalle tuli nuori mies, jolla oli rautatieläisten virkapuku.
— Päästäkää mies menemään. Paperithan ovat kunnossa. Ettekö näe?
Hän on vaaraton kauppias, nuori mies sanoi sotilaille.
Venäläiset uskoivat nuorta miestä. Näin Mannerheim pääsi jatkamaan matkaansa. Oli kuitenkin hiuskarvan varassa, että valkoinen Suomi olisi menettänyt joukkojensa tulevan ylipäällikön.
Tämän tarinan Mannerheim on kertonut muistelmissaan. Mannerheim kirjoitti:
— Olisin halunnut sodan jälkeen palkita nuoren miehen. Todennäköisesti hän pelasti henkeni. Kun muistelmat ilmestyivät vuonna 1951, tämä nuori mies löydettiin.Hän oli Eino Lähteenmäki, joka silloin toimi Tampereen Klassillisen lyseon rehtorina. Nyt Lähteenmäelle myönnettiin korkea kunniamerkki kiitokseksi Mannerheimin pelastamisesta.
Suomen sisällissota vuonna 1918 oli hirveä sota, koska siinä suomalaiset taistelivat keskenään. Mannerheimille vuoden 1918 sota oli vapaussotaa. Hän halusi vapauttaa Suomen venäläisistä ja punaisista joukoista ja taata maan itsenäisyyden.
Muistelmissaan Mannerheim kirjoitti sisällissodan aloittamisesta:
— Aloittamani sotatoimet kohdistuivat Suomeen jääneitä venäläisiä joukkoja vastaan.
Suomessa oli venäläisiä joukkoja, vaikka neuvostohallitus oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden.
Puhjennut sota oli siten vapautussotaa, vapaussotaa.
Tätä tosiasiaa ei muuta se, että sotatoimet pian jouduttiin kohdistamaan sekä venäläisiä että omia kapinallisia vastaan.
Kun Mannerheim oli päässyt Pohjanmaalle, hän ryhtyi nopeasti toimeen. Pohjanmaan venäläiset joukot riisuttiin aseista.
Samanaikaisesti alettiin kouluttaa suomalaisia miehiä sotilaiksi valkoiseen armeijaan.
Sisällissota alkoi samanaikaisesti Helsingissä ja Pohjanmaalla. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomessa ja valkoiset muuta osaa maata. Aluksi punaiset pakottivat valkoiset perääntymään.
Suomesta oli ensimmäisen maailmansodan aikana lähtenyt nuoria miehiä Saksaan. Siellä he liittyivät Saksan armeijaan. He halusivat oppia taistelemaan. Miehiä kutsuttiin jääkäreiksi.
Jääkärien tarkoitus oli palata takaisin Suomeen. Suomessa he perustaisivat Suomen armeijan, joka vapauttaisi Suomen Venäjän vallasta.
Kun sisällissota oli syttynyt, jääkärit palasivat Saksasta Suomeen.
He menivät valkoisten puolelle ja taistelivat valkoisessa armeijassa punaisia vastaan.
Sisällissodan taistelut olivat verisiä. Valkoiset onnistuivat valtaamaan Tampereen, joka oli tärkeä punaisten tukikohta. Taistelu Tampereesta oli siihen asti suurin kaupungissa käyty taistelu. Sotivien joukkojen keskellä eli paljon tavallisia ihmisiä, niin punaisia kuin valkoisiakin.
Taistelu Tampereesta alkoi huhtikuun 3. päivänä aamuyöllä. Silloin kello kahden jälkeen maanpäällinen helvetti pääsi valloilleen Tampereella. Hirmuinen tykkien jyrinä rikkoi öisen hiljaisuuden. Ilmassa vonkuivat ammusten äänet ja kaikkialta kuului räjähdyksiä. Pian alkoi tulipalojen loimu näkyä taivaan rannalla. Tulipalot levisivät kaikkialle kaupunkiin. Tykkituli ei kestänyt tuntiakaan. Sitten alkoi kuulua kiväärien ja kuularuiskujen ammunta. Nyt valkoisten suurhyökkäys Tampereelle oli alkanut.
Valkoiset hyökkäsivät joka puolelta kaupunkiin. Jokaisella valkoisen armeijan sotilaalla oli kuusen oksa lakissaan. Valkoisen käsivarsinauhan erottaminen pimeässä olisi voinut olla vaikeaa. Lakissa olevasta kuusenoksasta valkoiset tunnistivat toisensa eivätkä ampuneet toisiaan.
Illalla 5. päivä huhtikuuta koko Tampere oli vallattu.
Punaisten täydellinen antautuminen tapahtui kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Aamulla 6. päivä huhtikuutaPyynikin näkötorniin kohosi valkea vaate. Se oli merkki punaisten antautumisesta.
Vangitut punakaartilaiset koottiin Tampereen Keskustorille. Äärimmilleen rasittuneita ja masentuneita miehiä ja naisia seisoi risaisissa vaatteissa hiljaisina ympäri toria. Seuraavaan aamuun asti tuhansia vankeja säilytettiin Keskustorilla. Sieltä heidät marssitettiin vankileirille.
Kun taistelu Tampereesta oli ohi, Mannerheimin joukot saattoivat edetä etelään, kohti Helsinkiä.
Sodan loppuvaiheessa myös saksalaiset sotilaat tulivat auttamaan valkoisia. Nyt punaisten puolustus murtui lopullisesti. He yrittivät paeta Venäjälle. Osa pääsi pakoon, mutta monet joutuivat vankileirille. Katkera ja verinen sisällissota päättyi valkoisten voittoon.
Toukokuun 16. päivänä vuonna 1918 kenraali Mannerheim otti vastaan valkoisen armeijan voitonparaatin. Tämä oli Mannerheimin suuri hetki. Silloin oli kaunis päivä. Kaupungin naiset ja lapset toivat kukkia Mannerheimille. Kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka hurrasivat Mannerheimille ja hänen joukoilleen.
Paraatin jälkeen Mannerheim piti kiitospuheen sotilailleen.
— Armeijan päämäärä on saavutettu. Maamme on vapaa. Suomen kansa on valmis ottamaan sen paikan, joka sille kuuluu eli elämään itsenäisenä kansakuntana muiden kansakuntien joukossa, Mannerheim sanoi.
Sisällissota oli julma sota. Siinä kuoli kaikkiaan noin 30 000 suomalaista. Ihmisiä kuoli taisteluissa, mutta paljon myös niiden ulkopuolella.
Punaisten hallitessa Etelä-Suomea, he surmasivat porvareita ja muita valkoisiksi epäilemiään henkilöitä. Joskus vanha kauna ja katkeruus saivat punaiset tekemään julmia veritekoja. Varsinkin kun sodan tappio näytti varmalta, punaiset syyllistyivät julmuuksiin. Näitä tekoja kutsuttiin punaiseksi terroriksi.
Taistelujen loputtua alkoi valkoinen terrori.
Vangiksi jääneitä punaisia ja muita työväestön edustajia surmattiin säälimättä. Aina ei tutkittu, oliko henkilö osallistunut taisteluihin. Pelkkä epäily siitä riitti.
Vankileireille koottiin noin 80 000 punaista. Taudit levisivät leireillä, eikä kaikille riittänyt edes ruokaa. Näissä oloissa vankileireillä kuoli noin 12 000 punaista.
Muistelmissaan Mannerheim kertoo, että hän oli esittänyt, että «vain törkeisiin rikoksiin syyllistyneet punaiset vangittaisiin ja harhaanjohdetut suuret joukot, nekin, jotka oli vangittu ase kädessä vapautettaisiin». Valitettavasti näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Vähitellen elämä Suomessa vakiintui. Kuitenkin sisällissota ja sen jälkiselvittelyt pitivät maan tiukasti jakautuneena kahtia porvaristoon ja työväestöön. Katkeruus ja epäluuloisuus jatkuivat.